Jälleen paistaa aurinko ja elämäkin tuntuu taas ihanalta, vaikeudet on voitettu. Seitsemän viikon piinallinen ripuli ja oksentelu on loppunut.
Kaikki alkoi siitä kun sain sydämen eteisvärinän, flimmeri laukesi itsekseen ilman sähköä, mutta varotoimena jouduin aloittamaan Marevan lääkityksen. Alussa meni kohtalaisen hyvin, kun annoskokokin oli pienempi. Sitten alkoivat ongelmat, sain kamalia vesiripulikohtauksia. Pahimpina päivinä en uskaltanut edes kauppaan lähteä, nukuin päivälläkin puolihorteessa ja juoksin välillä vessaan.
Laboratoriokokeissa selvisi, että suolistostani oli hävinnyt kokonaan tärkeitä bakteereita. Aloin epäillä Marevania, lääkäri oli ensin sitä mieltä, että Marevan ei ole syyllinen. Kaksi viikkoa yritettiin kasvatella tärkeitä bakteereita vatsaani, mutta eihän se onnistunut, ripulointi jatkui vaan. Pyysin sitten lääkäriltä lupaa kokeilla yhden viikon ilman Marevania, sain luvan. Sen viikon aikana en ripuloinut kertaakaan. No, Marevan aloitettiin taas ja siinä vaiheessa jo yksi tabletti sai myrkytyksen alkamaan. Oksensin ja ripuloin, siinä vaiheessa mieskin jo puuttui asiaan ja kielsi minua enää ottamasta Marevania. Oli sitä varmaan kauhea kuunnella, kun vaimo istui pytyllä kannu sylissä ja molemmista päistä valui pöntön täydeltä.
Soitin lääkärille ja sain vapautuksen Marevanin käytöstä. Nyt voin ihan hyvin ja jaksan taas puuhailla ulkona kukkapenkkien kimpussa. Onneksi nuori lääkäri oli niin viisas, että kuunteli mitä potilaalla oli sydämellään ja antoi luvan kokeilulle.
Vielä on jonossa yksi tutkimus, silloin pahimpaan aikaan kirjoitettiin lähete paksusuolen tähystykseen. Odotan kutsua Vääksyn sairaalaan.
Nyt otan yhden ruokalusikallisen Mölleriä ja pienen Primaspanin joka päivä. Toivottavasti se riittää estämään aivoveritulpan. Uutta flimmeriä ei ole tullut, mutta kylmään veteen en ole uskaltanut vielä mennä uimaan.
Osaan taas nauttia ja olla kiitollinen jokaisesta uudesta päivästä. Luonto on kauneimmillaan ja päivä on ihanan pitkä. Kiitos taivaan Isälle.
Sain tänne jokivarteen suruviestin Sipoosta. Veera ystäväni on nukkunut pois yhdeksänkymmentäseitsemän vuotiaana. Hän ehti asua palvelutalossa vuosia, olin hänen vapaaehtoisystävänään melkein kymmenen vuotta ihan siihen asti kun muutimme pois Sipoosta.
Täällä uudella paikkakunnalla en ole enää ilmoittautunut vappaehtoistyöhön. Olen jo niin vanha etten enää uskalla sitoutua ystäväksi kenellekään yksinäiselle. Työ on ollut palkitsevaa, olemme Veeran kanssa molemmat arvostaneet ystävyyttämme. Varsinkin ensimmäiset vuodet olivat antoisia, kun Veera vielä pystyi keskustelemaan ja kertoilemaan elämästään Karjalassa.
Oli näissä viimeisissä vuosissakin omat hienot hetkensä. Vieläkin sydäntä lämmittää muisto, kun Veera lähtiessäni usein sanoi: "Kiitos Unelma, halataan."
Nautitaan nyt kukkien kauneudesta, sanoja ei tarvita.
Bellis.
Kuvia kannatta klikata isommiksi.
Upeasti kukkii puutarhasi, hienosti olet sipulit peitellyt ryhmään ja mikä väri-ilo niistä syntyykään. Minä olen niin toope, että laitan vain yhtä samaan paikkaan ja jään paitsi tällaista silmäniloa.
VastaaPoistaHyvä juttu, että olet toipunut Marevan-kokeilusta. Ihan selvästi syy on sen. Kaikki eivät kestä "rotanmyrkkyä" vaikka varsin monet sitä käyttävät säännöllisesti.
Aika pitkän elämän Veera-mummo sai elää. Ja sai sinut ystäväksi. Muistan, miten veit hänelle Bounty-suklaakarkkeja risteilyltä! Olit varmasti Veralle tosiystävä, muistot jäävät vielä elämään.
Kyllä osaat hienosti myös kuvata kukkasia. Ovat niin eläviä, että tekisi mieli niitä ihan koskea! Mutta pelkään koppiaisia, kultakuoriainenkin vai mikä tuo ötökkä onkaan, on minusta pelottava.
Oikein ihanaa viikonloppua sinne joenvarren Paratiisiinne ja terkkuja♥♥
Sehän tuossa Marevanissa olikin vaikeutena kun lääke on vanha ja ihmiset ovat vuosikausia sitä käyttäneet. Eipä tullut ensimmäiseksi mieleen tuon lääkkeen sopimattomuus minullekaan.
PoistaMonet Bounty namit Veeralle vein, kotona leikkasin yhden namin kolmeen osaan, niin ei mennyt väärään kurkkuun herkut. Muistan vielä senkin kerran kun jouduin namit ostamaan kaupasta. Minulle oli tullut äkillinen makeanhimo ja siinä meni Veeran Bountyt. Ei muuta kuin ostamaan uudet kaupasta.
Kukkia on niin mukava kuvata, eivät lähde karkuun. :-)
Olet siellä ollut sairaana kauan aikaa, ja kaikki luultavammin sen rotanmyrkyn vuoksi. Ei se kaikille välttämättä sovikkaan.
VastaaPoistaMä olen sitä käyttänyt, tai joutunut syömään jo 15v.
Mulla on sellanen verisairaus, että on sitä pakko syödä ja mullakin oli samanlainen flimmeri yhden kerran, oltaisiin siihen myös lääkitykseksi laitettu marevani, mutta mullahan olikin se jo.
Toivon, että nyt sulla siellä menee kaikki hyvin uuden lääkityksen myötä.
Mutta olen sen huomannut, että sairauksiemme määrää ja koska mikäkin sairaus tulee, sitä emme aina voida mikskään muuttaa.
Sairaus tulee, kun on tullakseen.
Mutta kaikkea hyvää sulle sinne toivon jatkossa...eletään päivä kerrallaan..!
Kylläpä oli pysäyttävä kokemus tuo kaamea ripulointi, pahinta oli epätietoisuus.
PoistaNyt kerätään uusia voimia ja nautitaan kesästä.
Sydämellisesti kiitän sinua Harakka, kommentistasi. Kaikkea hyvää toivon myös sinulle ja perheellesi.
No jopa on ollut murheita. Toivottavasti värinätkin tasaantuu ja hyvä olo säilyy. Nautitaan nyt vain näistä upeista kukista!
VastaaPoistaRankkaa on ollut, mutta halusin kuitenkin kertoa kokemuksestani, kun niin moni blogiystäväni on huolestuneena kysellyt kuulumisiani.
PoistaKukat tuovat iloa elämään.
Ihana kuulla sinusta pitkästä aikaa, mutta eipä sitä arrvaa mitä toinen voi kokea sinä aikana, kun blogia ei ole päivitetty. En oo moista Marevaanista kuullut. Hyvä tietää tuommoinenkin.
VastaaPoistaIhania kukkia teillä sielläkin, mutta mieleen nousee silti se teidän Sipoon kodin piha. Se oli aina niin kaunis.
Oikein ihanaa kesää teille molemmmille!
Kiitos, Betunia. Olen käynyt blogeja katsomassa voimieni mukaan. Välillä oli päiviä etten jaksanut koneelle istahtaa. Nyt se tuntuu pahalta unelta. Möllerillä nyt jatketaan ja toivotaan flöimmerin pysyvän pois.
PoistaMukavaa oli siellä Sipoossakin pihaa rakennella. Pihapolkukin mitoitettiin Veera-ystäväni pyörätuolille sopivaksi. Veera siellä pihalla tykkäsi istua kukkia katselemassa.
Hyvää kesää myös sinulle, Betunia. :-)
Hyvä että olet kunnossa. Ripuli on kyllä aika hirvee tauti, kun sitä jatkuu pitkään. Kauniita kukkakuvia
VastaaPoistaOi on, on kauhea tauti, sitä ei soisi kenellekään.
PoistaAmalia, hyvää kesää sinulle.
Onpa hyvä, että syy vatsavaivoihin selvisi. Oikein hyvää kesän alkua!
VastaaPoistaNäin on, se epätietoisuus oli todellakin raastavaa. Voimat hävisivät ja mielikin masentui. Kesä ja kukat saavat taas ihmisen hyvälle mielelle. Täällä jokivarressa on nyt niin hykerryttävän kaunista, linnut laulavat ja kukat kukkivat.
PoistaToivottavasti siellä teilläkin jo ilmat lämpenevät ja tulee kesän tuntua upeaan maisemaan.
Ystäväni isä nukkui myös pois ja hän ostamaan valkoisia orvokkeja paljon, juuri kuin sinulla kuvassa.
VastaaPoistaMinähän myös epäilin, että se on Marevanin syytä. En ole siitä lääkkeestä hyvää sanaa kuullut ja minusta tuntuu, että on olemassa jo parempi, mutta sitä kirjoitetaan vain erikoisissa poikkeustilanteissa. Suomessa uuden lääkkeen saaminen myyntiin kestää tosi kauan.
Pääasia on, että voit nyt nauttia elämästä. Mitä iloa on maata sängyssä ja istua pytyllä siinä hengessä, että nyt ainakin veritulppa on estetty ellei voi ELÄÄ. Oikeasti elää ja nauttia. Hyvä että tuo selvisi.
Mukavaa alkavaa kesäkuuta, Unelma<3
Toivottavasti nyt pysyt terveenä Unelma rakas;sinulla oli tosiaankin vaikeaa tuon rotanmyrkyn vuoksi. Nauti kesästä ,vihreydestä ja luonnon kauneudesta.Ihania kuvia olet ottanut:)
VastaaPoistaNautin kanssasi kesästä ja kukkasista ilman sanoja.
VastaaPoista