Otin sitten selfien.

Koukunpuremalle iski taas pipovimma.  Edellinen tuskin ehtii valmiiksi kun jo uusi malli kiiltelee verkkokalvolla.  Tämän mallin näin venäläisellä sivulla, koska tekstistä en mitään ymmärtänyt niin kuvia katselemalla päätin kokeilla. Tämä on harjoituskappale, kaipaa vähän säätöä.

Tämä vanha virkkuumalli on nyt nuorison suosiossa ja mikä hauskinta, tytöt opettelevat itse virkkaamaan. Tämä pipo lähti Helsinkiin, annoin luvan myydä kaverille jos itselle ei sovi päähän.

Tässä sohvan reunalla on tylsä kuvauspaikka, siksi tuo selfiekin tuli otetuksi. Tuosta ruudullisesta luonnonvalkoisesta pidän eniten. Tosin minulla on jo pipo.

Välipalavirkkauksia on mukava suunnitella. Puuvillalangasta uudet lasinaluset,
 malli omasta päästä. Helppo ja yksinkertainen, sopivan tukeva ilman tärkkäystä.

Lokakuun käsitöitä.

Sukkahommat on hyvä aloittaa varovaisesti junasukilla.
Laitan vielä ohjeen linkin tähän.

Ihastuin tähän sukkamalliin ja päätin kokeilla. Onneksi en aloittanut mallin mukaista polvisukkaa,päädyin nilkka sellaiseen.  Huomasin, että tämä ei ole minun juttuni. Yksi lanka riittää, onnistuin sotkemaan näillä kahdella kutileeni moneen kertaan. Tuo raidallinen pohja on kiva.  Värit suloisen herkulliset.
Ohje täältä. 

Reeta on pieni 12-vuotias tyttö, joka on sairastanut jo viisi vuotta leukemiaa. Ystävät haluavat nyt tehdä jotain.  Alla on linkki, käy lukemassa lisää.
Reetan pöllöt 

Pöllöt ovat "omasta päästä",  iloisemmat jämälangat ehdin jo virkata peittoihin.

Pöllöjä voi toimittaa Nuorisotalo Sputnik,Virastokatu 6B,84100 Ylivieska -osoitteeseen.
2. 11.2015 on isompi tapahtuma, sinne nämä pöllöt nyt lentävät. Sydämmellisesti toivon Reetalle paranemista ja onnellista elämää.
 

Eilinen ilta vierähti kokonaisuudessaan kirjaimellisesti netissä. Löysin kerän pumpulilankaa ja päätin kokeilla lumikiteiden virkkausta. Yksi kun tuli valmiiksi, niin seuraava kiva kuva löytyi. Sen tässä opin, että kunnollista lankaa kannattaa ostaa ja reilun pitkät lenkit kuuseen ripustamiseen. Tähtiäni ei ole mitenkään tärkätty, ainoastaan vähän silitelty. Surffasin niin monella tähtisivulla, että enää en muista mistä kukin tähti on peräisin.

Kuvan pipot lähtivät jo viimeviikolla Lahteen.
Lahdessa näitä sytopipoja Päijät Hämeen Keskussairaalalle välittää  https://www.facebook.com/PitsiPalmikko

Jäin koukkuun.

Nyt kaikki keränpohjat koukutaan peitoon. Tätä oli tosi hauska tehdä. Ensimmäisenä iltana virkkasin kahteen asti yöllä. Väri-iloa talvi-iltoihin.

Koelaput valmiina, lappujen reunaväriksi oli kaksi vaihtoehtoa, musta tai valkoinen. Vaalea väri tuli valituksi. Vähän erilainen isoäidinneliö.

Ensin korissa oli runsaasti värejä valittavana, mutta sitten vaihtoehdot vähenivät. Päätin, että antaa mennä. Kedollakin on monen värisiä kukkia ja aina sopii värit yhteen.

Kaikki laput valmiina.

Ruutuja olisi voinut asetella näinkin.  Tässä mallissa olisi kuitenkin pitänyt vähän ennakoida lappujen värejä.

Laput virkkasin yhteen Dropsin ohjeen mukaan, ensin pitkät sivut yhteen ja lopuksi lyhyet sivut.

Valmis peitto sisällä kuvattuna.

Ulkona kuistilla auringon valossa. Vähän on jäänyt peitto mutkalle, kun hätäinen kuvaaja ei muistanut tarkistaa. Olin kai liian innoissani peiton valmistumisesta.

Lankakerät ovat sukkalankojen peruja, seiskaveikkaa ja Jannea, villalankoja kuitenkin nuo epämääräisetkin.
Käytin tähän peittoon kolmosen virkkukoukkua, tuli vähän jämäkämpi ja tiiviimpi kuin kuin tuo höttönen edellinen hartianlämmitin.

Mitähän seuraavaksi?  On ehkä kaivettava sukkapuikot esille, että saadaan taas uusia keränpohjia väririemuun.