Tällaisena ankeana, harmaana, synkkänä ja pimeänä talvipäivänä kukat ilahduttavat, piristävät ja valaisevat koko huoneen kauneudellaan. Kliiviani ensimmäiset kukat avautuivat, laitoin kukan hetkeksi valohoitoa saamaan keittiön lampun läheisyyteen.
Googletin virallisia tietoja kukasta, lainasin tuohon alle.
"Kliivia
on narsissikasvien heimoon kuuluva kasvi, joka tuotiin Eurooppaan
Etelä-Afrikasta 1800-luvulla. Kasvi on saanut nimensä lady Charlotte
Cliven mukaan, joka kasvatti sitä ensimmäisenä Englannissa. Wikipedia
Lauantaina ja sunnuntaina oli taas BirdLifen:n talvilintujen bongaustapahtuma. Täällä meidän pihassa on urpiaisten parvessa viihtynyt yksi vaaleampi versio. Onkohan tuo samaa lajia vai olisiko joukkoon eksynyt tundraurpiainen?
Yllättävän vähän näkyi tirppoja nyt kun olisivat päässeet oikein tilastoihin kirjatuksi. Kipakkana pakkaspäivänä siemen- ja pähkinäpöntöllä on paljon enemmän vierailijoita. Lumen alta paljastui vielä syöntikelpoista einestä. Tiklit ovat kauniita kirkkaissa väreissä, ikkunan lasi valitettavasti haalistaa näkymää.
Urpiaisia tänä talvena on näkynyt runsaasti, tosin nyt bongauspäivänä suurta parvea ei meidän pihalla näkynyt. Olisiko ruokintapaikalla hyppivällä oravalla ollut osuutta asiaan tai sitten jollakin naapurilla oli parempia eväitä tarjolla.
Lukupiirin helmikuun kirjaksi on valittu Martti Backmanin teos, jossa faktan ja fiktion muodossa kerrotaan itsenäisen Suomen kauheimmista tapahtumista.
Vähän nolona joudun tunnustamaan, että niistä Viipurin tapahtumista en ole ollut ollenkaan tietoinen. Olof Laguksen tapauksesta olen jotain kuullut, mutta nyt Martti Backman tuo tapauksen niin inhimilliselle tasolle, että lukija tai kuulija ei jää sydän kylmänä kauhistelemaan, tapaus koskettaa syvästi. Sodan mielettömyys on aina yhtä käsittämätöntä. Miksi tavallinen ihminen voikin muuttua vallanhimoiseksi raakalaiseksi?
En lukenut itse kirjaa vaan kuuntelin sen Celianetin kautta. Palasin kirjan sivuille tarkistamaan muutamia kohtia jälkeen päin.
Selkeä-äänistä lukijaa on mukava kuunnella, samalla jää silmät ja kädet vapaiksi. Jotain helppoa käsityötäkin voi tehdä, sellaista jonka ohjetta ei tarvitse seurata paperista tai ruudulta.
Netistä valitsin kokeiluun tällaisen kuplaneule ohjeen, helppo ja kiva tehdä. Jämälankoja riittää.
Syntymäpäivänäni olin kovassa flunssassa, taatan hankkima kukka ilahdutti. Se onkin säilynyt täydellisenä jo pari viikkoa.
Pihalla on ollut vaarallisen liukasta, päivällä hiekat ovat painuneet jäähän ja yön pakkanen jäädyttänyt polun luistinradaksi. Olen ollut yksin kotona perjantaista asti. Lähtiessään taata on kylvänyt hiekkaa tielle, mihin ne katosivat? Hyvin olen täällä pärjännyt, puhelin on hihaan ommellussa taskussa aina mukana, avain kaulassa ja piikit kenkien pohjissa. Lisävarusteena postilaatikolle mennessä toisessa kädessä hiekkaämpäri ja toisessa piikkikärkinen kävelysauva.
*
Eilen illalla seurasin TV:stä vaalitulosten laskentaa. Oli se mukava kun kaikki ehdokkaat olivat iloisia voittajia, Väyrynenkin hoki yhtä mantraa joka kuvassa, onneksi yhdestä pätkästä oli ääni pois.
Kansalaiset ja veronmaksajat tässä nyt voittivat kun uusia vaaleja ei tarvita. Säästyvät myös kalliit eläkerahat ja toimistokulut väistyvälle presidentille. Uusi päämies ei varmasti olisi tyytynyt samaan palkkaankaan Niinistön kanssa, mitään palkan alennuksia olisi suvainnut (maybe).
Demokratia on toiminut ja kansa on puhunut. Näinä aikoina ei ole helppoa olla presidenttinä, Niinistö on Jenninsä kanssa onnistunut hyvin tehtävässään. Onnea ja Jumalan siunausta Niinistölle ja perheelle.
Haavisto ja Vanhanen olisivat varmaan myös olleet hyviä, naisehdokkaat kaikki melko nuoria vielä. Tuntematta ehdokkaita persoonakohtaisesti en voi enempää kehua kuin moittiakaan.
Tämä loppulitania on varmaankin pisin politiikkavuodatus blogissani kautta aikojen, mitenkäs tässä nyt näin kävikään. Enhän minä politiikkaa, en.
Nyt on taas niin perusteellisen paljon lintuja ruokintapaikalla, jasmiinipensas täynnä pikkuvarpusia.
