Vapunaatto 2017

Lunta on enemmän kuin jouluna.

Heräsin aamulla jo viideltä pelastamaan kukkia, ei pakkaselta vaan herkkusuulta.

Hyvin ovat kestäneet säiden armoilla pikkuiset narsissit.

Suomi 100-vuotta vapunaattona.

Saanko esitellä hänet, joka on jo pistänyt poskeensa tontin ensimmäiset vuokot.
Ehdin jo iloita istuttamieni sinivuokkojen kukista kun ne yks´äkkiä olivatkin kadonneet. Syyllinen tai syylliset ovat tämän näköisiä, yleensä liikkuvat pareittain  täällä kylillä. Turhaan syyttelin pupujusseja kun viikolla näin pari peuraa itse teossa. Yritän löytää vielä niiden kuvan tuonne loppuun.

Tämän lähemmäksi peuraa en ole päässyt kuvaamaan. Ikkunalauta vaan estää koko peuran näkymistä.

Peura katsoi minua sillä silmällä, että ikävä tyyppi. Ensin istuttaa kaiken maailman kukkia ja kaivaa maahan sipuleita ja sitten varjelee niitä mustasukkaisesti.

"Pyh, ei tupata jos ei tykätä".

Tykkäänhän minä peuroista. Pitäisi kai kylvää kesäksi lehtikaalia kukkapenkkeihin. 😊

Syksyllä ostin sellaisia "peurankestäviä" tulppaanin sipuleita. Jännä katsoa jättävätkö peurat ne rauhaan.
 

Alkuviikolla luonto näytti jo vähän keväiseltäkin. Kohta joutuu jo lumitöihin jos pyry jatkuu.

Hauskaa vappua kuitenkin.

Vappua odotellaan.

Maa taas valkoisena ja pikkuvarpunenkin on vapputunnelmissa. Katsoo minua paheksuvasti: "Helkkari, täällä on vilu, kelpaa siellä ikkunan takana filmailla".

Tirppahöperyyttä.

Ikkunasta kuvattuja lintulaudan vierailijoita; järripeippo, tikli ja punarinta. BirdLifen "tunnista 100 lintulajia" on tänä vuonna avannut silmäni katselemaan lintuja ihan uudella tavalla. Aikaisemmin kaikki pihan ruokavieraat olivat yksinkertaisesti vaan tirppoja, tuskin erotin muita kuin pikkuvarpuset tinteistä.

 Samoin lokit ovat olleet minulle vain lokkeja, nyt yritän erottaa edes naurulokin kalatiirasta. Yllättävän paljon noita erilaisia lokkeja täällä maisemassa onkin kirkumassa: "kaija..kaija...kaija". On vaan tarkasteltava nokan ja jalkojen värejä. Kyllä tämä tästä vielä selviää ja ainahan on tuo perheen oma ornitologi ollut valmis auttamaan.

Tänään lehahti lintulaudalle taas uusi tuttavuus, en muista ennen nähneeni. Lintukuvastosta löysin nimen nokkavarpunen.

Tänne odotetaan leppälintua tai mustarastasta. Taata nikkaroi uuden pöntön kun viime kesänä mustarastas teki pesänsä saunan taakse pystyyn nostettujen lautojen päälle. Sydän syrjällään siinä pelättiin pesän putoamista maahan. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja uskon tontilla nyt laulelevan kolme uutta superlaulajaa.

Railon kohdalta jää sulaa, kumpeli kuvastuu jo avoveteen.

Luulin pakkasen vieneen kaikki talventähdet, onneksi kuitenkin kaksi kymmenestä sipulista on selvinnyt.

Näin käy jos käsijarru unohtuu. Pikkuinen auto lähtikin omin luvin naapurin puolelle. Rouvat siellä ihmettelevät, että kuinkas tässä nyt näin kävi.

Isommitta kolhuilta vältyttiin ja avuliasaatuja löytyi hätiin, yksi täältä meidän mökistäkin. 😊

Saisikohan tästä oivan sulkakynän? Näitä sulkia löytyi mökin pihasta yhden linnun verran. Tämän poloisen kesä päättyi ennen kuin se oli alkanutkaan. - Elämä oli.

Järripeippo on kuvattu ikkunan läpi, kuvien laatu siitä kärsii, mutta linnut ovat niin arkoja että lehahtavat heti lentoon jos pihalla yrittää kuvia napsia..

Kevät on nyt jotenkin jumissa, edistystä ei ole moneen viikkoon tapahtunut. Olen seurannut muutamaa kevätesikon alkua, lehtiruusuke ei ole kasvanut huhtikuun aikana ollenkaan. Tänäänkin satoi taas lunta ja rakeita, aurinko kuitenkin sulatti kaiken vedeksi.

Aamulla taas katsotaan nenä melkein ruudussa kiinni lintujen aamuruokailua. Tuleekohan taas uusia lajeja tunnistettavaksi? Tässäpä sitä jännitystä eläkeläisten iloksi ja onneksi.

Kotiseuturetkellä.

Toisen pääsiäispäivän aamu valkeni kirkkaana ja pakkasen huurruttamana. Päätimme lähteä ajelemaan ihan outoja teitä, tarkoitus oli selvittää pitäjän retkeilyreittejä. Olisi kiva viedä joskus nuorisoa laavulle eväsretkelle.

Retkeily- ja patikkareittejä näyttää olevan helppoja ja vaativia, jokaiselle sopivia oman kunnon mukaan. Minulle riittäisi 2 - 3 km:n polkupatikointi vallan hyvin. Tällä kerralla ei vielä patikoitu, katseltiin vasta paikkoja.

Poikkesimme tarkastelemaan lähemmin Koveron levähdyspaikkaa. Puukatoksen vieressä kuvasin minulle oudon jykevän laitoksen. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt näin turvallisen tuntuista "klapikonetta". Uskoisin, että se on kyläsepän tekemä, hieno oivallus. Pölli asetetaan pystyyn terien päälle ja kumautetaan rautavahvikkeisella lekalla halki. Raudat sivuilla estävät klapin lennon tantereelle ja sivustakatsojan päälle. Vaarallista kirvestä ei tarvita ollenkaan. "Halki, poikki ja pinoon": sanoo hämäläinen.

Tällä kerralla emme polttopuita tarvinneet, mutta täytyihän tuo hieno laite testata.

Metsässä oli vielä luntakin ja järvi melkein kokonaan jäässä.

Pitkospuilla oli mukava kävellä.

Rannassa oli vähän jo sulanutta vettä näkyvissä. Näkki siellä jään alla huokaili ja kolisteli, muutoin olikin ihan hiljaista ja rauhallista.

Turvallisen tuntuinen tulentekopaikka, valmiina vesiämpäri ja rautakoukku nokipannulle tai rantakalan keittoastialle.

Suunnittelimme jo uutta retkeä tänne, silloin otamme eväitä mukaan.

Jatkoimme matkaa vielä Evon retkeilyalueelle, valinnan varaa on ja metsäpolkuja riittää. Voisi yöpyä omassa teltassa, torpassa, laavussa tai palata kylille Onnenmyyrän majataloon lakanoiden väliin nukkumaan. Tämä siis nuoremmille, vanharouva joutuisi palaamaan omaan petiinsä.

Toivottavasti nyt kesä jo kiirehtii, metsä vähän kuivuu, linnut palaavat etelästä laulelemaan ja puut saavat lehtensä. Toivon myös saavani vielä tänä kesänä kertoa blogissa oikeasta eväsretkestä ja polkuvaelluksesta. Mukava olisi kohdata polulla jänö tai peura, karhusta ei niin väliä.

Kartan keskellä punaisella ympyröitynä käyntikohteemme. Mahtavan hienoja marja- ja sienimaastoja näillä seuduilla. Yritin jo tallentaa muistin lokeroihin tasaisempia alueita, ehkä vielä ensi kesänä pääsen metsään korini kanssa. Louhikkoiset paikat eivät enää minulle sovi, sen sain huomata viime syksynä. Vieläkin on tumma läikkä kintussa siinä kohdassa mihin kaatuessani keppi iski.

Hyvä kartta on oltava mukana ja vähän sen lukutaitoakin, metsät ovat valtavan isoja ja asumattomia. Kokematon kulkija voisi helposti eksyä.

Oli hieno päivä, tuli paljon uutta tietoutta kotipitäjästä.

Tämän kevään pashasta on vain muisto jäljellä ja muotti piilotettu kaapin ylimmälle hyllylle odottamaan tulevia pääsiäisiä.

Vetoketjusta asiantynkää.

Onko teillä joskus käynyt takin tai puseron vetoketjun kanssa sellaista harmitusta että vetäessänne vetoketjun kiinni takki horottaakin auki? Hammasrivi näyttää pettäneen, siinä vaiheessa olette jo harkinneet hyvän takkinne loppusijoituspaikaksi roskalavaa.

Kaikki vähänkään ompelukonetta käyttäneet tiedämme kuinka hankalaa vetoketjun vaihtaminen on. Ketjuthan yleensä sijoitetaan niin konstikkaisiin upotuksiin, että niiden ratkominenkin on jo melko mahdotonta kun haittana ovat vielä napit ja nepit. Oma lukunsa on uuden ketjun hankkiminen. Mistä löytyisi oikeaa väriä, vahvuutta tai mittaa, hinnatkin hipovat kipurajaa. Tässä vaiheessa yleensä luovutan, okay, okay, anti mennä.

Kauhea ajatus luopua rakkaasta rotsista, sellaisesta jonka aina mieluusti vedät niskaasi huolettomasti. Takkiin johon voi aina luottaa, se pitää hyvin tuulta ja sadettakin jonkun verran, peittää armeliaasti michelininrenkaat ja pullean perän. On autoa ajaessakin passelin pituinen, helmat eivät sotkeennu polkimiin. Olisi siinä naulakossa tarjolla kunnon takkikin, olisi fleeseä ja viittaa, mutta tämä se on paras, se napakymppi.

Takin hankintamatkakin oli niin mukava, että sen muisteleminen saa hymyn naamalle. Ostokseen sijoitetut rahat eivät ole menneet hukkaan. Vuonna 2009 Berliinistä löydettiin ystäväni Anjan kanssa tavaratalon tarjousrekistä samanlaiset , oltiin kuin kaksi marjaa.

Netistä löytyi tärkeää vetoketjutietoutta, huhuilin taatan katsomaan, hän hallitsee nuo tongit minua paremmin. Takki on taas kunnossa ja kestää varmasti toiset kahdeksan vuotta lisää.  Samalla systeemillä tuli korjatuksi toinenkin pusero.

Katsokaa tekin vinkkivideo, sen linkki on alla. Luultavasti kaipaan tätä linkkiä itsekin joskus seuraavien ketjuongelmien yllättäen iskiessä.
Video täällä

 

Markkinaväkeä eilen Keinuhongan tilalla.

Kuunnelkaa vielä tämä 80 vuotta vanha hauska laulu vetoketjusta. 😊
Georg Malmsten ja Dallape´

 Luulin ostaneeni keltaisia tulppaaneja kun pienet nuput olivat keltaisia. Yllätys, yllätys. Tätä kimppua en olisi valinnut jos olisin tietänyt oikean värin, en pääsiäisenä.

Lankalauantain markkinat.

Tämän iloisen pupujussin näkeminen Hämeenlinnantien varressa sai ohikulkijat hyvälle tuulelle. Hulvattoman ihanaa luovuutta löytyy Keinuhongantilan alueelta. Tällä tilalla kasvatetaan mm.  lihakarjaa, tuollaisia heinäpaaleja tarvitaan runsaasti. Onneksi joitakin oli vielä jäänyt syömättä meidän iloksemme.

 Paljon väkeä oli liikkeellä,  maa on vielä jäässä, parkkitilaa löytyi.
 

Täällä myydään kaikenlaista kivaa, uutta ja vanhaa. Kätevä penkki, keskimmäisen osan voi nostaa pöydäksi, sille on hyvä laskea vaikkapa kahvikupponen.

Mies esitteli moottorisahan ominaisuuksia, myynnissä oli erikoisia linnunpönttöjä. Ulkoalueella oli  myös myyntipaikan vuokranneilla mahdollisuus myydä omia tuotteitaan.

Pihojen ja patioiden sisustukseen löytyy monenlaisia tarvikkeita.

Iloisen värikkäitä pönttöjä, mitähän tirpat noista tuumivat?

Meilläkin on nykyään Ford, ei kuitenkaan tämä.  😊

Kaunis vanha rustiikkinen hylly, tykkäsin, sopisi meillekin nuo värit.

Yläkerran ruokapuolella häärivät iloiset pääsiäisnoidat.  Kivoja tyttöjä kun antoivat luvan kuvaamiseen.

Ensimmäiset krookukset saivat tänään lunta niskaansa, onneksi lumi vielä suli pois. Kylmää ilmaa lupailivat säätiedotukset vielä ensi viikollekin.

No niin, kello on taas paljon. Jaksankohan nousta aamulla katsomaan auringon tanssia?
                                                         Hyvää pääsiäistä!

Arkielämää.

Kylälle on avattu uusi kirppis, mekin vuokrasimme sieltä pöydän viikoksi. Ei  osattukaan viedä kiinnostavia tavaroita myyntiin tai hinnoittelu oli pielessä. Saimme raahata romppeemme takaisin varastoon. Vuokra oli 20 € ja meidän myyntimme 9 € 😕 , kirpputorin emäntä kuitenkin osti meiltä kolme lamppua, siksi emme  ihan tappiolle jääneet. Kesällä uudestaan, silloin täällä pitäjässä on väkilukukin tuplaantunut.

Jaa että, mitens tuo kiraffi tähän liittyy? No, se oli vähällä joutua myyntipöydälle. Kiraffi on kuulunut meidän huushollin kalustoon jo yli kolmekymmentä vuotta. Kävin 80-luvun alussa elämäni ensimmäisellä  pihakirppiksellä Porvoossa ja ihastuin tuohon figuriiniin, siinä on jotain hellyttävän huvittavaa. Muutaman markan  maksoin ja kiraffi pääsi uuteen kotiin.

Nyt suunnittelin laittavani kiraffin kirppikselle ja hintaakin mietin ehkä 2 €. En kuitenkaan raskinnut siitä vieläkään luopua ja aloin selvitellä pitkäkaulan alkuperää. Lomonosovia (Giraffe ) se on ja hinta paljon yli kahden euron, onneksi en laittanut myyntiin, ilahduttakoon edelleenkin minun silmääni viehkeällä muodollaan.

Pihan ruokintapaikalla aterioi pikkuinen lintu, luulin ensin pikkuvarpuseksi, mutta huomasin ettei tällä tipillä ollutkaan valkoista väriä poskissa. Kuvassa on rautiainen, olin kyllä tietoinen sen nimisen linnun olemassaolosta, mutta yhtään en olisi osannut kuvailla lintua jos minulle olisi sellainen tietokilpailukysymys esitetty. Lintubongailu on kivaa, oppii tuntemaan nimeltä muitakin kuin pihapiirin lintuja.

Keijukaisten murokupit metsässä? Voiko sieni olla näin kaunis? Metsässä kuulee jo kevään kohinaa, mahla nousee puihin, kyyhkyset kujertelevat ja mustarastas ylimpänä kuusen latvassa hurmaa laulullaan.

Kävimme taas Lahden Karismassa. Päätimme jo kotona että taas käydään syömässä itämaista ruokaa. ajoitus oli tarkka, juuri sopivasti pöytään kannettiin uusi vadillinen sushia. Pyysin kuvauslupaa ja se annettiin, lupasin laittaa blogiini esille.

Se on muuten jännä juttu, että tästä ruoasta ei tule ähkyä oloa vaikka masu onkin täynnä kuin puutiaisella. Auttaakohan soijakastike ja wasabitahna ruoan sulamisessa?

Ruoka täällä on niin hyvää, että suu ottaisi aina vaan lisää. Yritin valita sellaisia aineksia joita ei usein ole kotona tarjolla, bambunversoja, maissia, ananasta ja katkarapusipsejä. Tarjolla toki on erilaisia salaattejakin.

 Nyt se vaan on niin, että Lahdessa käydessä on koukattava Karisman kautta. Sieltä saa hyvää ruokaa edullisesti (eläkeläisille alennusta ), itse saa valita eikä tarvitse odotella.

Näistä itämaisista tunnelmista onkin hyvä siirtyä pashan valmistukseen, ruokablogissani on hyvä ohje, onnistuu varmasti. Kesällä löysin täältä kierrätyksestä oikean pashanuotin ei enää tarvitse käyttää kahvinsuodatinta.