Kokkola tapanina ja matkalla kotiin.

 Öisen lumisateen jälkeen kaupunki oli peittynyt valkoiseen vaippaan, niin puhdasta ja kaunista.

Suntin rannat ovat hienot talvella ja kesällä. Nyt jouduin kuvat ottamaan auton ikkunan läpi. Meillä oli viimeinen lomapäivä Kokkolan seudulla ja oli riennettävä sukulaisia tervehtimään.

Pyysin ajamaan vanhan kaupungin kautta. Täällä on ihan oma hieno tunnelmansa. Olisikohan näissä taloissa mukava asua?

Huomaan kuvieni olevan hieman tylsiä, on tultava kesällä uudelleen. Kannattaisi etsiä hienoja yksityiskohtia, mutta eihän se auton ikkunasta onnistu.

Kotimatkalle lähdimme tiistaina aamuhämärissä. Tie oli jo hyvin aurattu eikä muuta liikennettä paljoakaan ollut.

Aamu-usvaa.

Sukukokous langoilla.

Täällä juuret taatalla.

Tuulimyllyt näyttävät kummajaisilta näissä maisemissa.

Somia latoja halusin ikuistaa kameralla. Kiirettä piti, kun lennossa oli kuvattava.

"Aurinko armas valollansa.."

Häviääköhän tällaiset pikkuiset ladot vähitellen maisemasta kun heinät paalataan suuriin muovipalloihin?

Matka meni hyvin, onnellisesti kotona. Muistojen helminauhaan jäi mieluisa muisto lämminhenkisestä joulusta.

Kiitos Öja

Olette järjestäneet meille ikimuistoisen joulun. Pyhät olivat meille yhtä juhlaa, kuudessa kodissa ehdimme käydä joulutervehdyksellä. Tapasimme aattona myös joulupukin Pauliinan ja Johanin kodissa. Pia ja Jan-Anders luopuivat kolmeksi yöksi mukavista vuoteistaan, kiitos heille.

Aattona lähdimme aamuhämärissä kotoa, lunta ja räntää satoi koko matkan ajan. Tietä ei vielä oltu aurattu, hiljalleen köröttelimme, onneksi liikenne Hirvaskankaan jälkeen oli jo rauhallisempaa.

Lumiauratkin tulivat vastaan, tämä kuva onkin jo Kokkolasta.

Elisabethin hautausmaan rauhaa.

Pukkikin kävi. Kiitos lahjoista.

Tunnelmallista joulua.

Suomen kaunein talli jouluasuisena.

Mukavaa oli nähdä Maja-Liisa kukko vielä näin virkeässä kunnossa.

Jouluyönä piha oli muuttunut kauniin valkoisen lumen peittämäksi. Ines on kiivennyt vartiopaikalleen tähystämään. Paavo siellä kiertelee muinakuttuina kuvaajasta välittämättä.

Ponit ja aasi. Pian blogissa on paljon kuvia pihapiirin eläimistä.

Onnellista Uutta Vuotta tälle kodille ja sen asukkaille! 
 

Isännän akvaario on huikea, kalat satumaisia.  Eikös vaan tämäkin kala katsoo suoraan silmiin.

Kalojen tarkkaileminen on rentouttavaa ja rauhoittavaa. Niillä ei ole minnekään kiire, keskittyvät vaan olemaan täydellisen kauniita.

Kalojen väri muuttuu valon suunnan ja asentojen mukaan. Mitähän miettii tämä kaunotar, asettui siihen ihan lähelle kuvattavaksi.

Näitä kultakalojen kuvia on niin paljon, että tein kollaasin.

Tätä postausta en nyt pysty jatkamaan kun aurinko paistaa niin kirkkaana suoraan silmiin. Jatkan huomenna Kokkolakuvien ja paluumatkan merkeissä.

❤️ Tästä alkoi joulu

️                                                         
Aaton aattona mammalle tuli e-mail, joka sulatti mamman sydämen.  Viestin lähettäjä on kuusitoistavuotias nuorukainen, lapsenlapsi.  Tuo yksi ainoa pieni merkki kertoo paljon ja sillä on suuri merkitys postin vastaanottajalle. Eipä siinä mitään sanoja tarvittu.

                                                                "    ❤️   "


Aattona tuli lisää rakkaita viestejä. Joulunvietostamme kerron lisää myöhemmin.

Rauhallista Joulua!

Tänään oli vielä käytävä apteekissa, siellä näytti olevan paljon väkeä. Valtuutin taatan kuvaamaan paperikaupan ikkunan enkeliä siinä odotellessaan.  Tällainen siitä tuli, pääsi mies itsekin kuvaan.  :-)

Ja tällainen, en malttanut pitää näppejäni erossa, pikkuisen "repareerasin" näitä kuvia.

Kävimme illalla hautausmaalla, veimme kynttilälyhdyn mökkinaapurimme haudalle.

Näin kaunista oli aaton aattona.

 

Jouluruusu ei sitten ehtinytkään jouluksi avata kukkiaan. No, ehtiihän tuota vielä kukkia ennen kesää.

*
Unohdin edellisessä postauksessani kertoa, että Nalle koira on löytynyt. Kaksi viikkoa koiruli jolkkasi pitkin pitäjää. Omistajille oli tullut soitto näköhavainnosta. Lähtivät ajamaan ilmoitettuun paikkaan ja koira oli ihan itse hypännyt autoon avoimeksi jätetystä ovesta. Koira oli vähän laihtunut retkellänsä, mutta muutoin oli hyvässä kunnossa. Kyläläiset iloitsivat karkuretken onnellisesta päättymisestä.

*
Mammanmaailma hiljenee nyt joulun viettoon.

Rauhallista ja Siunattua Joulua !

Neljä yötä jouluun.

Oli laitettava kuva tästä satupeurasta kun oikeat peurat eivät ole käyneet enää moneen päivään pihalla. Viime viikolla saatiin lukea lehdestä, että yksi peura oli pudonnut jäihin tässä ihan lähellä. Peuraa oli yritetty pelastaa, mutta se oli kuitenkin menehtynyt. Toinen peura oli jäänyt auton alle muutaman kilometrin päässä. Pelkään, että ne ovat juuri ne kaunokaiset jotka täällä meidän ilonamme liikkuivat.

Ikkunan takana on vilskettä. Ensimmäistä kertaa siemeniä kävi hakemassa tämä tikka. Luulin sitä vihertikaksi, mutta perheen ornitologi nimesi sen harmaapäätikaksi.

Harmaapäätikka, kaunis lintu.

Kävimme taas Keinuhongan tilakaupassa.

Vanhassa navetassa on tunnelmaa ja kivoja asioita myynnissä.

Tänään on sumuinen pimeä päivä, mutta huomisesta alkaen taas lähdemme kohti valoisia aikoja.

*
Lainasin Positiivareilta tämän seuraavan jutun, se sai hymyn huulille.

"ONTUVA ESIMERKKI

Elettiin 1970-luvun alkuvuosia. Isoveljeni ilmoitti ruokapöydässä kasvattavansa pitkät hiukset. Äiti sanoi, että ei käy. Veljeni tuumasi, että olihan Jeesuksellakin pitkät hiukset. Keskustelu päättyi äidin tokaisuun: "Palataan asiaan kun rupeat muutenkin ottamaan hänestä mallia!"

-Pikkusisko"

Vielä yhdet vanttuut.

Aili-lapasten neule on helppo ja hauskan näköinen. Helppo oppia ulkoa ei tarvitse montaa kierrosta mallipiirrosta seurata. Ohjeen löysin täältä.

*
Olen taas lukenut pitäjäläisten postauksia  Facebookista. Kaikille yhteinen huoli on terveyskeskuksen vuodeosaston sulkeminen. Tänään oli uutta toivoa antava uutinen liikkeellä, ehkä saammekin pitää vuodeosastomme.

Päivänkohtainen huoli on 01.12. karanneesta koirulista. Koira on nähty eri puolilla pitäjää, mutta se ei ole antanut ottaa itseään kiinni. Nyt on laitettu loukkuja ja ruokahoukuttimia, toivottavasti kiinniotto nyt onnistuu. Omistajilla on suuri huoli. En yhtään ihmettele kun itsekin käyn aamulla ensimmäiseksi katsomassa naamakirjasta josko olisi hauveli saatu onnellisesti kotiin.

*
Meillä on nyt molemmilla joulutukat valmiina, Auli- parturi/kampaajamme sai meistä oikein siistin näköisiä. Joulu voi tulla.

*
Illalla viemme postiin muutaman joulukortin sellaisille vanhoille ystävillemme joilla ei nettiä ole käytössä. Eilen vietiin joulukorttirahoilla hankittu joulupaketti kunnantoimistoon.

*
Pitäjäläisten omilla sivuilla on yksi hieno idea, jolle toivon hyvää menestystä. Uskoisin tällä idealla olla käyttöä muuallakin Suomessa.  Kopioin kirjeen tähän kun sivut ovat suljetut, en tiedä toimisiko linkki.

"Huippu idea!!👏😊
Alakoululle hankimme lahjoituksina valkoista/mustaa siistiä vaatetusta/juhlavaatetta. Esim. Kauluspaidat, suorathousut, tyttöjen valkoiset/mustat paidat. (Koot 1-5lk.) Jotta saisimme koululle oman pienen varaston ajatellen mm. Lucia-esitys, Adventti-esitys ja itsenäisyyspäiväjuhla. Koululta saisi tuolloin juhlavaatetta lainaan, jos kotoa ei löydy. Kenenkään ei tarvitse lähteä hankkimaan vartavasten! Koululla onnistuu vaatteiden käytön jälkeen pesu ja säilytys.

Puhuimme myös, että lapsiperheillä olisi tulevaisuudessa mahdollisuus lainata juhlavaatetta koululta, niin juhliin kuin esim. hautajaisiin.
- Kunhan saamme ensin kasaan jotain.
Lahjoitukset voi toimittaa suoraan alakoululle tai ottamalla vanhempainyhdistykseen yhteyttä, toimitus onnistuu myös meidän kautta."


 Idea on todella hieno. Lapset kasvavat vuodessa mahdollisesti useita senttejä, tuollaiset juhlavermeet jäävät usein yhteen käyttökertaan. Kaikilla vanhemmilla ei ole varaa ostaa monia juhlavaatekertoja esim. perhepiirissä tapahtuviin juhliin. Hieno idea on lainata vaatteita koulusta. Yhdenkään lapsen ei tarvitse jäädä kotiin puuttuvan juhla-asun takia.

En laita tähän yhteyshenkilön nimeä koska en ole häneltä lupaa kysynyt. Toivoisin kuitenkin, että tämä hieno idea leviäisi eteenpäin kun kaikki tiedämme valtakuntamme taloudellisen tilanteen kaikkine säästöineen ja leikkauksineen.  Annetaan hyvän kiertää!

Joulumetsän näkymiä

Jatkoa eiliselle toimintapäivälle. Hetki ennen auringonlaskua näimme joulupukin. Upeat maisemat  ja onneksi on vähän luntakin vielä.

Nokipannukahvit jäivät nyt juomatta kun tuli oli jo sammunut. Saatiin tuli kuitenkin vielä virkoamaan myöhemmin.

Mitähän tuolla pussissa on myytävänä? Munkkejahan siellä ja mieshenkilölle maistuvat aina munkkikahveet.

Satumaan eläimiä.

Täällä on niin kaunista ja rauhallista.

Jää  kesti napakelkan painon matalassa rannassa. Eipä taitaisi mummelin pää kestää tuota huimaa pyöritystä.

Muistuipa mieleen vanha sanonta; "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin".

Syttyihän se nuotiokin. Tulen katseleminen rauhoittaa ihmeellisesti mieltä.

Tuo joulumetsä idea on mukava, voisi olla enemmänkin toimintaa, puitteethan ovat suorastaan mahtavat.

Satamassa on jotain ihmeellistä vetovoimaa talvellakin. Muitakin kuvaajia oli liikkeellä.

Mistähän kaukaa nämäkin vieraat ovat? Hyvin onnistuu poseeraus herralta.

Pitäisi tässä varmaankin jo rauhoittua kolmannen adventtisunnuntain viettoon. Jotain olisi kokkailtavakin kun eilinen päivä hurahti kylillä hurvitellessa.

Uuniomenoita ainakin on tiedossa. Oman pihan antonovkat ovat hyvin säilyneet kylmässä tänne joulukuulle asti, suurin osahan ompuista puristettiin mehuksi. Mehukin on säilynyt hyvin. Muutama pussi on vielä jäljellä.