Joulu 2015

Edelleen koukussa.

Mamman verstaalla on valmistunut jotain uutta. Lankavarastokin on päässyt kaiken kirjavista muovipussukoista omaan koriinsa. Tuon korin ja pienen valkoisen maton virkkasin trikookuteesta, jonka tilasin Lankavasta. Puuvillatrikoo on miellyttävän tuntuista käsitellä, mutta huonoa on sen epätasaisuus. Kude on välillä liian ohutta tai paksua,  pinnasta tulee muhkuraista. Lankasäkin materiaalina se toimii kuitenkin oikein hyvin ja matossakin nuo reiät varmaankin vähän tasaantuvat ensimmäisellä  pesukone kierroksella.

Kaikkiin palloihin ei riitä valoja.

Vessaan matto ja kori.  Virkattu Lankavan ontelokuteesta.

Kaitaliina jäi kesken kun lanka loppui.

Valopipojen loppulangasta virkkasin heijastavia sydämiä, niitä voi kiinnittää reppuun, hupun reunaan tai napinläpeen.

Valoa ikkunassa.




 Näitä valopalloja on niin hauska virkata. Onneksi lanka loppui ja uutta ostan vasta ensi jouluksi.

Pieni vessan matto virkattu puuvillatrikoisesta matonkuteesta.

Vielä kolme pipoa seurakunnan diakoniaan.

21.12. 2015 isäni olisi täyttänyt sata vuotta. Hänen kuvansa nuoruuden päiviltä ja toinen valkohapsisena. Isälleni annettiin elinvuosia 87,  muistelemme häntä lämmöllä.

Tarkoitukseni oli laittaa tämä postaus jo eilen blogiin, mutta aika loppui kesken.

Tänään on vuoden pisin yö, mutta kohta taas valo voittaa.  "Tulee musta joulu", totesi eräs mummo terveyskeskuksessa. Pohdimme sitten yhdessä, että mitä jos ajattelisimme niinkuin ruotsalaiset, "saamme vihreän joulun". Se tuntuu paljon positiivisemmalta.

Taas tämä juttu on täynnä käsitöitä, ne nyt kuitenkin ovat päiviäni täyttäneet kun pihatöitäkään ei tähän aikaan vuodesta paljon ole.  Olen istunut kutomassa ja virkkaamassa tuolla alhaalla omassa tuolissani ja kuunnellut samalla CD-rompuilta äänikirjoja.  Viimeksi Marja-Liisa Marton luki minulle  Kyllikki Villan matkapäiväkirjaa. Kuunteleminen on joskus mukavampaa kuin filmin katsominen, jää paljon enemmän tilaa omille mielikuville.

En nyt toivottele vielä hyviä jouluja, ajattelin kirjoittaa vielä jotain huomennakin. Otetaan vaan rauhallisesti nämä kaksi odotuksen päivää, kyllä se joulu sieltä tulee omia aikojaan vaikka kaikkea emme itse ehdi valmiiksi saadakaan.

Terveisin, nimimerkki , "Valmista bataattisosetta kaupan kylmätiskiltä".  :-)

Vuoden viimeinen kuukausi alkaa.

 

 Päivänvaloa riittää vain lyhyeksi ajaksi. Tänään sentään ehdin pihalle kuvaamaan belliksen kukkia. Harvemmin on minulle nimipäiväkimppua voinut pihalta keräillä. Räntäsadetta uhmasi tämä ihana kukka, kuinkahan käy sitten pakkasilla, jos lunta ei kunnolla tule.

 Reetan pöllökeräykseen laitoin vielä muutaman pöllön. Osa pöllöistä lensi nyt vähän omavalintaiseen paikkaan, mutta samapa tuo, kunhan mukana haahuilevat.

Keittiöön virkkasin uudet tabletit.

Oli meillä marraskuussa kerran luntakin.

Vanha omenapuu ei kestänytkään lumen painoa.

Silloin aamu valkeni kuitenkin kauniina, puhdas lumi peitti harmaan ankeuden maastossa.

Täällähän ne loput pöllöt luuraavat.

Jalkamiehille ja naisille on terveellistä täällä maaseudun pimeydessä sonnustautua jonkinlaisiin valomerkkeihin. Ostin heijastavaa  pipolankaa, kaikkea sitä keksitäänkin. Täällä me kaksi valopäätä sitten köpöttelemme iltalenkillä turvallisesti. Toinen pipo on vielä koukulla. Lähdenkin tästä koneen vierestä kohta virkkuuhommiin takaisin.

Peittolangoista jäi vähän keränpohjia, niistä tossut.

Innostuin tilaamaan ontelokudetta ja kokeilemaan korien tekoa.

Ensimmäinen kokeilu oli piirakkavuoan alunen. Nyt voi nostaa lämpimänkin piirakan kahvipöytään ilman pannunalusia.

 

 Turvallisuuskynttilä kahvipöydässä, tätä kynttilää ei tarvitse vahtia.  Eihän tuo aidon kynttilän tunnelmaa korvaa, mutta helppo ja kätevä tämä on. Oikeita kynttilöitä poltetaan aina silloin kun ollaan paikallaan, eikä liehuta sinne tänne.

Luonto tuntuu olevan vähän ihmeissään, onko nyt jo kevät. Sekaisin tuntuvat olevan maailman kirjatkin. Vuoden sisällä on tapahtunut niin paljon. Mummelin on ehkä viisainta vaan miettiä sanomisiaan, ettei yht ´äkkiä vaan  sano mitä ajattelee.

Tässähän tämä minun marraskuuni taas onkin tiiviisti paketissa, mitään suurempia tapahtumia ei ole ollut.

Sunnuntaina kävimme kirkossa vastaanottamassa adventtiajan ja uuden kirkkovuoden alkamisen. Hoosiannan kuuleminen saa lapsuuden muistumaan mieleen ja sen ihmeellisen joulun odotuksen.

Hyvää adventtiaikaa kaikille!

Mieluisaa tekemistä.

Tässä vähän selitystä missä mamma on luuhannut. Surffaamassa netissä kera koukun ja kerän.

Lumihiutaleita ei  ole näkynyt, on tehtävä niitä itse. Näin pääsee hiljalleen eläytymään joulun tunnelmaan. Lumikiteissä on kuusi sakaraa, näin on minunkin virkkaamissani. Netistä löytämistäni tähdistä muokkasin sakaroiden lukumäärän oikeaksi, useimmissa lukumäärä olikin kuusi sakaraa.

On niin pimeä päivä, että kuvia otin myös pihalla vesisateessa.

Kaikkiin joulukoristeisiini on idea ja pohja joltakin nettisivulta, kaikki ovat olleet ilmaisia malleja, ainakin niin luulen. Kuvien perusteella olen virkkaillut, en ymmärrä ulkomaankielisiä ohjeita ja lyhennyksiä. Uskomaton määrä lumikiteitä on postattu netin sivuille, varmaankin kaikki kommervenkit on jo kertaalleen käytetty. Vaikeaa olisi keksiä ihan tuliteriä uusia malleja.

Hauskaa on ollut.   Jännittävää kokeilla uutta ideaa.

Tähän löysin idean Dropsilta, omia versioita sitten mielialan mukaan.

Pieniä kuusia, viimeistelyt vielä vaiheessa. Harkitsen vielä virkkausteni tärkkäystä, ehkä jätän tällaiseen luonnontilaan.

Sydämiä, sydämiä, sydämiä olla pitää.

Tämä on lempparini. Taisin sen jo kuvata aiemminkin.

Silloin kun olin nuori, käytettiin kankaisia nenäliinoja. Innokkaana virkkaajana väkersin näitä aikamoisen pinon. En ole raskinnut poiskaan heittää. Keksin näille uutta käyttöä kuivattujen yrtti ja sieni lasipurkkien "kansina". Liinan alla pysyvät kuivina ja rapeina.

Pihapuu 10.11.2015

Lisää kuvateksti

Vanha keittiövaaka on jo tullut täysin palvelleena eläkeikään, on aika uuden ja tehokkaan. On vaan taas sellainen kommervenkki, että ohjekirjan kanssa tähän on tutustuttava. Voihan juukeli, ensin taarataan kippo ja sitten ainekset kukin vuorollaan, grammoina näyttää puntari, tarvittaessa myös unsseina ja paunoina. Vaaka ilmoittaa myös litroina, jos ilmoitat punnitsevasi vettä. Nyt jo epäilen suuresti, että kestäneekö tuo tietovehjepuntari yhtä monta vuosikymmentä kuin tuo vanha palvelija.

Näppituntuma on kuitenkin se nopein ja varmin mittari, johon olen tottunut luottamaan.  :-)

  Enkelimuki täältä. saa nyt olla mittavertailussa tämän uuden vaa´ an kokoa ihmetelleelle.

Otin sitten selfien.

Koukunpuremalle iski taas pipovimma.  Edellinen tuskin ehtii valmiiksi kun jo uusi malli kiiltelee verkkokalvolla.  Tämän mallin näin venäläisellä sivulla, koska tekstistä en mitään ymmärtänyt niin kuvia katselemalla päätin kokeilla. Tämä on harjoituskappale, kaipaa vähän säätöä.

Tämä vanha virkkuumalli on nyt nuorison suosiossa ja mikä hauskinta, tytöt opettelevat itse virkkaamaan. Tämä pipo lähti Helsinkiin, annoin luvan myydä kaverille jos itselle ei sovi päähän.

Tässä sohvan reunalla on tylsä kuvauspaikka, siksi tuo selfiekin tuli otetuksi. Tuosta ruudullisesta luonnonvalkoisesta pidän eniten. Tosin minulla on jo pipo.

Välipalavirkkauksia on mukava suunnitella. Puuvillalangasta uudet lasinaluset,
 malli omasta päästä. Helppo ja yksinkertainen, sopivan tukeva ilman tärkkäystä.

Lokakuun käsitöitä.

Sukkahommat on hyvä aloittaa varovaisesti junasukilla.
Laitan vielä ohjeen linkin tähän.

Ihastuin tähän sukkamalliin ja päätin kokeilla. Onneksi en aloittanut mallin mukaista polvisukkaa,päädyin nilkka sellaiseen.  Huomasin, että tämä ei ole minun juttuni. Yksi lanka riittää, onnistuin sotkemaan näillä kahdella kutileeni moneen kertaan. Tuo raidallinen pohja on kiva.  Värit suloisen herkulliset.
Ohje täältä. 

Reeta on pieni 12-vuotias tyttö, joka on sairastanut jo viisi vuotta leukemiaa. Ystävät haluavat nyt tehdä jotain.  Alla on linkki, käy lukemassa lisää.
Reetan pöllöt 

Pöllöt ovat "omasta päästä",  iloisemmat jämälangat ehdin jo virkata peittoihin.

Pöllöjä voi toimittaa Nuorisotalo Sputnik,Virastokatu 6B,84100 Ylivieska -osoitteeseen.
2. 11.2015 on isompi tapahtuma, sinne nämä pöllöt nyt lentävät. Sydämmellisesti toivon Reetalle paranemista ja onnellista elämää.
 

Eilinen ilta vierähti kokonaisuudessaan kirjaimellisesti netissä. Löysin kerän pumpulilankaa ja päätin kokeilla lumikiteiden virkkausta. Yksi kun tuli valmiiksi, niin seuraava kiva kuva löytyi. Sen tässä opin, että kunnollista lankaa kannattaa ostaa ja reilun pitkät lenkit kuuseen ripustamiseen. Tähtiäni ei ole mitenkään tärkätty, ainoastaan vähän silitelty. Surffasin niin monella tähtisivulla, että enää en muista mistä kukin tähti on peräisin.

Kuvan pipot lähtivät jo viimeviikolla Lahteen.
Lahdessa näitä sytopipoja Päijät Hämeen Keskussairaalalle välittää  https://www.facebook.com/PitsiPalmikko