Mukavaa kevään odotusta

Jo viikko kotona,eikä kevät tunnu edistyvän ihanasta paisteesta huolimatta.

Palvelutalo Lindan vapaaehtoiset ovat taas koristelleet tuloaulan veikeillä pääsiäiskoristeilla.

Neljä kuukautta on kulunut siitä, kun viimeksi kävin tervehtimässä ystävääni. Pelkäsin hänen jo unohtaneen minut. Turha pelko, iloisesti hän otti vastaan ja kyseli, että oliko siellä Espanjassa kovin kuuma. Ystäväni kunto on hieman heikentynyt talven aikana. Näin sen huomaa kun joka viikko ei olla nähty. Olen hoitanut ystävyyttä vain korttien ja puhelimen avulla. Ystäväni ei enää voi tulla puhelimeen, mutta terveiset olivat menneet perille.. No, nyt olen taas kotona ja voin käydä häntä usein tapaamassa.

Ensimmäinen tehtävä kotona oli siemensämpylöiden leipominen. Näitä en pystynyt etelässä uunittomassa huushollissa tekemään. Ette voi arvata kuinka ihanaa oli halkaista uunituore sämpylä ja sivellä oikeaa voita kuumalle pinnalle. Lämmin sämpylä ja kylmä maito, voi, mikä nautinto.

Todellisuudessa ensimmäinen päivä kotona meni nukkuessa, väsähdin kotimatkalla ihan totaalisesti.

Aamulla sieltä lähtiessä meillä oli taatan kanssa kähinää tavaroista, laukut tuntuivat painavan liikaa. Taata halusi jättää toisen kylpytakin sinne. No, pula-ajanlapsi minussa huusi, että ei tule kuuloonkaan. Eihän se satoja kertoja pesty froteetakki ole enää minkään arvoinen, mutta aivoissani on se "säästä, säästä" lokero niin kovalevyyn kaiverrettuna, että siinä ei auta mikään järkipuhe. Järjestelin tavarani uudelleen. Otin isosta laukusta jotain painavaa pois käsilaukkuuni ja kylpytakki pääsi kotiin. Lentokentän vaaka näytti 19,5 kg , taata vaan huokaisi kun mainitsin, että vielä olisi puolikiloa papujakin mahtunut mukaan. Onneksi käsilaukkua ei punnittu, eikä mammaa. Tosin siellä hälytysvalo syttyi ja pillit ujelsivat minun lyllertäessäni turvatarkastuksen portista. Mitään ei löytynyt, olen kai vaan tosi rautanen mummo. Kotona vasta huomasin, että puserossani oli peltiset napit.

Lentomatkasta tulisikin jo uusi juttu. Ehkä toisella kertaa.

Kuva on meidän ovelta, lunta ja jäätä piisaa vielä pitkäksi aikaa.

Niin vaan oli ulos lähtiessä kaivettava esiin toppatakki ja kuomasappaat varastosta.

Pääsiäisen kukat  värjöttelevät päivän ulkona, yöksi nostetaan eteiseen.

Heti ensimmäisenä arkipäivänä kotomaassa oli aika varattuna silmälääkärille. Osasin kyllä varautua huonoihin uutisiin, mutta silti tämä vähän hirvittää. Minut laitettiin silmäklinikan jonoon, leikaustarvetta tutkitaan ensin. Toisen silmän näkö on mennyt aika huonoksi, vaatisi oman lääkärin mukaan leikkaushoitoa. Operaation jälkeen joutuu elelemään viisi päivää pää alaspäin. Huh, huh, mitenkähän siitäkin selvitään.

Jos haluan tämän silmän näkökykyisenä pitää, niin selvittävä tästä on.  Blogien lukeminen on ollut jo melko hankalaa, ensin oli vielä se pikkuinen läppärikin ainoana koneena. Nyt on sentään käytössä kunnon pöytäkone.

Blogiystäville vaan tiedoksi, että mukana roikutaan ja lukemassa käyn, kommenttia laitan ehkä harvemmin. Blogitaukoja on pidettävä tarpeen vaatiessa. Kuuden kuukauden sisällä pitäisi tulla kutsu klinikalle.

Ai, kyllä nyt riittää valoa.  Huomasin noiden valkoisten hyasinttien tuoksuvan paljon sinisiä voimakkaammin. Pian näitä päästään ihailemaan pihassa.

Neljä kiintoisaa vuotta.

Eilen blogini täytti neljä vuotta ja minä unohdin  merkkipäivän kokonaan. On taas ollut monenlaista mietittävää mielessä.

Tämän ruusun omistan kaikille hienoille ystäville, jotka ovat innostaneet ja kannustaneet jatkamaan. Tämä ruusu kuuluu myös teille, jotka harvoin kommenttia laitatte.

Hyvää blogikevättä kaikille

Kirjainhaaste 25 # - EI -

H - EI - näkuussa kEIttoa.

Täällä toisten -EI- kuvat

Meiltä on kysytty..

Mitä te siellä teette, millä saatte aikanne kulumaan?

Tavallaan päivämme ovat kuluneet samalla tavalla kuin kotonakin. Käymme kaupassa, teemme ruokaa, kävelemme paljon, siivoamme ja pesemme pyykkiä.

Perjantaisin olemme nauttineet seurakuntakodilla musiikista Masan musiikkimuistelojen merkeissä.

Viime perjantaina Martti Kilpeläinen kertoili mukavia juttuja nokkahuilumuistoistaan. Talvikanttorimme soitti meille muutamia pikkuisia sävellyksiä, jotka oli tehty lintujen opetustarkoitukseen. Silloin 1700- luvulla ei ollut radiota tai tv:tä, musiikkia kuitenkin haluttiin kuunnella. Oli huomattu, että linnut oppivat laulamaan nuotilleen. Oppi upposi erityisen  hyvin yöaikaan, jos opettaja ei jaksanut valvoa yöllä, niin linnun häkki peitettiin päivällä ja näin lintua oli huijattu.

En ollut kuullutkaan, että tavallisia pikkulintuja voi opettaa, Sehän on jo ollut tiedossa, että papukaijat oppivat puhumaan. Mieleeni jäi erityisesti punatulkku, hemppo, varpunen ja metsäleivo, Niitä oli muitakin, mutta nyt pätkii, en muista enempää, täytyy googlettaa.

Laulamaan opetettuja lintuja annettiin lahjoiksi esim. valtiovierailuilla.  Linnut tietenkin lauloivat sitten uuden kotimaansa lauluja.

Mies on hakenut joka viikko seurakuntakodin kirjastosta repullisen kirjoja. Minä olen kutonut sukkia ja täytellyt sudokukirjoja  (espanjalaisia...hih..).  Kutileet ovat päättelemättä, kun siihen tarvittava apuväline unohtui kotiin.

Olemme kävelleet rannalla.



Istahtaneet juomaan kupposen kuumaa.



Ihmetelleet rannalla sirkustaiteilijan soihtutemppuja.

Ihailleet mimosankukkia.

 

Kukkien kuvaaminen on ollut mielipuuhaani.

 

Harmillisinta täällä on ollut tämä netin käyttö. Tätäkin postausta olen yrittänyt eilisestä alkaen saada lähtemään, mutta kuvien kanssa on ollut ongelmia. Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä, lähteekö yhtään kuvaa mammanmaailmaan.  :-)

Seuraavaksi alkaa laukkujen pakkaaminen.

Kirjainhaaste 24 # PÖ

PÖkkelö siinä savua PÖssyttelee.

Rantaravintoloilla on täällä uusiokäytössä vanhat veneet. Vene on täytetty hiekalla, paloturvallista. Hiekanpäälle on nostettu oliivipuun PÖlkkyjä. tikun nokassa kypsyvät sardiinit. Yleensä kalat kypsyvät hiiltyvän PÖllin kupeessa, mutta nyt kuvaushetkellä tuli oli juuri sytytetty.

*
Täällä toisten PÖ-kuvia.

Sateinen sunnuntai.

Tämän pisaraisen kukan haluaisin ojentaa ystäville, ruusun kuvasin heidän omassa pihassaan.

Blogien maailma on uskomattoman ihania yllätyksiä tulvillaan. Täällä olen saanut uusia blogiystäviä, muutamia olen tavannut henkilökohtaisestikin, niin tapahtui nytkin.

Saimme kokea yhden tämän talven kohokohdan. Ystävät hakivat meidät omalla autollaan retkelle. Emme antaneet sateen häiritä. Pääsimme näkemään sellaisia maisemia, joita ei junalla tai bussilla kulkien näe.

Tämä buddantemppeli ( kuva on vasemmalta sivulta ) näkyy meille parvekkeelle kaukana vuoren tasanteella. Uskomattoman hieno näköalapaikka.

Kävimme täällä ulkopuolella jo viime talvena, mutta silloin ovat olivat kiinni.

Nyt pääsimme kurkistamaan sisälle. Tällä alueella asuu paljon Aasiasta tulleita ihmisiä, heille tämä paikka on tärkeä.

Seinillä on paljon maalauksia, mutta niiden tarinoista en tiedä mitään.

Näimme myös lama-ajan vaikutuksen Espanjan asuntotilanteeseen. Täällä vuorella hienolla näköalapaikalla on suuret määrät asuntoja tyhjillään.  Ihmisillä ei ole varaa ostaa uutta asuntoa. Katuvalot palavat, tiet  ovat valmiina, mutta talojen pihoilla rönsyilevät rikkaruohot. Rosvot vielä lisäävät ahdinkoa, murtautuvat tyhjiin asuntoihin ja vievät mukanaan kaiken minkä irti saavat. Kuvan talot ovat samalta alueelta, en ole ihan varma näiden talojen tyhjyydestä. Kuva on otettu kaapelihissistä, nyt oli liian sateista nousta ulos kuvaamaan.

Näitä kukkia voi ihailla tienvarsilla. Sadepäivän kuva.

Kävimme myös katsomassa Benalmadenan satama-aluetta, se on todella hieno, tekosaarille rakennettuine taloineen. Siellä on käytävä kuvia ottamassa aurinkoisena päivänä, vaikkapa ensi talvena.

Tämä viehättävä kukka kasvaa ystävien pihassa, sieltä se vaan nousee hehkuvana pihalaattojen välistä.

Ihastelin näitä kauniita taloja, erkkereitä ja takorautaisia portteja. Täydellinen vastakohta betonikolosseille.

 

*
Illan valot ovat jo syttyneet. Katselen vuorenrinteelle valaistua temppeliä. Kiitollisena muistelen eilistä hienoa päivää ja emäntämme leipomaa pinaatti - fetapiirasta. Oli ihanaa saada uunissa paistettua herkkua. Kotona ensimmäinen leipomukseni siemensämpylöiden jälkeen on ehdottomasti samanlainen piirakka (pohjassa on mantelijauhoa).

Syömisiä ja kahvittelua tärkeämpää kuitenkin oli se mukava tuttuuden tunne, jota tunsimme. Me naiset olimme tutustuneet jo aiemmin, mutta miehet vasta nyt.

Kiitos, ystävät, meille jäi päivästä mukavat muistot.

Kimi Räikkönen voitti F1-kisan.

Suomalaiset formulafanit olivat tänään jo aikaisin liikkeellä, kun kisat tulivat Austraaliasta. Fanit kokoontuivat rannassa olevaan suomalaiseen ravintolaan TV:n äärelle. Tämän iloisen kulkueen taata kuvasi parvekkeelta kisan päätyttyä. Emme vielä tiedä  mihin porukka lippuineen marssi.

Mitähän espanjalaiset tuumivat tästä ilonpidosta?

Aamu on vielä varhainen, muuta väkeä ei paljoa kadulla näykään, sataakin vielä.

Onnittelut vaan Kimille hienosta kisasta.

Vuorella tuulee.

Jos parvekkeeltamme katsoo suoraan kaukaisuuteen, niin selkeällä ilmalla voi nähdä vuoren rinteellä auringossa kimaltelevat kaapelihissin cabinit. Olemme suunnitelleet retkeä vuorelle, mutta ilmat ovat olleet epävakaat juuri niinä päivinä jolloin olisimme olleet valmiina lähtemään.

Siispä nyt aurinkoisena päivänä junalla Benalmadenaan ja jännä retki alkakoon.

Kaupunkia ehostetaan jo kesää ja turisteja vastaanottamaan.

Kivoja nuo värikkäät isot ruukut.

Heikkouteni kuvauskohteina ovat eläinten lisäksi portit ja portaat.

Matka ylös vuorelle alkaa, aikaa menee viisitoista minuuttia kahden ja puolen kilometrin matkaan.

Jännitti ensin ihan kamalasti, kun kaupunki jäi alapuolelle.  Rystyset valkoisena pidin kiinni istuimen reunasta.

 

Ylitimme yläilmoissa moottoritien. 

Alapuolellemme jäi tivoli karuselleineen.

Rata johtaa yhä ylemmäksi. Kuviin on tullut vähän heijastuksia ikkunoista. Siellä toiset ovat jo tulossa alaspäin.

Tivoli nukkuu vielä talviunta.

Tuolla kaukana näkyy Fuengirola.

Lähestyessämme pääteasemaa alkoi tuulla, koppi huojui ja tärisi, vai olinko se sittenkin minä, joka tärisi. Taata ei uskaltanut etukäteen kertoa, että joskus kovalla tuulella cabiinien vaijeri voi hypätä pois kannatinpyöriltään. Mitä sitten tapahtuisi, siitä ei ole tietoa.
Kovimmilla tuulilla hissi ei ole käytössä ollenkaan.



Ylhäällä oli niin kova tuuli, että hattu oli parasta kiinnittää huivilla.  Vieläkin ylemmäksi pääsi portaita ja polkuja pitkin.

Horisontissa siintävät Sierra Nevadan lumihuippuiset vuoret.

Näitä kivisiä polkuja on vaikea kulkea.



Maasto vuorella on todella karua. Ihmeellistä, että siellä kuitenkin kukkivat kukat ja monet tutut maustekasvit uhmaavat tuulta ja kesällä kuumaa auringon paahdetta.