Heinäkuuta pikakelauksella.

Keittiön pöydältä.

Anemone, kaunis erikoinen väri.

Minulle ei selvinnyt tämän kellon nimi. Viileää on kun kellokin kasvattaa turkkia suojakseen.  :-)

Makasiinimuseolla oli  kotiseutumarkkinat.  Vanhoja metsätaitojaan oli Auttoisilta tullut esittelemään Reino Helin. Hän teki kuusennäreistä lenkkejä perinneaitaan ja samalla jutusteli mukavia markkinaväelle.

Me vartioimme täällä.

Päijännepurjehdus aloitettiin täältä.  Aamulla oli kaunis tyyni sää. Lähdöt vähän viivästyivät tuulenvireitä odotellessa. Hyvin päästiin kuitenkin matkaan.

Paljon rahaa lilluu tässä satama-altaassa.

Lähtömerkkiä odotellaan.

Autoja oli niin paljon, että parkkipaikat loppuivat. Kävelytien reunoillakin  pysäköitiin, eipä täällä taida parkkipirkkoja liikuskella.

Tässä kohdassa toivoin, että kamerassa olisi putkeakin tai tsuumia.

Yksi oksa pihajasminista.

 Kesäkukkia on tienvarret täynnä, kohta tulee niittokone, ehdin ennen sitä.

Mieluisia tulijoitakin oli täällä piipahtamassa.

Ihana täyteläisen punainen metsäapila on hurmaava.

Mesiangervon lehdellä päivää paistatteli tämä kaunotar.

 Loma-matka sujuu näin kaksipyöräisilläkin kulkuvälineillä. Paremmin näkee maaseudun kauneutta pikkuteitä ajellessa. Kiva, kun kävitte, pojat.

Hyvin oli talven yli selvinnyt tämä tarhajuorukin, joka on tuotu Ruotsista. Kiitos Sirkalle.

Mihin nämä päivät oikein vilistävätkään.

Taas on ilta enkä ehtinyt mitään järkevää saada aikaiseksi. Onneksi maailman meno ei häiriinny meikämamman räpiköinnistä. Asiat hoituvat omalla painollaan ilman minun myötävaikutustanikin.

Heinäkuun kellot.

Kesäkurpitsaa ehkä jo piankin saadaan omasta pihasta.

Kohta alkaa kilpailu rastaiden kanssa.

Ensin tulivat keväällä skillat, seuraavaksi bellikset ja nyt päivänkakkarat. Vasta näiden kukkien jälkeen ruohonleikkurimies päästetään irti.

Niin herkkää ja kaunista.

Pienellä kasvimaalla tapahtuu koko ajan kasvun ihmeitä. Kotiloratsia on pidettävä joka aamu, varsinkin sateen jälkeen.

Ensimmäinen kurkku.

Neilikkaruusu.

Kesäpäivän kauneutta.

Koleasta alkukesästä huolimatta leppäkerttuja on näkynyt runsaasti.

Lisää pihan kukkia.

Punalehtiruusu.

Robustaruusu on kaunis heleän punainen, osaisinpa kuvata sen sellaisena kun sen näen.

Miljoonakello on oikea aarre, se ei pelkää tuulta eikä sadettakaan.

Näitä kukkakuvia on aina mukava ottaa, saa sitten talvella muistella kesän kauneutta. Eilen jo aloitin tämän postauksen, mutta kesken jäi. Sisällä ei malta pysyä kuin kovimmalla tuulella ja rankimmalla sateella.

Tänään paistaa aurinko, takaisin pihalle nuuhkimaan juuri avautuvia jasmiinin kukkia.