.

Hyvää pääsiäistä!

Blogin syntymäpäivä.

Tuntuu uskomattomalta että jo yhdeksän vuotta on blogini ollut olemassa. Vuodet ovat kiitäneet vauhdilla, nykyään jo tuntuu, että kyydissä ei tahdo pysyä.

Olen saanut monia ihania blogiystäviä, elämälle kiitos jokaisesta heistä.

Talvi on mennyt vähän kuin nallekarhuilla horroksessa, en ole jaksanut blogia päivittää tai saanut aikaiseksi mitään kommenttejakaan lisäiltyä. Olen ollut huono blogiystävä, mutta mukana olen yrittänyt räpistellä. Toivottavasti kevät saa taas uutta ryhtiä elämään ja aivoihin jotain elonmerkkiä.

Mihin se luovuus ja aloitekyky talvella häviävät? Hangen alle, sanoisin. Minäkin, sydäntalvella syntynyt ihminen, olen talvella ihan kohmeessa. Kaikilla mittareilla mitattuna, mikään ei tunnu miltään.

Mitään suurta draamaa elämässämme ei näiden vuosien aikana olla koettu, päivä kerrallaan, jokaisesta uudesta aamusta kiittäen.

Suurin muutos elämässämme ehkä tapahtui kun muutimme tänne jokivarteen lähelle luontoa.

Päivisin on saatu nauttia auringon suloisesta lämmöstä ja valosta ja usein myös sakeasta pyrystä ja lumitöistä. Täällä maalla tulee enemmän seurattua säiden vaihteluitakin.

Jasmiinipensaassa on ollut elämää.  Pikkuiset tirpat ovat tarvinneet paljon ravintoa selviytyäkseen kovina pakkasöinä.
 

Pyrstötiaisia kävi vierailulla pieni parvi, normaalisti näitä ei meillä ole näkynyt.

Pyrstötiainen siellä odottaa vuoroaan.

Harmaapäätikkakin poikkesi taas etsimässä murua rinnan alle. harmillista kun kuvista tulee näin huonoja lasin läpi näpsien.

Haukka tässä on myös vieraillut tipupaistia väijymässä. Tuohon tiheään jasmiinipensaaseen se taas syöksyi ja putosi maahan, jaksoi kuitenkin lennähtää  pöntön katolle sulkiaan oikomaan. Oli vähän nolon näköinen, selkänsä käänsi kuvaajalle. Eipä ihme, kun höyhenet noin epäjärjestyksessä, eihän tässä näin pitänyt käydä. Kapsahtaa nyt puskaan pulskan paistin kiilto silmissä.

Vielä minä tuon haukan ymmärrän, mutta ne rusetit kaulassa väijyvät paksut kissat ärsyttävät. Ne väijyvät lintuja vain metsästysvaistojensa mukaisesti, eivät hengenpitimikseen tirppoja tarvitse. Tekisi mieli laittaa rusettiin lisukkeeksi kellot ja helistimet.

Enhän minä kissoja vihaa, en, en. Enemmän lintuja ja pieneläimiä autoilla tapetaan.

Olen nyt virkannut kuusi torkkupeittoa ja monia pipoja. Tuntuu kivalta vaihtelulta näperrellä välillä jotain muutakin. Pian huusholli on täynnä pussukoita, kunhan ensin opin tekniikan.

Tänään paistaa aurinko ja minulla on ihan hyvä mieli. Ajattelen lämmöllä kaikkia blogini vierailijoita ja uskollisia ystäviäni. Kiitos näistä yhdeksästä yhteisestä blogivuodesta.💝