Myrskyn jälkeen päivä paistaa.

Ruusuja lasimaljassa. Kovin ovat aikaisin ruusutkin kukassa tänä keväänä. Pihan ruusuista kaksi näytti paleltuneen talvella, mutta nyt juuresta lykkää uutta vartta. Nähtäväksi jää tuleeko sieltä esille uutta ruusulajiketta .

Talvi oli ankara monille kukille meidänkin pihassa, eniten suren belliksiä, niitä oli aikaisemmin nurmikko täynnä. Toivottavasti siemenet ovat säilyneet ja uusia kukkia kasvaa tilalle. Ihanat tuoksuvat liljatkin menehtyivät, kahdestakymmenestä uudesta sipulista vain kaksi säilyi.

Päivänliljaa eivät pakkaset nujertaneet.

Orvokkeja on pihalla kaiken värisiä. Joskus ennen valitsin orvokkeja pihaan vain yhtä tai kahta väriä. Asiaan tuli muutos pienen tyttärenpojan myötä. Taimikaupoilla annoin pojan tehtäväksi valita orvokit ja pikkuinen kantoi kassiin kaikkia saatavilla olevia värejä. Orvokkipata oli sinä kesänä erityisen hieno ja on ollut siitä lähtien joka kesä.

Niinhän  kedollakin sopivat kaikenlaiset kukat hyvin yhteen.

Aamulla lähdimme Lahteen autoa katsastamaan ja samalla kävimme kansainvälisillä markkinoilla. Tuosta tapahtumasta näyttää tulleen meille traditio täällä Hämeessä.

Ihania kukkakuvioisia mukeja, kuppeja, teetä, keksejä ja hilloja. " Handmade on the farm"  Pear & Ginget Jam, Sweet Chilli Jam  ja Chocolate Curd, siinä ostokseni. "Best of British" luki pussin päällä. Tuo Chilli Jam vaikuttaa kiinnostavalta ja inkivääristä pidän sen kaikissa muodoissa. Kolme pikkuista tölkkiä 20 €, luultavasti Prismasta olisi samoja tuotteita löytynyt halvemmalla, mutta olihan se niin kivaa tehdä kauppaa hattupäisen engelsmannin kanssa.

Tämän vaunun ohitin suosiolla, makeaa oli pöytä notkuen.

Maistelin italialaisia pipareita, niitä löytyi gluteenittominakin.  Makeita ja tomusokerilla hunnutettuja. Valitsin pussiin muutamia iltapäiväkahvini sulostuttajaksi.

Niin ja se varsinainen asia, auto oli kunnossa. Taas saa ajella vuoden jos ei sitä ennen haluta vaihtaa jo uudempaan versioon. Perheen miehespuolisessa jäsenessä ei kuitenkaan vielä ole ollut havaittavissa autokuumeeseen viittaavia oireita.

Turussa käydessämme ostin ruukkuun hortensian. Muistan kuinka lapsena ihastelin Porthanin puistossa Pinellan edessä komeita hortensioita, ne ilmestyivät sinne joka kesä. En huomannut katsoa oliko niitä myös tänä kesänä. Olimme ehkä liian aikaisin liikkeellä, tätä omaakin on kanneltu yöksi suojaan mahdolliselta hallalta.

Turvaan oli nostettava myös miljoonakellot, tuuli niitä riepotteli miten tahtoi.

Vääksyn kanavan tienoolla on aina kasvanut tien varrella sellaisia kesäpensaita, joissa on  suuret lehdet. Nyt niiden kasvupaikat ammottivat tyhjyyttä tai ei aivan, kuolleita keppejä oli pystyssä vinksin vonksin. Tappoikohan talven pakkanen ne kokonaan? Se kasvi vaan jotenkin kuuluu Vääksyn tienvarsimaisemaan, Lahdesta tullessa oikealla puolella tietä, siinä niitä on aina ollut.

Kylvöjen kanssa menin taas samaan halpaan. Helteiden aikaan mittasin maan lämpöä ja tietenkin laitoin pavut maahan. Nyt näyttää siltä, että uusia siemeniä on lähdettävä ostamaan. Kasvimaalla on kaikenlainen muukin kasvu pysähtynyt, liian kylmää on ollut. Kasvihuoneessa on poltettu yöllä kynttilöitä, ystäviltä saadut tomaatintaimet ovat säilyneet. Hyvä keino päästä eroon vanhoista kynttilänpätkistä.

Eilen illalla tuli taas viikon annos mandalan ohjetta, olen ihan koukussa tuohon mandaloimiseen. Ihana peitto siitä tulee, uskoisin. Voisinkin vielä virkata muutaman silmukan ja sitten nukkumaan.