maanantai 25. helmikuuta 2019

Aikamatkalla Malemeen, tarua ja totta.

Lukupiirin maaliskuun kirjaksi valittiin Anja Snellmanin uusin teos: Kaikkien toiveiden kylä.


Kirjassa kerrotaan  93-vuotiaasta Agavesta, joka on jäänyt yksin kotieläintensä kanssa asumaan autioituneeseen vuoristokylään ja nuoresta Monikasta, jonka puseron taskun päällä oli oranssinen merkki tekstein: Guide.

Monika löytyi tajuttomana vuohipolulta pahoin loukkaantuneena. Agave sai aasinsa avustuksella raahattua ruhjotun tytön kotiinsa Pneuman kylään. Siitä alkoi kahden hyvin erilaisen naisen tarina. Monika ei herättyään muistanut nimeään, eikä tapahtuneesta mitään. Agaven hoivissa muisti palasi vähitellen.

Kiinnostuin tarinasta huomatessani tapahtumien sijoittuvan tuttuihin maisemiin, Malemeen, Haniaan ja läheisille vuorille.

Tuntui kuin olisin lukenut kuvakirjaa. Tunsin jo laventelin ja hunajan tuoksun.

Tunnistin Agaven ajatusten usein kohtaavan omieni kanssa, olemmehan samaa ikäluokka, sota-ajankin kokeneet. Nuoren Monikan suorasukaista suunpieksentää ensin vähän kummastelin. Eikö hän ymmärtänyt olla kiitollinen Agavelle henkensä pelastamisesta?  Oli Monika kiitollinen ja vuorella vietetyn kesän jälkeen hänestä voikin jo sanoa, hieno nuori nainen.



 Agaven aasi oli nimeltään Pyhä Eufemia Kaikkienylistämä Khalkidonilainen.



Adonis löysi Monikan vuorelta pahoin loukkaantuneena. Myöhemmin Adonis järjesti naisille mukavan yllätyksen.


Agave kertoo mistä kylän punaturkkiset kissat polveutuvat.


Agaven puutarhassa kasvoi yrttejä ja kaikkea tarpeellista.


Kukko ja kanoja, tämä minun kukkoni on vähän sulkasatoinen, mutta kiekui kuitenkin hyvin miehekkäästi.



Vuohi ja lampaita.


Keväällä rinteillä kukkivat akaasiat. Ne saavat johdattaa meidät pois Agaven pihapiiristä ja kylästä, joka Agaven valmistaman kyltin mukaan oli myytävänä yhdellä eurolla.


Tämä infotaulu liittyy Agaven elämäntarinan kertomuksiin, jotka Anja Snellman on taitavasti kirjoittanut. Tapahtumaan viitataan kirjan päällyskuvassa.


Viimeinen leposija yli neljälletuhannelle nuorelle saksalaiselle sotilaalle, nuoria miehiä 18 - 23 vuotiaita. Sodan mielettömyyden muistomerkki tämäkin, kaikkien sotien.


 Saksalaisten sotilaiden hautausmaa on Malemessa korkealla mäellä, sieltä on upeat näkymät merelle.

Vuoden 1941 tapahtumat liittyvät saaren vanhemman ikäpolven muistoihin.


Kreetalainen hautausmaa.


Late Minoan Tholos Tomb, historiallinen muistomerkki. Agaven omaan luolaan mentiin salaisen luukun kautta.





Agave tunsi yrtit ja tiesi niiden parantavat vaikutukset.


Hanialainen jalanjälkivessa, tällaista turistit eivät asumuksiinsa haluaisi.

Tuliko nyt liian proosallinen loppukuva postaukseen, ehkä?  Liittyy kuitenkin elämään ja olemiseen hyvin oleellisesti ja kun kirjailijakin asian esille otti niin antaa olla.

Kirjaa on ollut helppo lukea kun henkilöitäkin on vain kaksi ja tekstin fontti muuttuu erilaiseksi muistelmissa ja kirjeissä. Hyvä kirjailija osaa tuottaa hienoa ja kiinnostavaa tekstiä ilman runsasta v-sanan käyttöäkin.

Tämä kirja on ollut mukava lukukokemus. Tekstiä olen kuunnellut myös Erja Manton lukemana. Yritin kertoa kirjasta paljastamatta liikaa tapahtumien käänteistä.

Lukiessani sain korvamadon, kun kuuntelin tunnelmaan päästäkseni tämän.



Oli ihan pakko laittaa vielä tämä kuva, amen, sanoisi Agave.


10 kommenttia:

  1. Esittelet niin kiehtovasti tämän kirjan , että kirjastossa käydessäni ihan varmana teen varauksen.
    Upeat kuvasi ovat suorastaan herkkua ja plussana vielä, kun kuuntelin Zorbasta.
    kiitos.

    VastaaPoista
  2. Luin joulun jälkeen tämän Anja Snellmannin kirjan ja pidin paljon. Hieno postaus ja kuvat ovat ihania, kiitos Unelma.
    Tekisi mieleni käydä Kreetalla uudelleen, viimeisestä matkasta sinne on kulunut aikaa yli kymmenen vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, olisi mukava vielä käydä Kreetalla tai yleensä vaan Kreikasta. Olen aina viihtynyt, nyt on ehkä tyydyttävä vain muistoihin.

      Poista
  3. Kirja kuulostaa sellaiselta jonka pistän korvan taakse. Hienoja matkakuvia olet ottanut , kauniita muistoja. Ihana tuo hauveli. Akaasia,jota kutsun mimosaksi, kukkii nyt täälläkin juuri nyt, sen keltaiset pampulat ovat niin nättejä:) Kreikassa en ole koskaan käynyt vaikka se on aika lähellä, täältäpäin katsottuna. Mukavaa viikkoa sinulle Unelma,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita akaasioita näyttääkin olevan monia erilaisia, luulin kuvaani tällaiseksi hopea-akaasia eli mimosa. Kauniita ne kuitenkin ovat. Olen joskus nähnyt täälläkin kukkivia oksia, ovat kai lentokoneelle lennätetty jostakin Välimereltä.

      Hyvää kevättä sinulle ja Bambille.

      Poista
  4. Hienosti kuvasit lukemaasi kirjaa!
    Pitääpä laittaa muistiin ja lainata ensi kerralla, kun kirjastoon meen.
    Kreikka on kaunis maa, joskus siellä olen minäkin käynyt.
    Ja kuvasi toivat muistot mieleeni, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin mukavaa kun on muistoja, niitä kukaan ei voi meiltä pois ottaa.
      Hyvää kevättä sinulle!

      Poista

Kymmenen blogivuoden jälkeen jouduin ottamaan kommenttien valvonnan käyttöön.