keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Tervetuloa vuosi 2015



Onnea ja siunausta vuodelle 2015

"Säilyttäköön uusi vuosi
sen mitä rakastat.
Tuokoon tullessaan
mitä kaipaat.
Vieköön mennessään
mitä taakkana kannat."

( värssyt )

maanantai 29. joulukuuta 2014

Välipäivinä kunnon pakkasia.


 Turvakynttilät ovat kivoja kukka-asetelmissa. Tämä suloisuus löytyi S- marketista Lahdesta.


Miljoona timanttia ja jääkukkaa koristaa kasvihuonetta. Klikkaa..
 
 Viime yönä ja nyt aamulla oli 19 astetta pakkasta. Nenänpäätä paleli kun jo ennen kahdeksaa kiiruhdin labrakokeisiin.


 Päivän päätteeksi taata sytyttää lyhtyjä valaisemaan sinistä hämärää.




 Ai, mikä autuas olotila olikaan kesällä pulahtaa jokeen uimaan.


Joella on nyt jääkansi, mutta tuskin se vielä ihmistä kantaa, virta on voimakas jään alla.


Tällaisena aurinkoisena talvipäivänä ei voi edes pakkasta kauhistella, niin on kaunis maisema .


Vielä kaksi päivää tätä vuotta, sitten aloitetaan uutta vuosilukua, päivä kerrallaan.  Niinhän se menee varsinkin näin ikäihmisellä.

En ole koskaan tehnyt uudenvuodenlupausta, mutta nyt teen.  Yritän useammin päivittää blogejani ja käydä ihastelemassa blogiystävien postauksia. On jäänyt monet tärkeät päivitykset näkemättä.  Edellinen talvi meni noiden silmien kanssa sählätessä, oli aina jotain tulossa tai menossa. Valmistauduttiin leikkaukseen tai toivuttiin leikkauksesta tippapullojen kanssa ja taas sama toisen silmän kanssa. Koska tässä nyt seliseli- vaihde jäi päälle, niin myös tämä asunnon myyminen ja ostaminen muuttoineen ovat vieneet energiaa yllättävän paljon.  Nuorena oli muuttokin helpompaa, lyötiin kamat rattaisiin ja se oli siinä. Ei sitä haikailtu vanhan perään, eikä kannettu huolta huomisesta.

Tässä tätä pumaskaa kirjoittaessani katselen ulos joelle lumiseen maisemaan, jossa kohta aurinko painuu Koiravuoren taakse, niin tunnen suurta levollisuutta.  Tässä on nyt meidän kotimme. Tänään on hyvä päivä. Kiitos siitä Taivaan Isälle.

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Jouluna 2014



Valkoiset kukat ovat minulle mieluisia joulunakin.


 Tämä kaunis "safiiri" himmeli on minulle erityisen rakas, se saapui ihanana yllätyksenä Raumalta Marjalta. Halusin tämän keittiön ikkunaan, tästä sitä on hyvä ihailla koko joulun ajan.

 Pikkuinen keittiömme on nyt syksyllä saanut uuden ilmeen. Pyysimme apua Domus- keittiöltä. Suunnittelija kävi täällä kotona mittaamassa ja valokuvaamassa. Minun tehtäväkseni jäi vain kertoa mitä tarvitsen. En ikinä olisi omin älyin osannut suunnitella näin hyvää ja toimivaa minikeittiötä.


Tässä nurkassa on hyvä ja vedolta suojattu paikka, siinä tähti on viihtynyt pikkujoulusta lähtien.


Amaryllis ei ihan jouluksi ehtinyt, mutta ehkä uudeksi vuodeksi availee kukkansa. Otetaan uusi kuva sitten myöhemmin.

Huomenna on taas aamulla aikaisin lähdettävä labraan verikokeisiin, haetaan Marevan- lääkitykselle sopivaa annostusta. Flimmeri yllätti tuolla joulukuun puolivälissä.  Käytiin keskussairaalassa tahdistamassa sydäntä uudelleen, onneksi sydän kuitenkin löysi oman rytminsä ilman sähköä.

Mukavia joulun välipäiviä kaikille.


Joulupostaus olikin jäänyt tekemättä.



 Tähän on tultu, tarkkana tyttönä väsäsin tämän kuvan blogin joulutervehdykseksi. Vasta nyt huomasin, että kuva olikin lähtenyt vain Facebookiin. 


Jouluaamuna riensimme joulukirkkoon. Ihanaa kulkea pienessä pakkasessa kun aattona saatiin luntakin.

Tapanina saimme kaikki lapset ja lastenlapset tänne jokivarteen. Harvinaista onnea on saada kaikki yht` aikaa paikalle.  Kiitos Taivaan Isälle kuluneesta vuodesta, tapahtumia on ollut runsaasti.

tiistai 16. joulukuuta 2014

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Hetken paistoi aurinko pilvien lomassa.



 Kaunein näkymä meidän pihalta.


 Uusi lumi, sen puhtaus ja kauneus lumoaa.


Lumivaippa oli niin kaunis etten millään olisi rohjennut  astua lumiselle polulle. Puutarhan puolella oli kulkenut ainoastaan naapurin kissa.


 Eilinen suruviesti pysäytti ajattelemaan elämän haurautta. Serkkuni oli nukkunut pois aamuyöllä. Tänään olen jo pystynyt iloitsemaan niistä yhteisistä hetkistä, joita saimme viettää. Elämään on mahtunut iloja ja suruja. Elokuussa hän vielä jaksoi tulla tänne katsomaan meidän uutta kotiamme. Syksyn aikana sairaus kuitenkin sai yliotteen. Onneksi on Skype, serkulla oli kone mukana sairaalassa, keskustelimme melkein joka päivä, vielä perjantai aamunakin. Lähtö tuli kuitenkin yllätyksenä, luulimme suunnitellun leikkauksen korjaavan tilanteen. 

"Koskaan ei voi tietää, onko aikaa paljon tai vähän".

 
Aina pitäisi olla valmiina ja öljyä lampussa.






Näitä kuvia kannattaa klikata isommiksi, auringon heikotkin säteet näkyvät paremmin.  Näin täällä meillä tänään sunnuntaina 14.12.2014.

lauantai 6. joulukuuta 2014

Kynttilät syttyvät sankarihaudoilla.





Hyvää itsenäisyyspäivää!

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Aurinkoinen päivä, vihdoinkin.


Talviomenat ovar säilyneet hyvin kylmässä paperiin käärittyinä. 

Tähän piti tulla monenlaista juttua, mutta vain tänään otetut kuvat siirtyivät.  No yritän uudelleen.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Harmautta ilmassa.




Luonto on vaipunut lepotilaan, aurinkoakaan ei ole näkynyt pitkään aikaan. Eilinen aamu kuitenkin näytti vähän valoisammalta kahden lumisentin ansiosta.

Järvi on jäätynyt, on turvauduttava uimahallin sulaveteen. Vesijuoksu on mukavaa liikuntaa, ei rasita kipeitä polvia, eikä muitakaan niveliä.


Syksy on vienyt ahkerat matonpesijät pesupaikalta. Yksi iso matto siellä vielä kaipaa noutajaa.


Mikähän tämän maton tarina voisi olla?


Ikivanhat lehtikuuset ovat jo pudottaneet neulasensa. Kuusikujan loppuosa piiloutuu aamusumuun.


Pikkuinen oravakin on jo pukeutunut talviturkkiin. Hyvin sulautuu lehtikuusien harmaaseen ilmeeseen.

Onneksi kohta saamme sytytellä joulun valoja. Meilläkin sytytellään kynttilöitä iltaisin pihalle ja sisälle. Jostakin lehdestä luin, että jouluvaloja voisi kutsua kaamosvaloiksi, silloin niitä ei tarvitsisi sammutella allakan mukaan.

Ensi sunnuntaina onkin jo ensimmäinen adventtisunnuntai.  Nopeasti tämä syksy on mennyt, lämmintäkin on ollut kuin kesällä vaan.

 Meillä on ollut keittiössä remontti, minikeittiömme on saanut uuden ilmeen. Jospa huomenna olisi valoisampi päivä, voisin ottaa muutamia kuvia.

maanantai 13. lokakuuta 2014

Murheenkryynit




 Koko kesän nämä suurisilmäiset ihanuudet ovat käyneet kasvimaallamme ruokailemassa. Ensin syyttelimme pupujusseja kukkien katoamisesta, mutta sitten huomasimme lammen rannalla pikkuisia sorkanjälkiä. Veijarit kävivät ensin kasvimaalla ja sitten palanpainikkeeksi juomassa vettä päälle.

Harmitusta riitti pitkin kesää. Punajuuren naatit hävisivät tipitarkkaan jo taimettumisen alussa. Eipä syödä jouluna oman pellon punajuurista tehtyä rosollia, ei syödä ei. Härkäpapu ja peruna ei näyttänyt bambeille maistuvan ja lehtikaalin sain pelastettua  harson alla. Eivät veitikat sentään osanneet viikata hallaharsoa  rullalle.  Pinaattikin niille kelpasi ja herneet. Pettymys oli kova kun anemonen kukat hävisivät jo melkein nuppuina.

Kuvan peurat kohtasimme mökkitiellä. Onneksi ajelimme hiljalleen, sirosääret ehtivät hypätä metsikköön. Toinen käänsi kuvaajalle peräpeilinsä, mutta toinen tarkkaili meitä uteliaana. Kuva on otettu auton ikkunasta. Kamera ei ollut heti hollilla, joten tiellä juoksua en ehtinyt  tallentamaan.

Ensi kesänä bambit saavat kokea yllätyksen, täällä on suunniteltu katalaa temppua.  Saunan takana on varattuna peura-aitaa ja tolppia.  Ystävät Porvoosta riensivät taas kerran apuun.  Ehkä sitten onnistumme syömään punajuuremme itse.

On tuo peura kuitenkin niin kaunis eläin.



Tämä toinen murheenkryyni vasta kamala on, näille ei taida voida mitään. Aamuisin ja sateen jälkeen näitä tuholaisia löytyi joka puskasta. Uintireissulla kroksien alla vaan rouske kuului kun rantaan nurmikonreunaa kuljin.  Pihassa kasvaa kauniita kuunliljoja, jotka tuntuvat olevat kotiloiden erikoissuosikkeja. Syksyyn mennessä kuunliljojen lehdet ovat kuin pitsiä ahkerasta kotilon keräilystä  huolimatta.

Lehtokotilolla ei taida olla luontaisia vihollisia ollenkaan. No, minä ja naapurimme ainakin olemme.

Pakko on myöntää, että kaunis on talo, jota kotilo mukanaan kantaa. Ikävä näitä on aamukasteisella pihalla väijyä.  Olisi hienoa jos ne söisivät voikukkia ja vuohenputkia, vaan kun ei. Nokkosistakin luopuisin ilomielin. Näitä edellä mainittuja me sitten olemmekin syöneetkin itse, on kuivattu vielä talven varallekin.

Huh, kuinka helpotti, kun pääsi oikein mouruamaan näistä murheenkryyneistä ja kun oikein ajattelen, niin kesä on ollut mahtavan ihana.  Ensi kesänä osaamme varautua paremmin ja ihastella vaan luonnon monia ihmeitä.

Omput ilonamme.




 Omenasato on nyt saatu talteen, on kuivatettu viipaleita, keitetty sosetta, silputtu pakastimeen ja viimeksi mehuasemalla kylmäpuristettu ja pastöroitu ihanaksi juomaksi.   


Meiltä ei ole koskaan aikaisemmin omenoita mehustamolle asti joutanut. Edellisessä pihassamme omenapuut kukkivatkin vain joka toinen vuosi.


Kellariin säilöön.

 
Mehuasemalle lähdössä.


 Suurin ja kaunein lähdössä mehustamoon  375 g.


 Suurin taitaa sittenkin olla tässä, onneksi koko sadon omput eivät kasvaneet näin suuriksi.



 Näiden toivoisi säilyvän jouluun asti.


Tässä vanhassa rakennuksessa toimii mehustamo.