Kimalaisten pörinää.

 

"Kaksin aina kaunihimpi", molemmille mettä riittää.

  On kaverilla ainakin hoikka uuma ja hämäyssilmätkin kirkkaina loistavat. Puna-ampiainen Vespula rufa, on hyvä pölyttäjä.



Pikkuinen karvapallo. 

Sinipiikkiputki.

 

Syysasteri on tänä vuonna aikaisin kukassa..

Tämä on hauska kuva, en olisi halunnut näin epätarkaa kuvaa tänne laittaa, mutta nuo "ylimääräiset" kasvot on pakko tallentaa. Monet ovat selviytymiskeinot pienillä lentäjillä.

 

Aurinko on jo laskemassa metsän taakse, vielä ehtii hieman ahertaa.

 Kallionauhus on suosittu nyt loppukesällä kun suurin osa niittykukista on jo ehtinyt kukkia.

  Kimalaisen ahkeruutta on hauska seurata. Kukka on joku niistä punahattulajikkeista.

Ohdakeperhonen.

Näin kauniisti elokuu alkoi pihalla.

Luulin ensin amiraaliksi, mutta tarkemmin katsottuani huomasin tämän olevan ohdakeperhonen. Lajimääritykseen sain apua netistä.

Siipien alapuolikin on hieno, vähän vaaleampi kuitenkin.

Mitkä silmät, vau.

Kaunis se on ja niin rauhallinen, sain kuvata alta ja päältä.

Vettä ei vieläkään täällä satanut kuin muutama tippa. Kaikki Päijät Hämeen vesi satoikin Lahdessa. Onneksi meillä on tuo joki lähellä, saadaan vettä kasvimaalle. Herneet kypsyvät, minttu valloittaa itselleen laajaa reviiriä ja tänään laitettiin ensimmäinen erä papuja pakkaseen.

Omenoitakin on tulossa, mutta kovin ovat madon syömiä, ehkä ne kelpaavat peuroille.

Pitkin kesää olen napsinut kuvia, ehkä niitä joskus syksyn aikana saan vielä blogiinkin päivitettyä. Muistoksi ihanan lämpimästä kesästä.