Joulukaktus päätti nyt poikkeuksellisesti avata kukkansa jo nyt lokakuussa.
Kilpi teipataan yön ajaksi leikatun silmän suojaksi.
Leikkaus meni suunnitelmien mukaan, ei tullut ongelmia munuaisen eikä verenpaineen kanssa. En halunnut ottaa mitään rauhoittavaa lääkitystä etukäteen, Diapamia olisi ollut listalla. Yritän kaikin keinoin säästellä munuaistani. Ennen leikkausta sain kaksi kipulääketablettia, ne riittivät. Illalla kotona otin puolikkaan panadolitabletin, muuta en ole tarvinnut.
Kolmen viikon ajan laitetaan silmään tippoja, kahta erilaista. Neljä kertaa kumpaakin, eli yhteensä kahdeksan tippaa päivässä, lääkkeitä ei saa tiputtaa yhtaikaa molempia. Onneksi taata on kotona ja auttaa nyt ensin alkuun.
Heti leikkauksen päätyttyä sain hyviä uutisia lääkäriltä, hän kertoi, että kaasua ei tarvittukaan, hän onnistui korjaamaan arpikudoksen ilman sitä. Nyt en joudukaan olemaan viittä päivää pää alaspäin, helpottaa oloa huomattavasti. Samalla leikattiin myös kaihi, joka jo oli alkanut kasvaa. Toinen silmä korjataan myöhemmin.
Tänään näen leikatulla silmällä jo valoa ja hahmoja, paljon enemmän kuin eilen.
Kiitos kaikille blogiystäville rohkaisuista ja myötäelämisestä. Sylville Ruotsiin haluaisin lähettää erityiskiitokset esirukouksista, rukous on minullakin ollut kantavana voimana elämäni vaiheissa. Nyt on kiitosten vuoro.
Betunialle, joka itsekin on menossa silmäleikkaukseen sanoisin, että lähde vaan matkaan turvallisin mielin. Pääset osaavien ja mukavien ihmisten hoidettavaksi. Erityisesti pelkäsin silmän puuduttamista, se ei sitten ollutkaan kovin kamalaa. Jos haluat jotain kysyä, niin laita emailia, yritän vastata.
Yritän päivittää blogia taas vähän useammin, ei ole kuitenkaan helppoa lukea, kun kaihi alkaa jo vaikuttaa toisenkin silmän näkökykyyn.
Tippojen laitto, huutelee taata. Etsitään siis tähän piste.
