Kotiseutumuseo
Ensimmäinen kirja tänä vuonna on nyt luettu, olikin mukavaa luettavaa. Hauska ja nokkelasti oivallettua satiiria kuningattaren lukuinnostuksen heräämisestä. Ilmestynyt jo kymmenkunta vuotta sitten. Meillä lukupiirissä ei mitään uutuuskirjoja käsitelläkään, koska niitä on vaikea saada isommalle joukolle. Lähiseudun kirjastoista virkailijat tilaavat meille valitun kuukauden kirjan ja kännykkään tulee ilmoitus kirjan saapumisesta. Hienoa palvelua, kiitos siitä.
Tuosta kirjasta on aikoinaan jo kirjoitettu blogeissa arviointeja runsain määrin, en yritä enää lisää hurmostella omilla mielipiteilläni. Yksi huomio minulle kuitenkin jäi tekstistä mieleeni sen henkilökohtaisen ajankohtaisuuden takia. Kirjassa Elisabeth täyttää pyöreitä vuosia, yhtä monta kuin minä ensi viikolla. Tekeepä mieleni referoida kirjailijan pieni ajatuksen pätkä tähän. "Paljon muuta siitä (syntymäpäivästä ) ei kai voi sanoa kuin että silloin ainakin on saavuttanut iän, jolloin voi kuolla niin etteivät ihmiset järkyty".
Tottahan tuo on, viimeaikoinakin olemme ihan valtakunnan tasolla seuranneet järkytyksellä nuorten parhaassa iässä olevien nuorten miesten äkkikuolemia liikunnallisiin harrastusksiinsa liittyen. Lumivyöry vei laskettelijat ja lentoturma metsästäjät, heillä olisi ollut vielä paljon annettavaa isänmaalle. Myötätuntoa nuorten omaisille.
Siirrytäänpä sitten vähän vaarattomampien harrastusten pariin.
Tässä minun viimeaikojen puuhastelussa nyt ovat koetuksella vain istumalihakset ja joskus meinaa palaa pinna kun ei millään saa selvää menneen maailman kirjureiden harakanvarpaista. Vuosikymmenien saatossa kaunokirjoitustyylitkin ovat vaihtuneet moneen kertaan. Nykyään nuorisolle ei enää kaunoa opeteta, kaikki vaan tekstaavat. Eipä kohta enää paperille mitään präntätäkään kun ovat nuo tietokoneet, älypuhelimet ynnä muut härpäkkeet.
Jotain olen sentään saanut selville näistä kriipustuksista ja kraapustuksista, olen tallentanut äitilinjaani kaksitoista sukupolvea. Aloitan nuorimmasta: T-H ( Tipi ), Johanna, Unelma, Saara, Wendla, Eva K, Eva M, Beata, Anna, Walborg, Kaisa ja Anna. Vanhin Anna on syntynyt v. 1674.
Muistan kuinka mammani niin inhosi Wendla ( suomennettuna Venla ) nimeään. Onneksi toinen nimi oli Josefina, siitä hän otti käyttöön loppuosan, Fiina. Äitikään ei ollut tyytyväinen Saara nimeensä. Hän kertoi, että usein nuorena kun joku mukava nuorimies kysyi hänen nimeään, niin vastauksen kuultuaan kertoi oman nimensä olevan Aabraham tai vielä kamalampaa oli jos kavaljeeri vastasi kysymyksellä "miksi Saara nauroi?" No, nykypäivän Saarat eivät varmaankaan saa tuollaisia vastauksia, eihän monikaan nuori tunne Raamatun kertomuksia.
Näin on Vappu ja Kaarlo kuulutettu avioliittoon. Kirjoihin on myös viety ( suluissa ) sekin tieto, että ylkä ja morsio olivat itse läsnä kuulutuksia kuulemassa.
Käsialanäyte 1699 luvulta.
Kenen häät? Olen saanut kuvan lainaksi sukulaiseni kokoelmista, kukaan vaan ei muista onnellisen vihkiparin nimeä. Isäni äidistä en ole koskaan nähnyt yhtään valokuvaa, siksi aina toivonkin hänen seisovan jossakin tuollaisessa ryhmäkuvassa.
Tarkoitukseni oli kertoa Serafiasta, mutta juttu rönsyili taas omia latujaan liian pitkäksi. Serafialla ei ole enää mitään kiireitä, jätetään tarinansa tuonnemmaksi.
.
