Jouluaatto

                                                             Rauhallista Joulua!

Joulukuun kuvia.

Tämä se on meillä parasta. Ikkunasta voi seurata luonnon elämää.

Itsenäisyyspäivän juhlallisuudet meillä kotona sujuivat entiseen malliin. Aamulla lippu salkoon, nyt olisi saanut liputuksen aloittaa jo aattona, mutta meillä ei ole  valaistua lipputankoa, siksi vasta aamulla.

Veimme kynttilän sankarihaudalle. Täällä ei ollut nuoria jokaisen paaden luona vartiossa, ainoastaan muistomerkin luona oli kunniavartio ja kaikki sankarivainajat olivat saaneet haudalleen havuseppeleet.

Linnan juhlia seurasin kuten aina ennenkin televisiosta, miestä ei kauheasti kiinnostanut kättelyä katsella. Hän ei innostu rouvien ja herrojen juhlapuvuista ja kampauksista. Isäntäpari oli tyylikäs ja Minttu Räikkönen oli kaunis ja suosittu.

Päivä oli tyyni ja rauhallinen. Itsenäisyyspäivä on aina herättänyt monenlaisia tunteita. Soitin aikaisemmin veteraani-isälleni kiitokset hänen osuudestaan itsenäisyyden turvaamisesta, nyt hän on jo pois luotamme.

Meillä on kaunis kotimaa ja hieno lippu.

No, mitäpä näistä nyt enää jälkikäteen kun  juhlan aikaan blogini oli lomalla.

Jasmiinipensas on niin tiheä, että siellä on turvallista ottaa pienet nokoset.

Tänä vuonna onkin näkynyt paljon punatulkkuja. Satumaisen kaunis lintu.

Ikkunan takaa kolmen lasin läpi ei oikein tarkkoja kuvia saa, mutta ainahan kannattaa yrittää.

Tänään on vuoden lyhyin päivä, maisema näyttää sumuiselta ja ankealta. Lunta on melko vähän ja sivuteillä on sohjoa.

Päätien varrella paloi ulkotuli ja mainoksessa kerrottiin joulupuodista. Ajoimme jo ohi, mutta sain miehenkin innostumaan tilapuodista ja palaamaan takaisin. Pieni matka sivutietä ja sieltä löytyikin Kuusamon marjatilan viehättävä puoti, kannatti koukata isolta tieltä. Ostoksiakin teimme ja sain luvan valokuvata komeaa pukkia, näin hienoa en ole ennen nähnytkään. Taitavaa käsityötä Huittisista.

Tämä kaunis kranssi koristaa ovea Keinuhongan tilalla Auttoisilla.

Näitä kuvia olisi paljon lisää, mutta säästän teidät nyt vuoden lopulla kuvatulvaltani ja kaikilta krempoiltani. Tänään on ollut hyvä päivä, huomisesta en tiedä ja eilinen oli jo. 

Tuosta allaolevasta kolaasista selviää osittainen syy blogilomaan. Olen tykästynyt istumaan kotona virkkaamassa. Samalla on mukava kuunnella kirjojen luentaa, viimeksi kuuntelin Leena Parkkisen tekstiä ja pohdiskelin että onkohan Leena luokkatoverini veljen tytär. Tämän kirjan tarina liittyy  Turkuun ja Turun saaristoon, siksi niin ajattelin turkulainen kun olen sydämessäni vieläkin.

Tonttulakki matkasi Kokkolaan ja muut käsityöt myyjäisiin.

Kohta hiljennymme joulun viettoon. Monissa kodeissa joulua vietetään  tänäkin vuonna sydämet täynnä surua, rakkaat ovat nukkuneet pois. Eilen sain kuulla ystäviltä suru-uutisia, nyt ajatukseni viipyilevät heidän kodeissaan. Toivoisin, että osaisin kirjoittaa oikeat sanat, kun ystävää ei voi edes halata.

Mukavaa joulun odotusta kaikille.