Kevät on ollut vaikea ja kylmäkin kaiken lisäksi.

 Jälleen paistaa aurinko ja elämäkin tuntuu taas ihanalta, vaikeudet on voitettu. Seitsemän viikon piinallinen ripuli ja oksentelu on loppunut.

Kaikki alkoi siitä kun sain sydämen eteisvärinän, flimmeri laukesi itsekseen ilman sähköä, mutta varotoimena jouduin aloittamaan Marevan lääkityksen. Alussa meni kohtalaisen hyvin, kun annoskokokin oli pienempi. Sitten alkoivat ongelmat, sain kamalia vesiripulikohtauksia. Pahimpina päivinä en uskaltanut edes kauppaan lähteä, nukuin päivälläkin puolihorteessa ja juoksin välillä vessaan.

Laboratoriokokeissa selvisi, että suolistostani oli hävinnyt kokonaan tärkeitä bakteereita. Aloin epäillä Marevania, lääkäri oli ensin sitä mieltä, että Marevan ei ole syyllinen. Kaksi viikkoa yritettiin kasvatella tärkeitä bakteereita vatsaani, mutta eihän se onnistunut, ripulointi jatkui vaan. Pyysin sitten lääkäriltä lupaa kokeilla yhden viikon ilman Marevania, sain luvan.  Sen viikon aikana en ripuloinut kertaakaan. No, Marevan aloitettiin taas ja siinä vaiheessa jo yksi tabletti sai myrkytyksen alkamaan. Oksensin ja ripuloin, siinä vaiheessa mieskin jo puuttui asiaan ja kielsi minua enää ottamasta Marevania. Oli sitä varmaan kauhea kuunnella, kun vaimo istui pytyllä kannu sylissä ja molemmista päistä valui pöntön täydeltä.

 Soitin lääkärille ja sain vapautuksen Marevanin käytöstä. Nyt voin ihan hyvin ja jaksan taas puuhailla ulkona kukkapenkkien kimpussa. Onneksi nuori lääkäri oli niin viisas, että kuunteli mitä potilaalla oli sydämellään ja antoi luvan kokeilulle.

Vielä on jonossa yksi tutkimus, silloin pahimpaan aikaan kirjoitettiin lähete paksusuolen tähystykseen. Odotan kutsua Vääksyn sairaalaan.

Nyt otan yhden ruokalusikallisen Mölleriä ja pienen Primaspanin joka päivä. Toivottavasti se riittää estämään aivoveritulpan.  Uutta flimmeriä ei ole tullut, mutta kylmään veteen en ole uskaltanut vielä mennä uimaan.

Osaan taas nauttia ja olla kiitollinen jokaisesta uudesta päivästä. Luonto on kauneimmillaan ja päivä on ihanan pitkä.  Kiitos taivaan Isälle.

Sain tänne jokivarteen suruviestin Sipoosta. Veera ystäväni on nukkunut pois yhdeksänkymmentäseitsemän vuotiaana. Hän ehti asua palvelutalossa vuosia, olin hänen vapaaehtoisystävänään melkein kymmenen vuotta ihan siihen asti kun muutimme pois Sipoosta.

Täällä uudella paikkakunnalla en ole enää ilmoittautunut vappaehtoistyöhön. Olen jo niin vanha etten enää uskalla sitoutua ystäväksi kenellekään yksinäiselle. Työ on ollut palkitsevaa, olemme Veeran kanssa molemmat arvostaneet ystävyyttämme. Varsinkin ensimmäiset vuodet olivat antoisia, kun Veera vielä pystyi keskustelemaan ja kertoilemaan elämästään Karjalassa.

Oli näissä viimeisissä vuosissakin omat hienot hetkensä. Vieläkin sydäntä lämmittää muisto, kun Veera lähtiessäni usein sanoi: "Kiitos Unelma, halataan."

Nautitaan nyt  kukkien kauneudesta, sanoja ei tarvita.

Bellis.

Kuvia kannatta klikata isommiksi.

Vihdoinkin lämmin aurinkoinen päivä.

Pelkäsin jo kadottaneeni tämän vanhan ihanasti tuoksuvan narsissin, kun edellisestä kodista tuli muutto niin nopeasti. Olin kuitenkin tuonut mökille muutaman sipulin. Ensimmäiset sipulit olin tuonut Turusta jo kuusikymmenluvulla mummon ja vaarin mökille. Silloin olin antanut muutaman sipulin myös naapuritaloon sukulaisille. Tytöt ovat hoitaneet pihapiiriään hyvin ja vanha narsissi on siellä upeasti levinnyt. Syksyllä sain näitä sipuleita nyt tavallaan takaisin monta kymmentä, istutimme ne heti ja jännityksellä odottelimme kukkanuppuja nyt keväällä. Olin jo unohtanut antaneeni joskus muinoin näitä sipuleita naapuriinkin. 

Täällä meidän uuden kodin pihassa on paljon kukkia, mutta sipulikukkia  vähän lisäsimme. En vaan pääse syksyllä sipulilaatikkojen ohi kaupassa.

Valkoiset narsissit ovat suosikkejani.

Kuka mahtoikaan netissä keväällä kysellä vanhaa punavartista raparperia?  Täällä olisi.

Joki on taas täynnä elämää.

Suvantopaikassa tapahtuu.

Aurinkoisen päivän ihanuudet.

Äitienpäivä.

Edellisestä postauksestani onkin jo melkein kuukausi aikaa. On ollut hankalia terveysongelmia, niistä ei nyt tässä yhteydessä enempää.  Nyt on ollut ihana  viikonloppu, lapset ovat käyneet.

Näitä kauniita hyvälaatuisia astioita myy Johannan ja Petran Vanamo Group Oy.  Johanna kertoi, että äitienpäivän kunniaksi tilauksista ei peritä tällä viikolla lähetyskuluja. Kauppa täällä.

Olen saanut kukkia ja lahjoja. Tärkeintä kuitenkin on yhdessä olo. Tämän astiasarjan kuvioinnin nimi on "mother earth".

Yritin kuvata näitä astioita monelta kantilta, mutta se onkin vaikeaa. Olen tottunut kuvaamaan astioita ruokien kanssa. Täällä kuvia.

Ruusuja on nyt kaksi, niinkuin on lapsiakin alunperin ollut. Ruusupuussa on valtavasti nuppuja, nyt on vaan huoli saada pysymään tuo kaunis puu hengissä ja kukkivana. En uskalla sitä vielä ulos viedä, yöt ovat olleet kylmiä vielä.

Pidän niin tästä tytön kuvasta, että mietin vaan, että raaskiinko sitä peittää ollenkaan ruoka-aineilla.