maanantai 14. maaliskuuta 2016
Hengissä ollaan.
Enkä minä ole edes sairas, vaan tällä kerralla flunssaa poteekin mies. Yleensä meillä tuon sairastelupuolen olen hoitanut minä tykönäni. Oikeastaan onkin kurjempaa katsella kumppania yskimässä nuhaisena ja päänsärkyisenä, voi suru. Onneksi voin sentään valmistella inkiväärijuomaa lääkkeeksi hänelle ja itselleni tautia torjumaan.
Eilen vietin monta tuntia Eeva Kilven Anna Marian ( Unta vain ) seurassa. Anna Maria on niin kiehtova persoona, koska olemme suunnilleen saman ikäisiä, niin hänen elämäntarinansa kiinnostaa erityisesti. Löytyy paljon samaa omastakin maailmankuvastani tällä iällä, näin ne asiat suurinpiirtein menevät naiseläjillä. Luonto, lapset, lapsenlapset, mökki ja kesä. Rakkaudet. Anna Maria vaan on paljon viisaampi kuin minä.
Hauskalta kuulosti kun Anna Maria mökillä kuunteli ampiaisten surinaa ja heinäsirkan siritystä. Minähän en ole kuullut heinäsirkkoja enää kymmeniin vuosiin. Muistan sentään kuinka hienolta sirkkojen soitto kuulosti aurinkoisena kesäpäivänä rantaniityn reunamilla.
En voinut välttyä siltä ajatukselta, että näin Eeva Kilpikin on varmasti kokenut mökillä saunomisen ja vanhojen lattialankkujen narinan. Kaikki ei voi olla fiktiota, kerronta on niin aidon tuntuista.
Kauniisti Eeva Kilpi kuvaa elämää kaikkine suruineen ja onnenmuruineen. Nautin tästä ihanasti soljuvasta tekstistä. Taitavan kirjoittajan ei tarvitse viljellä kirosanoja ja raakuuksia saadakseen tekstistään kiehtovaa ja kiinnostavaa.
Olen jo niin vanha etten halua ahdistua lukemastani kaunokirjallisesta tekstistä. Maailman pahuudesta ahdistuu jo lehtiä lukemallakin jos kauhua haluaa.
Tämä torkkupeitto on tässä valmistunut pikkuhiljaa ja muitakin virkkauksia on puolivalmiina.
Luonto on täällä lähellä. Mies nappasi tämän kuvan eräänä aikaisena aamuna ikkunasta. Olin vähän katkera kun minua ei herätetty katsomaan.
Satamassa vietettiin taas arktisen hysterian päiviä. Me taas myöhästyimme lentolaivueen vierailusta. Olisi pitänyt satamassa notkuilla koko päivä. Kahvia ja makkaraa myytiin puhvetissa. Elbattarella tarjottiin lohi- tai lihakeittoa, kahvia ja tiikerikakkua jälkiruoaksi.
Tällaiseen lentävään turilaiseen en uskaltaisi nousta. Ehkä se ei olisi jaksanutkaan nousta jäältä taivaalle jos olisin kyytiin pyrkinyt.
Tunnisteet:
. Luonto,
Afrikankukka,
Kirjat,
Virkattu peitto,
Virkkaus
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)