Keväinen viikonloppu Turussa. I

 

Luostarin puutarhassa kukkivat taas uudet kukat. Luulisin, että meidät  siellä jo tunnetaan kun usein Turussa käydessämme Birgittasisarten vieraskodissa asustamme. Tosin en tiedä ovatko sisaret työkomennuksella Suomessa vai asuvatko täällä vakituisesti.  Minun on huonon kasvomuistini takia vaikea tunnistaa tai erottaa sisaria toisistaan, kun heillä on aina samat tummat kaavut päällään ja Väinämöisen lakkia muistuttavat päähineet lisänä huntu tietenkin, musta kangas ja valkoinen ristikko pään päällä. Yritän etsiä tähän linkin.  En ole rohjennut pyytää sisarilta kuvauslupaa.

Tällä kerralla vieraskodissa olikin paljon väkeä kun Turussa järjestettiin  messukeskuksessa suuret kädentaidon- ja antiikkimessut.  Kuvia laitan myöhemmin.

Perjantaina lähdimme kotoa vesi- ja räntäsateeseen. Liikenne oli yllättävän vilkasta, suuret vastaantulevat rekat kuoruttivat automme räntäsohjolla kurjan näköiseksi. Onneksi matka kuitenkin sujui hyvin ja Turussa meitä odotti kaunis keväinen sää.  Synnyinkaupunki otti tulijat hyvin vastaan.

Lauantaina mies  lähti luentojaan kuuntelemaan ja minä olin sopinut lapsuudenystäväni kanssa tapaamisesta.

 Läntisellä rantakadulla liikkui paljon väkeä. Kevät on todellakin nyt täällä.
Tänne minäkin suuntasin heti kyläreissuni jälkeen.

Ystäväni asunnolle on matkaa noin kuusi kilometriä. Edellisenä iltana jo soitin hänelle kysyäkseni bussivuoroista, lähtölaiturista, ja bussista jäämisestäni. Ystäväni selitti ja minä tarkensin ja kysyin taas, voi mikä vekslaus ja kohellus. ei hitsi en taida mitenkään sinne osata kun ei ole navigaattoria apuna. Onneksi järki taas alkoi raksuttaa ja muistin mittariautot.  😊 Miksi ihmeessä meillä pula-ajan lapsilla on niin korkea kynnys loikata pirssin kyytiin ja antaa ammatti-ihmisen viedä perille? Vitsi, että tuo säästäminen on niin juurtunut kalloon, että mitään helpotuksia arkiseen elämäänsä ei edes muista olevan olemassakaan.

Paluumatkan tietenkin tulin maantien ässällä, eihän tuo tuhlaaminen sentään ihan hulvattomaksi saa mennä. 

Auran rannat sykähdyttävät aina. Ravintolalaivoilla jo näkyi liikettä, pian avataan, niinkuin nuo kaksi tuolla ylempänä tuumasivat.

Näitä pieniä suloisia patsaita on rannan reunakiville piilotettuna, ihan pieniä ovat n. 10 - 12 cm korkeita. Olisi kiva tietää kuinka monta niitä on?

Lokit ovat jo saapuneet, pitäisi vielä lajikin määrittää, että voisi laittaa merkinnän  100 lintulajia listalle.

Tämä omituinen paatti hoitaa nyt förin virkaa, toivottavasti kesäksi tulee vanha kunnon lautta taas takaisin.

Kuvat ilta-auringon valossa.  Päivän toinen rantakävelyni. Päivä oli onnellinen ja väsyttävä, ei tarvinnut unta odotella, hetkessä sippasin. Jaloissa ja selässä tuntui kävelyt kun koko talvi on mennyt sisällä liukkaita kelejä pelkäämässä. 

Turun kauppahalli on uskomaton paikka. Olen kuullut hallien joissakin kaupungeissa näivettyvän ja kuolevan suurten markettien viedessä asiakkaat. Turussa on toisin. Väkeä oli lauantaina kahden jälkeen kuin pipoa, hyvä, että sekaan mahduin. Hallissa on tehty muutoksia vanhaa tyyliä kunnioittaen. Samoja tuttuja kauppoja on tosin entistä vähemmän, mutta on muitakin kuin Reino Jokisen lihakauppa. Lähteneiden tilalla on  tarjolla etnisiä ruokia katukeittiön tapaisesti, aitoa suomalaista ruokaa unohtamatta. Ruokailijoita oli niin paljon, että vapaata tuolia en löytänyt mistään. Oli turvauduttava sellaiseen pystybaarihommeliin. Onnistuin kuitenkin kiipeämään tuoliin ilman sen isompia kommelluksia, muistelin kuinka joskus Stokkalla putosin rymistelin sellaisen pitkäjalkaisille tarkoitetun rakennelman sylistä. 

Se minun lounaani on tuossa kuvattuna, oli tosi hyvää 7€, eikä tarvinnut jonottaa ja odotella. Suosittelen, tämä ruokailu on elämys. Harmi vaan, että mies ei päässyt mukaan tällä kerralla. Halli on sunnuntaina suljettu. Jos käytte Turussa niin älkää missatko kauppahallia.

Tästä viikonlopusta tulee ainakin kaksi juttua lisää. Nyt on lähdettävä uimaan ja senjälkeen tarkistamaan mustikkapensaiden suoja-aitoja. Bambi tuossa poukkoili, äsken huomasin tätä kirjoittaessani.  Kiva olla taas kotona.