Joulumetsän näkymiä

Jatkoa eiliselle toimintapäivälle. Hetki ennen auringonlaskua näimme joulupukin. Upeat maisemat  ja onneksi on vähän luntakin vielä.

Nokipannukahvit jäivät nyt juomatta kun tuli oli jo sammunut. Saatiin tuli kuitenkin vielä virkoamaan myöhemmin.

Mitähän tuolla pussissa on myytävänä? Munkkejahan siellä ja mieshenkilölle maistuvat aina munkkikahveet.

Satumaan eläimiä.

Täällä on niin kaunista ja rauhallista.

Jää  kesti napakelkan painon matalassa rannassa. Eipä taitaisi mummelin pää kestää tuota huimaa pyöritystä.

Muistuipa mieleen vanha sanonta; "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin".

Syttyihän se nuotiokin. Tulen katseleminen rauhoittaa ihmeellisesti mieltä.

Tuo joulumetsä idea on mukava, voisi olla enemmänkin toimintaa, puitteethan ovat suorastaan mahtavat.

Satamassa on jotain ihmeellistä vetovoimaa talvellakin. Muitakin kuvaajia oli liikkeellä.

Mistähän kaukaa nämäkin vieraat ovat? Hyvin onnistuu poseeraus herralta.

Pitäisi tässä varmaankin jo rauhoittua kolmannen adventtisunnuntain viettoon. Jotain olisi kokkailtavakin kun eilinen päivä hurahti kylillä hurvitellessa.

Uuniomenoita ainakin on tiedossa. Oman pihan antonovkat ovat hyvin säilyneet kylmässä tänne joulukuulle asti, suurin osahan ompuista puristettiin mehuksi. Mehukin on säilynyt hyvin. Muutama pussi on vielä jäljellä.