Lintulaudan vierailija

Siellä se haukka pellon yläpuolella kierteli ja kaarteli kuin leija, välillä näytti pysyvän paikoillaan.

 

Istahti sitten tammen oksalle lähelle runkoa, hiljaa istui ja suunnitteli hyökkäystä.

Tänään olen yksin kotona. Mies on lähtenyt yökyläilemään Kokkolaan, ei sinne päivänmatkaa kannata suunnitellakaan. Aamulla jos lähtisi niin perille tultuaan jo joutuisikin lähtemään paluumatkalle.

Onneksi paistaa aurinko, ei tarvitse murehtia lumitöistä. Omituinen tunne, liian hiljaista. Kukaan ei ole hakenut aamunlehteä laatikosta. Päivää ei saa alkamaan ilman aamusudokua, on lähdettävä jäiselle pihalle. Eilinen ennätyksellisen lämmin päivä, plussaa 6.6 astetta, oli sulattanut lumia ja yöllä taas jäätynyt liukkaudeksi. Ei hätää, piikit vaan saappaiden alle, toiseen käteen hiekkaämpäri ja toiseen piikkipäinen kävelysauva. Ai niin, avain kaulaan ja puhelin taskuun, näinhän se ohjeistus oli.

Mitähän ruokaa laittaisin? Nyt ei tarvitse oikeastaan suunnitella tarkemmin kun vain itselleen suuhunpantavaa miettii , avaan vaan pakastekaapin ja katson mitä löytyy. En yhtään murehdi onko ateriassa tarpeeksi proteiinia, hiilihydraatteja ja löytyykö varmasti viisi väriä lautaselta.

Haa ja hih, mitä jos söisinkin tänään vain suklaata, jäätelöä ja hedelmiä, jälkiruoaksi kahvia ja keksejä.  Näin se melkein menikin.

Vadissa oli syöntikypsä mango, siitä aloitetaan. Vaan miten se onnistuu, kun on se suuri kivi sisällä?

Onneksi olen seurannut tarkoin TV:stä Hercule Poirotin seikkailuita. Eräässä jaksossa David Suchet näytti miten mangoa käsitellään, hän oli oppinut taidon "eräältä herttualta". Oikeassa elämässä tuo herttua on kuningatar Elisabetin aviomies prinssi Philip. Hyödyllisiä asioita oppii joskus arvaamattomistakin lähteistä.

Näin kun jälkiruoka jo tuli syödyksi etukäteen niin siirrytään asiaan, eli palataan pakastekaapille.

Ystävällisen mökkinaapurin ansiosta tänään on mahdollisuus nauttia  hyvää kalakeittoa. Ajankohta on juuri sopiva madekeitolle. Perattu kala on ollut pari päivää pakastimessa, laitan sen jäisenä kiehuvaan vesitilkkaan. Kuorin valmiiksi kaksi perunaa odottamaan, minähän olen yksin ja keittoa on tarkoitus syödä vielä huomennakin. Kala saa kiehua juuri sen verran, että ruodon saa helposti irrotettua lihasta. Nostan reikäkauhalla kalan kattilasta vadille ja lisään kiehuvaan liemeen pilkotut perunat. Ankean näköistä, mitäs nyt keksitään. Eikun pakastekaapille. Purjosipulia, ruohosipulia, tilliä, herneitä, papuja ja ruusukaalia. Tätä listaa eivät marttakerholaiset varmaankaan hyväksyisi, mutta kun missään ei kielletä ruusukaalin laittamista madesoppaan niin laitan kuusi nupppua, kolme syön tänään ja huomenna ne loput.

Keittokattilan kiehuessa puhdistan kalapaloista ruodot ja lisään ne hetkeä ennen perunoiden kypsymistä keittokattilaan, nokare oikeaa voita, mausteita ja paahdettua sipulia. Se on siinä. Varsinainen "Unelman seljanka" koko soppa.

Tuota mehua olen valmistanut blenderissä pakastetuista karpaloista, on raikasta eikä ole lisäaineita.

 

 Totuuden nimissä on vielä tunnustettava tämänkin juttu. Turhahan tuota suklaalevyä on kaappiin laittaa, käyn siellä kuitenkin napsimassa palan kerrallaan kunnes viimeinenkin muru on syöty.

Vielä jäi huomisellekin, jos nyt eivät "hiiret" yön aikana hiippaile paikalle.

Eikä päiväni kokonaan mennyt tuon sopan kanssa äheltäessä. Ehdin ottaa pienet nokosetkin ja kuunnella kirjallisuuspiirin maaliskuun kirjaa.