Kotipaikan päivitystä.

Olen yrittänyt selvittää löytyisikö sellaisia perennoja joita lehtokotilot eivät halua syödä.

Päivi Korpivaara on tutkinut kotiloasiaa ja kirjoittanut oikein kirjan, "Piha puhtaaksi lehtokotiloista".  Rautafosfaatti taitaa olla ainoa tehokas aine kotiloita tuhoamaan. Ainakin meillä on ongelmana miten saisi kotilon syömään niitä sinisiä fosfaattirakeita. Olutansakin on turha, koska lehtokotilo on Korpivaaran mukaan absolutisti.

Illan tullen kotilot ryömivät koloistaan yösyöpöttelemään. Kauheat ahmatit. Erityisesti ne vainoavat kuunliljoja, vuorenkilpiä, daalioita, joriinia ja orvokkeja. Kotiloita tosin löytyy melkein kasvista kuin kasvista, meillä omenapuustakin. Ruusu saattaa olla turvassa piikkiensä suojassa, samoin saniaisen lehden alapinnalta en ole kotiloa tavannut.

Kauheaa, että  tuollaisen nilviäisen keskimääräinen elinikä on kahdeksan vuotta. Yhden kesän aikana se munii n. 400 munaa. Voi, kääk.

Lainaan vielä Korpivaaraa. Hänen mukaansa kotilot välttelevät ahkeraliisaa, akileijaa, krassia, laventelia, sammalleimua, neilikkaa, pelargoniaa  ( ei meidän pelakuita ), pionia, pähkämöä, sormustinkukkaa, ja taponlehteä.  y.m.

Tämä sisämaan kanta on peräisin ulkomailta. Nykyään tuodaan paljon kukkia etelästä juurineen ruukuissa, siinä on helppo kotilonmunien muuttaa uuteen maahan, jossa paikalliset linnutkaan  ei ymmärrä niiden ravintoarvoa.

Karttaperhonen 2. kuoriutuminen.

Meidän pitäjällä on oma Fb- sivusto tai pitäisikö sanoa se jotenkin muutoin. Minä tietenkin liityin. On mukava lukea lähiympäristön tapahtumista. On tarpeellista tietoa ja hassunkivoja juttuja.

Tässä jonain päivänä oli mummo paniikissa kun karhu oli nähty. Kova haloo missä, missä? Uskaltaako mennä marjaan ja sieneen? Joku vääräleuka sitten muisteli vanhaa neuvoa, että nainen jos karhulle pyllistää (luukku alhaalla) niin karhu pelästyy.  Karhusta ei uutta tiedotusta ole tullut. Tuoreempi uutinen oli se, että pitäjällä oli nähty tiellä strutsi. Myöhemmin selvisi, että kas, kurkihan se siinä.

Jotenkin huvittava sieni.

Ensimmäiset gladiolukset. Näiden kukkien mukulat säilyivät hyvin talven yli varastossa ja nyt ilahduttavat uusilla kukilla kasvihuoneen seinustalla.

Kimalaisen lentoa. Asioista jotain tietävät tahot ovat kertoneet kimalaisia olevan tänä vuonna normaalia enemmän. Siitä en tiedä, mutta hyttysiä ainakin tuntui olevan viime kesää enemmän.

Neitoperho on niin kaunis. Otin monta kuvaa enkä osannut valita blogiin laitettavaa, oli tehtävä kollaasi.

Ropsaisi tuossa vähän vettä, onkin lähdettävä pitämään kotiloratsiaa.

Lappu päivässä.

Eilen saatettiin Mandala Madness projekti onnellisesti päätökseen yhteisillä juhlilla Lammilla.

Tämä "virkkaa lappu päivässä" jatkuu vuoden loppuun asti. Nelikulmaiset isoäidinneliöt jo vähän söivät naista, piti keksiä jotain uutta välillä. No, itsehän ei enää mitään tarvitse keksiä, netistä löytyy ideaa joka lähtöön.

Vanha risa lakana sai vielä yhden tehtävän ennen loppusijoitusta.

Näiden muutamien lappujen näköismalleja löytyy netistä, en kuitenkaan osannut niitä virkata, liian vaikeita.  Selkäkappaleen keskellä on kuitenkin muistoksi Mandala Madnessista aloituskierrokset. Mandalaa virkatessani opin monia uusia juttuja, niitä taitoja olen käyttänyt näiden lappujen virkkaamisessa.

Lappujen järjestys on vielä suunniteltava tarkemmin, tässä vain kuvaamista varten vähän kasailtu selventämään kertomustani.

Hiha

Hakaneuloilla laput kiinni kaavaan ja yritän virkata senjälkeen laput yhteen.

Tätä takkia on taas niin kiva tehdä, mutta marjaan on välillä mentävä pihalle ja metsään.

Toivottavasti tässä syksyn kuluessa voin esitellä blogissa valmiin villatakin.

Mandalatärskyt Lammilla 30.07.2016

Olen tänään osallistunut Suomen ensimmäisiin Mandalatreffeihin Ruusunmekko puutarhalla Lammilla.

Tästä se alkoi, peitot levitettiin nurmikolle osallistujien ihailtavaksi. Koska tämä on minun yksityinen blogini, niin omat mandalani ovat tuossa etualalla, tämä on ensimmäinen kuvani pihalta, otin heti kun saimme peitot ulos kassista.
 

Kutsut järjesti apulaisineen Jutta Karvonen, hän on kuvassa  neljäs vasemmalta kukallisessa essussa.

Lisää mandaloita saapuu pihan nurmikolle, kaikki samalla ohjeella virkattuja. Toiset melko isoja, ohuemmista langoista virkatut ovat pienempiä. Valitettavasti en osaa nimetä mandlaajia erikseen, mutta fb:n Virkkaa mandalaa jaC...   sivuilla jokainen kertoo kuvin ja sanoin työnsä tekovaiheista.

Tämä maanläheinen on suosikkini. Virkkaaja ( Jaana Silvennoinen )  on kasvivärjännyt langat itse luonnosta keräämillään väriaineilla. Olen ihan hämmentynyt värien kauneudesta.

Nyt voimmekin lähteä kierrokselle puutarhaan. Päärynäpuussa on vanhoja kahvikuppeja. En ehtinyt emännältä kysyä kuppien tarkoitusta. Ehkä ne ovat vain koristeena, mutta voivat olla myös vetämässä oksaa vaakatasoon. Muistelen, että nuoret omenapuunoksat pitäisi pienen painon avulla taivuttaa vaakatasoon. Ehkä niin on myös päärynällä.

Puutarha on täynnä ihania kekseliäitä yksityiskohtia.

Tässä on lataamo.

Pelakuut näyttävät viihtyvän vanhoissa emalikattiloissa.

Täällä sisällä on vaikka mitä kaunista, katsokaa lamppua.

Oho, sukset ovat menneet ristiin.

 

 Tämä ei olekaan ruusu, vaan pelakuu.

Mandala Madnessin suomentajat eli kääntäjät tapasivat ensimmäistä kertaa kasvotusten täällä treffeillä.

Uusia suunnitelmia on paljon tulossa. Mandala Madnessin 2016 on suunnitellut Helen Shrimpton.
 Helen suunnitteli minimandalan lahjaksi niille virkkaajille jotka osallistuivat tähän tapahtumaan. Minäkin sain omani, kiitos siitä.

Olen iloinen, että pääsin mukaan tilaisuuteen vähäksi aikaa. Eilisten sydänongelmien takia en uskaltanut viipyä loppuun asti, vaan tilasin kotiinkuljetuksen ennen ruokailua.

Kiitos Jutta ja Sari, keksitte ja toteutitte hienon idean.

Mandala

Maaliskuussa aloitimme ja nyt 18 viikkoa myöhemmin molemmat mandalani ovat valmiina. Tämä on ollut upea matka. On tuntunut hienolta kun kanssavirkkaajia on valtavat määrät ympäri maailman. Helen Shrimptonin Mandala Madness 2016 ohje on käännetty kahdelletoista kielelle, onneksi tällaiselle kielipuolelle myös suomenkielelle.  Kiitos Pia-Mari, Sari, Heli ja Mervi.

Alussa olin niin innostunut tästä työstä, että torstaita oikein odotti, koska silloin saimme uudet ohjeet ja kuvat. Olen osannut virkata seitsemänkymmentä vuotta, mutta nyt tuli monta kimuranttia koukkua vastaan, en varmaankaan olisi ilman Estherin videota  selvinnyt aina uudelle viikolle niin helposti.

Hankalinta alussa oli pitää silmukkaluku oikeana, olisi tarvittu suljettavia silmukkamerkkejä. Loppua kohti edetessä silmukatkin osuivat kohdalleen, joitain pieniä virheitä tuli, mutta purkamaan en lähtenyt. Pikkufibat ovat käsitöissä sallittuja, emmehän ole koneita. Vaikeinta taisi sittenkin olla värien valinta, varsinkin lopussa kun lankavarat olivat huvenneet pieniksi syttyröiksi.

Sinisessä peitossa oli vaaleansininen lanka sillä hilkulla, että riittääkö. Huomasin virkkaavani täydellä raivolla eteenpäin, kunnes tajusin ettei se lanka riitä yhtään sen pitemmälle vaikka kuinka nopea olen. No, taisi se ripeys sittenkin auttaa koska pieni rusetti vaaleaa sinistä on vieläkin korissa. Hassua tässä jutussa on se, että muovikassillinen sukkalankojen  jämiä on nyt kasvanut lankoja pursuavaksi pyykkikoriksi. Laitan siitä kuvan joskus myöhemmin. En nyt jaksa köpötellä tuonne alas kuvaamaan, kun tuo jalkakin on vielä kipeänä.

Onneksi minulla on vielä menossa tammikuussa alkanut " virkkaa ainakin lappu päivässä" projekti, sinne uppoaa vielä muutamakin keränpohja.
.

Uskomatonta mielikuvituksen lentoa tarvitaan mandalan suunnittelussa. Virkkaushan perustuu muutamaan perusjuttuun, niihin jotka minäkin osasin; ketjusilmukka, kiinteäsilmukka, puolipylväs ja pylväs eli "tolppa", niinkuin äiti opetti. Niitä sitten vaan kieputetaan, venytetään, krympätään yhteen tai käännytään virkkaamaan takaperin. Rapuvirkkauksesta onkin tullut minulle oikein lemppari, eikä se johdu siitä, että rapustelu päätti koko mandalaurakkani.

Johannan taulu saa nyt seurakseen villaisen mandalan, joka on virkattu Seitsemän veljestä langasta ja muutama raita on  Ville - lankaa.  Seiskaveikka on edullista, sopii eläkeläisen kukkarolle ja lankaa on hyvin saatavilla S-kaupoissa, löytyy pienemmilläkin paikkakunnilla.

Nyt ehtii taas paremmin pihallekin kukkia ihastelemaan.

Marjatkin kypsyvät, sopivasti saatiin mandala päätökseen. Tosin ehdin jo ensimmäisellä mustikkaretkelläni teloa koipeni.

Kipeä koipi ja sadekelit vauhdittivat mukavasti mandalan virkkausta.

Helen  Shrimpton esittelee Mandala Madnessin alla olevassa sivustossa.
Linkki     

Tässäpä tämä, sanonpa kuitenkin, että mandalointi on jättikivaa. Blogistaniassakaan en ole paljoa ehtinyt surffailla. Käyn lukemassa ja katselemassa kuvia tuotapikaa, kunhan toivun tästä virkkausurakastani.