Mihin se talvi katosi?

Kevätesikot ovat tulleet kauppoihin piristämään sateista ja sumuista helmikuuta. 

Lauantaina saimme ystäviä vieraaksemme. Kiitos kun jaksoitte kiertää meidän kautta kotimatkallanne. Tervetuloa taas uudelleen.

 

 Kulkuvälineetkin ovat jo vaihtuneet keliolosuhteisiin sopiviksi.  :-) Lenkkikaveri istuu odottamassa.

 Alikulkutunneli jalankulkijoille on näin värikäs. Onkohan kyseessä kannanotto päivän puheenaiheeseen.

Tällä kerralla sorsat saivat pullatuliaisia.

Perjantaina tuli viesti Instrusta, silmälasit ovat valmiina odottamassa.  Tuskin maltan odottaa huomista.  Olen niin monia kuukausia odottanut ja sählännyt tuon suurennuslasin kanssa.

Meillä kukkii pihalla lumikellot, käyn huomenna ottamassa kuvia uusien silmälasien kanssa.

Vastaava tapaus.

 Sumuisena helmikuun sunnuntaina teki mieli kaivella esille kesäisiä oman pihan kuvia.

Jostain kumman syystä juolahti mieleeni eräs pikkuinen juttu työssäoloajoilta. Se tapahtui siihen aikaan kun työnantajilla vielä oli varoja palkata luennoitsijoita esitelmöimään työssä viihtymisestä, hengen nostattamisesta ja  ym. hienoista sen ajan trendeistä.

Luennon pitäjä kertoi tarinaa henkilöstä, joka oli ansaitusti saanut uuden nimen Vastaava tapaus. Tätä nimeä ei tietenkään käytetty asianomaisen läsnä ollessa. Vastaava tapaus oli jatkuvasti viittaamassa ja pyytämässä sanavuoroa luennon aikana. Puheenpitäjältä meni konseptit sekaisin, kun hänet jatkuvasti keskeytettiin vastaavalla tapauksella. Tuo Vastaava tapaus en tietenkään ollut minä, eikä kukaan meidän talossa. Tuskin olisin uskaltanut vastata, jos olisi jotain kysytty. Homma eteni niin vaikeaksi, että työtoverit toivoivat Vastaavalle tapaukselle työestettä seuraavalle hengen nostatusluennolle.

Miksi tämä juttu juuri nyt tuli mieleeni? Minäpä kerron. Nykyään en enää istu missään hienoissa luentosaleissa kuuntelemassa korulauseita, mutta mitäs tuumitte tästä?

*Puhuja kertoo sappikivistään.
  -Juu, minullakin oli, ihan kamalaa.
*Kivulias tuo luupiikki..
  -Juu, minullakin oli ja molemmissa kantapäissä.
*Tennistä en enää pysty pelaamaan.
  -Juu, minullakin on  krooninen tuo tenniskyynärpääkipu, en tosin ole  tennistä pelannut ikuna, en.
*Lonkan nivelpussi on tulehtunut.
  -Juu, se on yhtä tuskaa, kortisoonia pistivät terveyskeskuksessa.
*Paise kurkussa.
  -Juu, minulta leikkasivat nielurisat ja siitä kaikki ongelmat alkoivatkin. Nyt onkin jo heitetty sairaalan roskikseen kaikki mahdolliset elimet, joita ei välttämättä elämässä tarvita.
*Nilkka murtunut.
  -Juu, minullakin neljä kertaa.
****
Nyt naurattaa, vaan eipä naurattanut siinä vaiheessa kun näitä on podettu ja tästä puuttuvat kaikki pahimmat. Kun on elänyt näin vanhaksi, niin nimeksi sopii Vastaava potilas. Näin se menee, vastaavaa tapausta ei tarvitse kaukaa hakea, muisteluretki omaan elämään riittää.

Kaikesta huolimatta, elämä kantaa ja suurennuslasilla näkee.

"Älä jätä ihmistä yksin"

Ystävänpäivänä Kampin ostokeskuksessa HELSINKIMISSIO järjesti kampanjan: "Älä jätä ihmistä yksin". Tapahtumalla haluttiin muistuttaa kaupunkilaisia monien vanhusten yksinäisyydestä.
Kamppiin oli rakennettu vapaehtoisten voimin pieniä "koteja", joissa yksinäinen vanhus istui unohdettuna. Kierrätyskeskus oli lainannut kalusteet.
Moni kiireinen ohikulkija pysähtyi, ehkä joku teki päätöksen käydä tapaamassa tuttua yksinäistä.

 

 Mökkipitäjän kirkko.

 Joki ei taida jäätyä kovillakaan pakkasilla.

Sieltä tullaan vauhdilla tutustumaan.

Eipä huomattu ottaa pullapussia mukaan.

 Mukava kävelylenkki joen maisemassa.

 

Tähän sitten ladyt parkkeerasivat menopelinsä ja kiiruhtivat nauttimaan kahvikupposet iloisesti rupatellen.

Nostalgiaa, omistaisipa vielä itsekin kunnon potkukelkan.

*

Silmien tilanne hyvä, uudet lukulasit tilattu, tulevat tämän kuun lopulla. Maltan tuskin odottaa.