"Tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta"

  

Valvoin viime yönä, heräsin yhden aikaan, enkä saanut millään unen päästä kiinni uudelleen. Mielessäni pyörivät päivän tapahtumat.  Osuimme ukkosrintaman jälkijyrinöihin. Melkein jo arvasimme mitä oli tapahtunut, kun kuulimme hälytysajoneuvojen ääniä.

 

Ukkonen oli sytyttänyt talon yläkerran tuleen. Onneksi apua oli lähellä ja kukaan ei loukkaantunut.

Tuntuu varmaankin kauhealta, kun kesken rauhallisen iltapäivän yht´äkkiä koti onkin tulessa ja pihapiiri täynnä kiireisiä palomiehiä.

Huppsis vaan, vesiletku taisi haljeta juuri kun olimme ajamassa ohi. Apukuskilla on aikaa kuvata, kun Tomtomi hoitaa kartanluvun.

Miksi ihmeessä näitä yöllä mietin, niin se vaan meni. Yritin pöyhiä tyynyä ja etsiä hyvää uutta asentoa, mutta uni ei vaan tullut silmään. Aivojeni lokeroista tursusi ikäviä asioita kuin runsauden sarvesta.
 Aurinkorannikon Mijasissa epätoivoinen perheenisä oli ampunut vaimonsa, vammaisen tyttärensä ja lopuksi itsensä. Työttömäksi joutunut isä ei ollut selviytynyt maksuista, velkojat ahdistelivat. Vuokraisäntä oli löytänyt tragedian uhrit tultuaan perimään vuokria.  Eikö kukaan auttanut näitä ihmisiä, kukaan ei aavistanut heidän hätäänsä?  Mietin kevättalvella ottamaani kuvaa valkeasta kaupungista, jossakin tuolla tuo onneton perhe on yrittänyt selvitä päivästä toiseen.



Tätä valkeaa kaupunkia muistellessani ajatukseni siirtyivät Pohjolan valkeaan kaupunkiin, jonka asukkaat saivat murskaavia tietoja työpaikkojensa katoamisesta.

Kuka keksikään YT-neuvottelut? Alunperin sen tarkoitus oli minun ymmärrykseni mukaan turvata työntekijöiden asemaa, mutta nyt siitä onkin tullut työnantajien ovela keino saada helposti ero työntekijöistään ja toimihenkilöistään. Kaikki mahdolliset työt ulkoistetaan. Saneeraajat saavat sitten hyvät optiot aikaansaannoksistaan. Isoista irtisanomisista ilmoitetaan pahaa aavistamattomille työntekijöille juuri ennen joulu- tai kesälomalle lähtöä, näin varmistetaan vielä sekin, että se viimeinenkin "loma" on taatusti pilalla.

Vielä piti murehtia mansikanviljelijöiden ongelmia, kun nopeasti kypsynyt sato uhkaa pilaantua pelloille. Niin, ja entäs sitten Afganistan, Syyria ja ilmaston lämpeneminen. On tässä mammalla murehtimista. Taata siinä vieressä rauhassa kroosasi, ei tuntunut maailman murheet missään.

Onneksi tuli armelias nukahtaminen vihdoin mammallekin.
Aamulla jo aurinko paistoi.
 

Näitä ei väsy kuvaamaan.

Tiesin pionien olevan täydessä kukassa, oli pakko päästä kotiin. Koko vuoden tätä huikeaa tapahtumaa odottaa ja muutamassa päivässä kaikki on taas ohi.

Myskimalva on ihan kaunis kukka, mutta se kaatuilee pitkin pihaa ja polkua. Harmaamalvikki on saman näköinen, mutta pysyy reilusti pystyssä, siinä ei vielä kukkia näkynytkään.

Oli tukahduttavan kuuma päivä, harvoin meillä mittarissa varjon puolella on 30:n asteen lukemia.

Jalopähkämö.

Keltasauramon siemenpussi maksoi kaupassa kaksi euroa. Tämä meidän kukkamme on peräisin maantien laidalta jostakin päin Hämettä.

Tämä valkoinen on niin herkän ja hauraan näköinen, sain pienen juurenpalan lahjaksi, nyt siinä on jo kaksi kukkaa.

Tämä ukonkello muistuttaa meitä rakkaasta ystävästä ja sukulaisesta, joka omasta kukkapenkistään  lapioi meille reilun kokoisen pehkon.

 

 

 

Nyt ukkonen jyrisee, on laitettava pillit pussiin.

Superkuu ja iltarusko.

Keskikesän juhla on nyt vietetty ja ihailtu superkuuta.

Kuunsillan soutajat.  klik

 

Myöhemmin illalla.

Niemen asukkaat voivat ihailla toisella rannalla kuunsiltaa ja toisella auringonlaskua.

Varmuus ennen kaikkea. Tikalla on varapesä ja varapesän vara......
Pesäkoloja on nyt valmiina koko pesueelle ensikesäksi.

Juhannuksena pihapiiri hiljeni tikkaperheen siirtyessä metsään toteuttamaan tikan elämää.

Saaren luonto on moni-ilmeistä, lehtoakin löytyy.

Lehdokki levittää iltaisin huumaavaa tuoksua ympärilleen.

Tähtitalvikki, jouduin kääntämään sen mansikanlehden varaan, että sain kuvattua kukan alapuolelta.

Aterian jälkeen tuhat askelta, niinhän se meni.

Talvikki

Metsävirna

Vanamo

Juhannuksen tärkein anti, yhdessäolo.

Oravalla puussa,

mansikka oli suussa. Klikkaa isommaksi kuva.

Ihmettelimme   ensin, että mitä oravan suussa oli.  Mansikoita kypsyy puun juurella.

Sinne ylös katosi orava marjansa kanssa, talvivarastoako nyt keräilee.

Ensimmäiset pionit avautuvat. punainen kukka on saanut vähän maalia kylkeensä, onneksi ei katkennut. Maalarit yrittivät varoa kukkiani.

 

Tänään pihalla ja vähän eilistäkin.

 Illalla taivas näytti näin hienolta kuistilta katsottuna.

Sammakkoperheen kuulumisia en olekaan laittanut pitkään aikaan. Aamuruokinnan aikaan villit tenavat häiritsivät sammakkoemon auringonottoa.

Nuo eriväriset suikaleet veden pinnassa ovat nuijapäille ripoteltua ruokaa.

Paras on nousta altaan reunalle, tänne pienet häiriköt eivät vielä pääse, saa olla hetken rauhassa.

Aamulla olivat ensimmäiset kukat avautuneet varjoliljoihin.

Tämä on aika hieno, ei ole ennen tullut yhteen varteen näin paljon kukkia.

 

Tämä on se tavallisin  versio kahdeksan kukkaa.

Yksi on vähän muita vaaleampi. Valkoiset varjoliljat eivät jaksaneet tuottaa kukkia ollenkaan, lehtiruusukkeet tosin nousivat keväällä, mutta ei sitten muuta tullutkaan.

 

Meillä on tänään maalarit uusimassa puuosien maalipintaa.  Minä täällä jännitän kukkieni puolesta, toivottavasti eestiläinen ammattimies osaa väistellä. En kehtaa mennä sinne neuvomaan.

No, jos jotain kukkia katkeaa, niin istutetaan uusia. Onhan ne hilseilevät maalit uusittava.

Olen huomannut tässä uimareittini varrella kolme rempparyhmää, jotka puhuvat eestinkieltä. Meidän taloyhtiön hallitus on valinnut tämän meidän pihalla hääräävän ryhmän urakoimaan. Ehkä ovat sitten edullisempia, tiedä häntä.


HYVÄÄ JUHANNUSTA kaikille!