Ihanaa kevättä.

Keltavuokon siirto onnistui sittenkin. Viime kesänä sitä ei näkynyt, mutta juuri oli kuitenkin säilynyt. Anjalle tiedoksi kiitosten kera, että tallella  kukka on, tai niitä onkin nyt kahdeksan tainta.

Tätä kotiloriesaa taas riittä koko kesäksi. Tammenlehtien alta löytyi oikea yhdyskunta. Näillä nilviäisillä ei taida luonnossa olla minun lisäkseni muita vihollisia. Tällaisia tulokkaita eivät vanhat paikalliset varikset ja harakat ymmärrä ruokana käyttää.

Scillan kukkia on valtavasti, ei tuolla nurmikolla nyt raski kulkea.

Mandalat saivat tällä viikolla kuusi uutta kierrosta.

Uimavedet lämpenevät vauhdilla, Kirkkolammi 15,1 astetta 05.05.2016.

Taidemuseossa

Näitä kuvia olen  pantannut kun kaikkea muuta on ollut näin kevään tullessa  kohinalla . Kronologisessa järjestyksessä nämä jutut blogissa eivät nyt mene.  Mäntän museoissa kävimme jo huhtikuussa.

Tallennan kuitenkin nämä muutamat sanat ja kuvat tänne talteen, että paremmin säilyttäisin sen ihmeellisen tunne-elämyksen muistissani, jonka koin katsellessani Kieferin omalaatuisia teoksia. Taiteilijan nimi ei ollut  ennestään tuttu. Koko näyttely olisikin jäänyt näkemättä ilman ihanien naapurien vinkkiä.

Ilvesäiti ja vauvailves ovat ihastuttamassa Serlachiuksen Gustaf- museon ovella.

Alkujaan Gustaf Serlachius oli apteekkari,  saamme tutustua menneen ajan apteekkiin.

Voisi kuvauttaa itsensä vanhalla kameralla, taustatkin ovat valmiina ja sopivia pukuja vaatenaulakossa. Tosin ei kyselty olisiko todella ollut mahdollista ottaa kuva tuolla vanhalla valokuvauskoneella.

Siirrytään katsomaan tarinaa Paperiperkele, se kertoo Gustaf Adolf Serlachiuksen muutosta Mänttään perustamaan paperitehdasta.

Tarinaa ei tarvitse pelkästään katsoa patsaiden esittäminä, kuulokkeilla saa kuunnella näyttelijöiden kertomana, kuinka Gustafista kehittyi paperitehtaan patruuna.

Yksi tuttu äänikin siellä nauhalla kuului, Kari Mattila esitti hienosti Mäntän patruunaa.

Kuvassa Axel Gallén maalaa Sissi-tytön muotokuvaa.

Oli hieno kokemus siirtyä huoneesta ja kuvaelmasta toiseen kun kynnyksellä nauhurista alkoi ilman napin painallusta kuulua juuri sen huoneen tarinaa. En ollut museossa sellaista aikaisemmin nähnyt.

Tässä vaiheessa siirryimme toiseen museoon ja Anselm Kieferin taidenäyttelyyn.

Serlachius-museo Gösta on Mänttä-Vilppulassa toimiva Gösta Serlachiuksen taidesäätiön ylläpitämä taidemuseo.

 Joenniementie 47,  Mänttä

Ansel Kieferin teokset ovat valtavan kookkaita. Opas kertoi kolmen täysperävaunurekan tuoneet teokset Saksasta.

Kuvasta voi päätellä teosten mittasuhteita  ihmisten kokoon nähden. Vasemmalla on kuvattuna kalenteri.

Sain luvan ottaa valokuvia omaan käyttöön, en  tiedä saisiko näitä blogiin liittää. Juttu nyt vaan on niin, että sanat eivät riitä kertomaan näistä teoksista, pakko jotain kuvaa olla, jos haluaa kertomustaan selventää.

Liitän ensin teoksen esittelyn ja alle kuvan, tästä selviää tarina ja mitat.
.

Huikeaa, hämmentävää, järkyttävää, mielen läikähtelyä....... Melkein pääsin vieläkin kokemaani tunnelmaan valitessani näitä kuvia albumistani.

Museon myymälästä ostin tämän kortin. Nuori tyttö siinä kutoo sukkaa. Niin minä sen näen.

Taulun nimi on, Bretagnelainen tyttö, 1883, Amélie Lundahl

Mänttään on vielä palattava, jäi niin paljon tutkittavaa Gösta Serlachiuksen kotimuseosta, joka siis on ollut samalla paperitehtaan edustustilana. Paljon kauniita huonekaluja, taide-esineitä, muotokuvia y.m. ja puistokin on varmasti kesällä kaunis. Ihan järvimaisema.

Serlachius museoita on siis kaksi, Gustaf ja Gösta, samalla pääsylipulla pääsee molempiin. Tarra kämmenselkään tai takin kaulukseen.

Eilen notkuilimme satamassa.

Sataman värejä.

Onnelliset.

Museoauto, kaunis vanha kuormuri.
 

Jos jossakin täällä jotain tapahtuu, niin sinne on riennettävä joukon jatkoksi ihmettelemään. Emme olleet ainoita tapahtumasta kiinnostuneita.

Valtavat nosturit tulivat Lahdesta nostamaan Elbattaren laiturille katsastusta ja vuosihuoltoa varten.

 Hyvin onnistui nosto, vaijerit kestivät eikä laiva kaatunut.

Sataman poijut odottavat veneitä, ensimmäinen purjevene on jo laskettu vesille.

Laiturikahvit.

Siinä Elbatar nyt odottaa toimenpiteitä ratakiskoilla tuettuna. Kiskojen yläosat on hitsattu kiinni laivaan, eivät luista pois tukitehtävästään.

Kotipihan keväisiä aarteita, vuohenputket. Ensimmäinen raparperikeitto on jo maisteltu.

Vuohenputket olivat kevään ensimmäisiä.

Nokkonen on niin hyvää, että joku pikkuinen oli jo palan lehdestä haukannut. Tuo sileälehtinen voikukka on suosikkini.

Tämä nippu päätyi silputtuna kaalilaatikkoon, kolme isoa vuokaa.

Nyt kiireesti pihalle takaisin, aurinko paistaa.