Wellamo-opiston kevätnäyttelyssä.

Taidekahvila pikantissa on Wellamo - opiston opiskelijoiden töitä esillä. Opistolla on ollut Tiffany- ja lasinsulatuskurssi. Harmittaa etten syksyllä älynnyt lähteä mukaan.

Taata sensijaan älysi, hän on ollut vanhojen huonekalujen entisöimiskurssilla. Hän on raaputellut vanhan emännänkaapin ovia ja laatikoita, niitä on ollut helppo kuljettaa koululle ja pieni kierrätyksestä löytynyt pesukomuuttikin sai uuden ilmeen. Kevätkaudeksi ei ollut oikein mitään sopivaa, mutta pelastukseksi löytyi varastosta tämä vanha pieni hyllykkö, siitä tuli oikein soma.
Tuo vanha oluttynnyri on toisen opiskelijan työ.

Kiva vanha tuoli ja vakka ovat taas uuden veroisia tai parempiakin, koska niissä on elettyä elämää mukana.

Kaunis pikkuinen liina, upeaa karjalankirjontaa.

Täällä on lisää lasinsulatusta ja Tiffanya.

Uutta himmelityyliä, olisiko mehupillejä tai lasiputkea, en huomannut tunnustella? Jännät nuo kristallipallot somisteena. Hankala kuvauspaikka, saa tästä kuitenkin ideasta selvän.

Sitten kahvilan takahuoneeseen.

Pikantissa on myös on pieni käsityösoppi. Täällä on myynnissä paikallisten taitavien käsien tuotteita.

Aidon käsityön ystäville täältä löytyy ostettavaa.

Ensimmäiset orvokit ehtivät jo riehaantua keittiön lämpimässä.

Olen saanut palautetta, että enemmän pitäisi laittaa juttuja kehiin. Yritän vähitellen herätä talviunesta.


_______________________________________________________________________________

Tänään taas räntäsadetta, muistelimme aurinkoista päivää.

Pihakukat uinuvat vielä loskan alla, onneksi on kukkatalot. Aikanaan nämäkin sipulit pääsevät pihapiiriä somistamaan.

Vuoden ensimmäiset ja tähän mennessä ainoat päiväkahvit kuistilla, oli ihanan lämmin päivä.

Päivä oli 09.03.2015, vuoden ensimmäinen kahvikupponen ulkona maistuu aina  juhlakahveelta.

Talven aikana taatan verstaalla on valmistunut kaikenlaista kivaa. Sinitiainen on jo osoittanut kiinnostusta tähän asumukseen, tervetuloa vaan.

Tässä pöntössä on kolme asuntoa, sisääntuloaukot kolmella sivulla. Tästä piti tulla kokeilu, mutta nyt on ilmennyt iso ongelma. Pöntöstä ovat enemmän kiinnostuneet oravat, linnut eivät ehkä uskalla tulla ollenkaan. Pönttö on otettava vielä alas ja tutkittava muita mahdollisuuksia.

Pääsiäinen on jo kohta täällä.

Tytöt ovat taas tehneet uuden videon Vanamo Groupin pääsiäinen. Olen niin tumpelo laittamaan näitä videoita blogiin, toivottavasti musiikkikin kuuluu.

https://www.youtube.com/watch?v=EMzmfZGsACg

Vanamo Group Happy Easter

*

Ison järven jäät ryskyvät ja paukkuvat. 
-

Jäälinnaa

Kaarisiltaa

Näkkikö on sytyttänyt taskulampun?  :-)

Raidallista jäätä

Kenkäheinää ?

Onnellisuuden päivä 20.03.2015

Olen ajatellut aloittaa polkupyöräilyn uudelleen.  No, en sentään. Tänään oli auringonpimennys ja kaikkea muuta kivaa. Lahdessa osuin tämän soman pyörän kohdalle, en malttanut olla kuvaamatta.

Täällä olikin kokonainen pikkuinen butiikki tulvillaan laventelin tuoksua. Ei tästä sen enempää, tietenkin minun romanttinen sieluni ilahtui näistä hempeistä väreistä. Pieni päiväretki Lahteen.
                                                               
                                                                         *

Todellista onnellisuutta saimme kokea illalla kirkossa. Saimme osallistua hienoon konserttiin.

En tiedä kuinka usein meidän kotikirkossamme esiintyy näin upeita taiteilijoita, koska olemme melko uusia  vakituisia asukkaita.  Hyvältä kuitenkin näyttää pitäjän kulttuuritarjonta.

Oli "Sibelius 150- vuotisjuhlakonsertti", esiintyjinä Jorma Hynninen ja Kalevi Kiviniemi.

Tämä tilaisuus oli varsinainen mielenkohottaja. Monenlaiset ajatukset  valtasivat mielen heti alussa kun urkujen pauhu täytti mahtavuudellaan kirkkomme holvit. Tuntui jotenkin epätodelliselta, että saimme nauttia näiden suurten tunnettujen taiteilijoiden esityksistä täällä kotikylällä.

Oikein tekisi mieli kysyä Jorma Hynniseltä, että onko suurikin ero laulaa New Yorkin Metropolitan-oopperan lavalla tai hiljaisille hämäläisille? Kalevi Kiviseltä voisin kysyä, että onko suurikin ero soittaa Pariisin Notre Damen urkuja kuin soittaa meidän kirkkomme urkuja. Ero on varmaankin suuri myös kuulijoiden välillä. Osaan kertoa vain oman kokemukseni ja tuntemukseni kuulemastani.

Ajatukseni ennen alkua: " Päätin nauttia jokaisesta soinnusta ja minuutista, tämä ei kohdallani ehkä koskaan enää toistu, tulee muita esityksiä ja konsertteja, mutta tämä on ainutkertaista tässä ja nyt. Konsertti ei ole minulle liian vaikeakaan, koska laulut ovat tuttuja Sibeliuksen musiikkia. Imen kaiken itselleni, he esiintyvät minulle pienelle mummelille jokivarren kirkossa, annan kuuloaistini kuljettaa minut uusiin ulottuvuuksiin."

Olen kokenut jotain unohtumatonta, arvokasta ja mikä parasta, se mitä minä konsertissa sain ei ole keneltäkään pois. Meillä jokaisella oli oma tilaisuutemme.

Hynnisen viimeinen laulu oli  Ristilukki. Laulu nosti tunteita pintaan kun muistui mieleen aikakausi laulun ensivaiheista.


Ristilukki

Tuoll' korpien kätköissä ruohikko on
ja paisteessa siell' auringon,
käy lukki niin suuri ja musta kuin yö,
Se saalista vaanii ja syö.
Säde päivän sen vangiksi väijyen käy
kun iltaisin verkkonsa taa hämärtäy.
Ja tullessa yön hän alkavi työn,
jok' ainoan sielun hän vangita voi
ja piinaten surmaa ne, oi.

Ja aurinko sammuu, sen kehrää ei näy,
se yön ikihelmahan käy.
Ja ihmiset sielutta harhailevat
vain tuntien tiet avarat.
Yön tummuus on heistä kuin hehkuva koi,
he säikkyvät kerran jos valjeta voi,
ja rientäen pois
näin eivätkö ois
ikivapaita - unta kun nähneensä vaan
he luulevat nukkuessaan.

Mutt' lukki se punovi pauloja ain',
yks' sielu ei lannistu vain.
Se sielu käy vapaana aikojen taa;
sen sankarit perinnöks' saa.
Ja mainetta, mahtia heille se tuo.
Mutt' rauhaa ja lepoa koskaan ei suo.
Se sankari on,
joka ain' kuolohon,
lukin verkkoja vastahan taistella voi,
sillä kaikki ne kaatuvat, oi! 
          Sanat Adolf Paul,   tekstin kopioin netistä Toivelauluja

Kevennyksenä lisään tähän erään konserttivieraan lausuman tilaisuuden jälkeen: "Kyllä nyt uruista viimeisetkin pölyt lähtivät." 

Onnellisuuspäivän ilta oli täydellinen.

Arktinen Hysteria 2015

Viikonloppuna satamassa oli toimintaa. Upeat ilmat suosivat järjestäjiä, väkeä oli paljon liikkeellä. Tänään ei tähyiltykään joutsenia. Niin se vaan on, että lentämään on ihmisenkin päästävä tavalla tai toisella.

 Tähyiltiin taivaalle ja jäälle.

Potkukelkka on nyt tämän näköinen. Elbattarelta sai lainata menopelit, jos jäälle halusi mennä viilettämään.

Laivan kannella oli mukava nauttia keittolounas tai kuppi kahvia.

Jäällä oli monenlaista toimintaa, on runsaasti tilaa liikkua.

Eduskuntavaaliehdokkaat jakoivat mainoksia ja kysymyksiäkin sai esittää. Omissa teltoissaan tai matka-autoissaan yleensä olivat, tämä herra tuli itse tervehtimään.

Juhlateltasta löytyi mukava yllätys, ihania leivonnaisia myynnissä. Näitä halusimme ostaa, taatakin sai kunnon korvapuusteja.  Heillä oli myynnissä tavallisilla jauholla leivottuja pullia myös.  Tytöltä sain luvan kuvan ottoon.

Lennokit pörräsivät taivaalla ja jäältä kuului keväisiä kumahduksia.

Tällaisen pörriäisen kyytiin en uskaltaisi lähteä, mutta hauska näitä oli katsella.

En suostuisi tämänkään koneen kyytiin vapaaehtoisesti. Kaunis katsella ja omistajilleen varmaankin tuo paljon elämyksiä. Kelpasi siinä pörrätä hienossa säässä maisemista nauttien.

Olihan tuota kapinetta kokeiltava. Luulin jo taatan kiitävän Suopeltoon asti.

Tuli kuitenkin takaisin, jää on vielä vahvaa, mutta tuolla jossakin on railo. Oli kuulemma hieno kokemus potkutella liukkaalla jäällä.

Satamassa oli paljon muutakin nähtävää, helikopteria ja ilmatyynyalusta, mutta me emme jaksaneet siellä koko päivää notkuilla, oli välillä tultava kotiin.

 Eilen alkoi myös pihan haravointi. On jännittävää odotella mitä ihmeitä sieltä kukkapenkeistä nousee.

Hyvää huomenta.

 Tästä tulee hyvä päivä, Joutsenet ovat saapuneet joelle. Järvet ovat vielä jäässä, mutta joki virtaa vapaana.

Aamuteet meinasivat mennä väärään kurkkuun, kun mies ryntäsi hakemaan kameraa ja hihkaisi, että joutsenet ovat tulleet. Rantaan hän ei olisi ehtinyt, kuvat nappasi parvekkeelta.

Toinen päätti, että nyt saa riittää kuvaaminen ja nousi siivilleen. Tervetuloa uudelleenkin.

Parittain sitä näin kevään kohistessa kuljetaan. Näitä ihanuuksia kuvasin eilen kauppareissulla  kylän jokipuistikossa.

Tänään ja huomenna täällä tapahtuu jotakin, lehdestä luimme Arktinen Hysteria- tapahtumasta satamassa. Mitähän siellä tapahuukaan, on käytävä katsomassa.

Hyvää naistenpäivää.

Toivon kaikille blogiystäville mukavaa päivää.

Tämä valkoinen väri on sykähdyttävän kaunis.

Tämä kortti kertoo vähän uudesta harrastuksestani. Ähellys kuntosalilla jatkuu.