Joulu 2015

Edelleen koukussa.

Mamman verstaalla on valmistunut jotain uutta. Lankavarastokin on päässyt kaiken kirjavista muovipussukoista omaan koriinsa. Tuon korin ja pienen valkoisen maton virkkasin trikookuteesta, jonka tilasin Lankavasta. Puuvillatrikoo on miellyttävän tuntuista käsitellä, mutta huonoa on sen epätasaisuus. Kude on välillä liian ohutta tai paksua,  pinnasta tulee muhkuraista. Lankasäkin materiaalina se toimii kuitenkin oikein hyvin ja matossakin nuo reiät varmaankin vähän tasaantuvat ensimmäisellä  pesukone kierroksella.

Kaikkiin palloihin ei riitä valoja.

Vessaan matto ja kori.  Virkattu Lankavan ontelokuteesta.

Kaitaliina jäi kesken kun lanka loppui.

Valopipojen loppulangasta virkkasin heijastavia sydämiä, niitä voi kiinnittää reppuun, hupun reunaan tai napinläpeen.

Valoa ikkunassa.




 Näitä valopalloja on niin hauska virkata. Onneksi lanka loppui ja uutta ostan vasta ensi jouluksi.

Pieni vessan matto virkattu puuvillatrikoisesta matonkuteesta.

Vielä kolme pipoa seurakunnan diakoniaan.

21.12. 2015 isäni olisi täyttänyt sata vuotta. Hänen kuvansa nuoruuden päiviltä ja toinen valkohapsisena. Isälleni annettiin elinvuosia 87,  muistelemme häntä lämmöllä.

Tarkoitukseni oli laittaa tämä postaus jo eilen blogiin, mutta aika loppui kesken.

Tänään on vuoden pisin yö, mutta kohta taas valo voittaa.  "Tulee musta joulu", totesi eräs mummo terveyskeskuksessa. Pohdimme sitten yhdessä, että mitä jos ajattelisimme niinkuin ruotsalaiset, "saamme vihreän joulun". Se tuntuu paljon positiivisemmalta.

Taas tämä juttu on täynnä käsitöitä, ne nyt kuitenkin ovat päiviäni täyttäneet kun pihatöitäkään ei tähän aikaan vuodesta paljon ole.  Olen istunut kutomassa ja virkkaamassa tuolla alhaalla omassa tuolissani ja kuunnellut samalla CD-rompuilta äänikirjoja.  Viimeksi Marja-Liisa Marton luki minulle  Kyllikki Villan matkapäiväkirjaa. Kuunteleminen on joskus mukavampaa kuin filmin katsominen, jää paljon enemmän tilaa omille mielikuville.

En nyt toivottele vielä hyviä jouluja, ajattelin kirjoittaa vielä jotain huomennakin. Otetaan vaan rauhallisesti nämä kaksi odotuksen päivää, kyllä se joulu sieltä tulee omia aikojaan vaikka kaikkea emme itse ehdi valmiiksi saadakaan.

Terveisin, nimimerkki , "Valmista bataattisosetta kaupan kylmätiskiltä".  :-)

Vuoden viimeinen kuukausi alkaa.

 

 Päivänvaloa riittää vain lyhyeksi ajaksi. Tänään sentään ehdin pihalle kuvaamaan belliksen kukkia. Harvemmin on minulle nimipäiväkimppua voinut pihalta keräillä. Räntäsadetta uhmasi tämä ihana kukka, kuinkahan käy sitten pakkasilla, jos lunta ei kunnolla tule.

 Reetan pöllökeräykseen laitoin vielä muutaman pöllön. Osa pöllöistä lensi nyt vähän omavalintaiseen paikkaan, mutta samapa tuo, kunhan mukana haahuilevat.

Keittiöön virkkasin uudet tabletit.

Oli meillä marraskuussa kerran luntakin.

Vanha omenapuu ei kestänytkään lumen painoa.

Silloin aamu valkeni kuitenkin kauniina, puhdas lumi peitti harmaan ankeuden maastossa.

Täällähän ne loput pöllöt luuraavat.

Jalkamiehille ja naisille on terveellistä täällä maaseudun pimeydessä sonnustautua jonkinlaisiin valomerkkeihin. Ostin heijastavaa  pipolankaa, kaikkea sitä keksitäänkin. Täällä me kaksi valopäätä sitten köpöttelemme iltalenkillä turvallisesti. Toinen pipo on vielä koukulla. Lähdenkin tästä koneen vierestä kohta virkkuuhommiin takaisin.

Peittolangoista jäi vähän keränpohjia, niistä tossut.

Innostuin tilaamaan ontelokudetta ja kokeilemaan korien tekoa.

Ensimmäinen kokeilu oli piirakkavuoan alunen. Nyt voi nostaa lämpimänkin piirakan kahvipöytään ilman pannunalusia.

 

 Turvallisuuskynttilä kahvipöydässä, tätä kynttilää ei tarvitse vahtia.  Eihän tuo aidon kynttilän tunnelmaa korvaa, mutta helppo ja kätevä tämä on. Oikeita kynttilöitä poltetaan aina silloin kun ollaan paikallaan, eikä liehuta sinne tänne.

Luonto tuntuu olevan vähän ihmeissään, onko nyt jo kevät. Sekaisin tuntuvat olevan maailman kirjatkin. Vuoden sisällä on tapahtunut niin paljon. Mummelin on ehkä viisainta vaan miettiä sanomisiaan, ettei yht ´äkkiä vaan  sano mitä ajattelee.

Tässähän tämä minun marraskuuni taas onkin tiiviisti paketissa, mitään suurempia tapahtumia ei ole ollut.

Sunnuntaina kävimme kirkossa vastaanottamassa adventtiajan ja uuden kirkkovuoden alkamisen. Hoosiannan kuuleminen saa lapsuuden muistumaan mieleen ja sen ihmeellisen joulun odotuksen.

Hyvää adventtiaikaa kaikille!