Silkkikukkaiset terveiset Anjalta.

Kiitos Anja!

Mukavaa heinäkuun viimeistä viikonloppua kaikille. Napatkaa tämä kaunis kukka mukaanne.

Tänään juhlitaan.

Mamman rakkaat täyttävät tänään 18 v.

Se oli yksi mamman elämän kohokohtia kun kaksoset syntyivät 17.07. 1995

Tänään avautui ensimmäinen kukka lasten tuomiin liljojen kukkasipuleihin.

 

Vallu-koiruli oli lapsille rakas, tunne oli molemmin puolinen. Vallukin rakasti lapsia.

 

 

Rantasaunan löylyistä oli mukava pulahtaa välillä järveen vilvoittelemaan.

 

Konevuorot jaettiin munakellon avulla.

Onnea ja Taivaan Isän siunausta täysi-ikäisille.

Kauhea keskiviikko

Aamu oli aurinkoinen ja kesäinen, en osannut arvata mitä päivä toisi mukanaan. Vähän tuntui herätessä selkä kipeältä, mutta muutama sakkopunnerrus sai jäykkyyden häviämään. Lähdin ystäväni kanssa uimaan Pilvijärvelle, vesi oli ihanan lämmintä.

Taata sitten ehdotti retkeä Porvooseen, hänellä oli asioita ja minäkin olin suunnitellut uuden isomman keramisenpannun hankintaa. Herekin lihakauppaankin oli asioita.

Lounaalla kävimme vakipaikassamme Hannamariassa, tilasimme molemmat porokiusauksen, se osoittautui hyväksi valinnaksi.

Robinhoodissa tunsin vähän huonoa oloa, lähdin edellä autoon istumaan. Helpotti, kun sain juoda karpalomehua tölkistä. Asiat tulivat hoidetuksi ja ajelimme hiljalleen kotia kohti.

Kotipihassa ongelmat alkoivat, selkä oli poksahtanut. Luulin ainoan munuaiseni tulehtuneen, kipu tuntui mielestäni ihan siinä kohdassa. Vaivalloisesti sain itseni ulos autosta. Mitä nyt tehdään,  terveyskeskuskin on lomalla ? 

Muistin, että meille oli tullut esite uudesta Lääkäriasemasta Sipoonrannassa.  Soitin ajanvaraukseen, olisimme päässeet jo 20 min. kuluttua, no ei me täältä niin pian ehditä.

Oli helpottavaa kuulla, että selkään oli iskenyt noidannuoli. Siitä selvitään muutamassa päivässä, munuainen olisikin ollut huonompi juttu. ostimme apteekista Felden geeliä ja ajoimme takaisin kotiin.

Uusi pannu.

Luulin päivän ongelmien nyt jääneen tähän, no saahan sitä luulla.

Kuuden ja seitsemän välillä illalla alkoi kauhea vatsakipu. En vieläkään tiedä oliko se ruokamyrkytys, sappikohtaus tai suolitukos. Ilta oli aivan kauhea, istuin vuoroin pytyllä ja vuoroin oksensin, mitään taukoa ei kipuun tullut eikä helpotusta, vaikka luulin jo kaikkien sisäkalujenkin valuneen vessanpöntöstä alas. Voimat siinä menivät ja kylmä hiki kasteli kaikki vaatteeni, vaihdoin yöpaidan päälleni. Kymmenen tienoilla alkoi jo ottaa sydämestä. Taata siinä vaiheessa ei enää kestänyt katsella sivusta vaan soitti hätänumeroon. Ambulanssi tuli, sydänfilmin ottaminenkaan ei tahtonut onnistua, kun välillä piti juosta vessaan oksentamaan.

Lähdettiin siitä sitten ajamaan Porvoon sairaalaan, tippapullo laitettiin ambulanssissa. Taata tuli omalla autolla ambulanssin perässä sairaalaan, mutta lähti sitten myöhemmin kotiin nukkumaan, kun minua ei vielä kotiin laskettu. Sairaalassakin jouduin vielä istumaan pytyllä. Onneksi minua ei laitettu sinne verhojen taakse koppiin  lääkäriä odottamaan, sain ihan oman huoneen. Yöllä yhden maissa lääkäri ehti katsomaan. Siinä vaiheessa tilanne oli jo vähän parempi, mutta verenpaine oli laskenut liian alhaiseksi. Lisää tippaa vaan.

Torstaina aamupäivällä taata haki minut kotiin, kun tulehdus- ja veriarvot olivat jo paremmat. Kotona kömmin heti omaan sänkyyni ja nukuin loppupäivän, olin ihan kuitti. Mitään en uskaltanut syödä, tuntui, että vatsa ei ota muruakaan vastaan.

Perjantainakin oli vielä ihan "flaati" olo. Varovaisesti aloitin nieleskellä muutakin kuin karpalomehua.

Lauantaina aamulla aikaisin pääsin ystävän kyydissä uimaan. Vedessä viivyin vain hetken, mutta se uiminen virkisti niin, että taas tuntui elämä maistuvan muullekin kuin okkelle.

Arvatkaapa mitä tapahtui sille noidannuolelle?  Se hävisi siinä illan tiimellyksessä kun halasin vessapyttyä tai olin kaksinkerroin pesufadin yläpuolella yrjöllä. Rintakipukin saattoi johtua siitä rajusta oksentamisesta, toisen silmän alapuolelta katkesi pieni verisuoni. Onneksi ei sentään aivoista katkennut.

 

Kuupuutarhan kukkia Loviisassa

Viikonloppuna Loviisassa vietettiin taas ruusutapahtumaa.

Ruusujen hurmaa Loviisassa

Nyt en laitakaan kuvia ruusuista, vaan Aaltosen puutarhan valkoisten kukkien kokoelmista.

Aaltosen puutarha on meille mieluinen vierailukohde, siellä talon ystävällinen emäntä ohjaa vierailijoita ja vastailee kysymyksiin. Viime kesäisestä vierailustamme kerroin vuosi sitten, joten nyt ei sen enempää.

Kuupuutarha on minulle sellainen toteutumaton unelma. Uskomattoman kauniilta näyttivät nuo valkoiset palavarakkaudetkin, suuret komeat liljat olivat vasta nupulla.

Tässä alla pieni kurkistus valkoisten kukkien paratiisiin.

Missä mamma luuraa?

 Täällähän minä, harmaamalvikkien takana. Kun Anja ystäväni toi minulle taimen, niin en osannut kuvitella kuinka valtava kukka tästä tulee. Nyt oikein odotan sitä hetkeä jolloin ensimmäiset kukat avautuvat. Harmaamalvikki on vanha hieno perinnekasvi.

Jahah, kuinkahan pitkäksi lipstikka tänä kesänä kasvaa?

Eilen avautuivat clematikset kuistin ritilässä.

 

 

Pian saadaan kesäkurpitsaa maistella.

Lipstikan siemeniä keittoon.

Tämänkin kukan taakse voisi piiloutua.Iso hiervenjuuri on jo lähes kaksimetrinen. Tänä kesänä on ollut lämpöä ja vettäkin on saatu, pihapiiri rehottaa valtoimenaan.

Ihania kesäpäiviä, näitä vaan lisää toivotaan. On mukava asustaa suurin osa päivästä kuistilla.

Rakkaus on palava.

 Loistavia aurinkoja. Iso hirvenjuuri.

Astrid Lindgren ruusut kärsivät viime talven pakkasista. Muutamia kukkia kuitenkin on jaksanut kasvattaa iloksemme.

Blogiystävän kanssa Ainolassa.

Meillä oli eilen ihana päivä, kun saimme blogiystävä, Jaelin, vieraaksemme. Olimme suunnitelleet käyntiä Gumbostrandin taidegalleriassa, mutta se ei ollutkaan yleisölle avoinna vielä keskiviikkona, vasta ensi viikolla.

Muutimme suunnitelmaa ja lähdimme taatan kyyditsemänä kohti Tuusulan rantatietä.

Ainolassa emme saaneet valokuvata sisällä talossa, oli tyydyttävä pihan rakennuksiin. Halkoliiteriin oli pinottuna valtavan paksun puun pöllejä.  Ainolan puistomaisessa pihassa kasvaa suuria vanhoja puita.

Ainolan saunarakennus on kiinnostava rakennus kaikkine entisajan pyykki- ja sauna tarvikkeineen. 

Tyttö ja heinät.
Tutkittuamme vielä Ainolan puutarhan siirryimme seuraavaan kohteeseen.

Upea hirsinen taiteilijakoti Tuusulanjärven rannalla. Talon vanhojen taulujen takia täälläkään ei saanut valokuvata.

Vanhassa puistossa kukkivat lukuisat kukat. Nyt oli varjoliljojen aika.

Puutarhassa oli myös hauska kaunis kärry.

Maija Halosen kasvimaa on taas otettu viljelyyn. Tästä saisi hyvän kurkkusäilyke ohjeen.

Lisää Halosen kukkatarhan loistoa.

Seuraava kohteemme olikin sitten paljon vaatimattomampi.

 

Kävimme vielä J.H.Erkon kodin pihalla, mutta tarkempi tutustuminen jätettiin seuraavaan kertaan.

 

Tässä vielä ruusu ystävälle. Kiitos kun tulit, saimme viettää ihanan päivän yhdessä.