Kirjainhaaste # 17 NA

GranaattiomeNA 

Lapsiystävällinen kaupunki.

 

Lueskelin tässä viimeviikolla uutisia synnyinkaupungistani Turusta.  Vastenmielinen uutinen osui silmiini, Turussa halutaan lapset pois hiihtoradoilta. Hei, haloo!! Voiko tuo olla totta?

Ovatko nuoremmat jo unohtaneet kuinka tärkeää oli hiihtotaito Suomen pojille ja miehille 1939-40? Jos nykypäivänä ei enää maata hiihtäen pelastetakaan, niin yleiskunnon kohottaminen on tärkeää kolmentiilen mittaisista vaareihin asti.

Mikä näihin nuoriin kauniisiin ja rohkeisiin on mennyt kun lapsia ei enää suvaita missään. Lentomatkustajat vaativat lapsettomia lentoja, morsiamet kieltävät jo kutsukorteissa lasten tuomisen hääjuhliinsa ja ravintoloissakin jotkut paheksuvat lapsiperheiden läsnäoloa. Onko Suomi tarkoitettu vaan keski-ikäisille, kun vanhuksetkin ovat jo laitoksissa kitumassa märissä vaipoissaan?

Olen huomannut, että täällä etelässä on toisenlainen kulttuuri. Lapsille on tilaa ja vanhojakaan ei unohdeta. Tämä nyt on näkemykseni näin lyhyellä aikavälillä havainnoituna.



Iltaisin perheet saapuvat joukolla lähiravintoloihin syömään ja seurustelemaan. Iloinen puheensorina täyttää lähitienoon. Mukana ovat mummit ja ukit, pienet ja suuret lapset, ehkä vielä joku täti tai serkkukin on liittynyt seuraan. Pienempiä lapsia hoivaavat kaikki yhdessä. Lasten ei tarvitse kitistä ja känistä, he saavat huomiota ilman sitäkin, kun väkeä on enemmän ympärillä.

 

On ollut pari sateista ja tuulista päivää. Tämän jutun kuvitus jäi vähän torsoksi. Sunnuntai tai viikonloppu yleensä olisi parasta aikaa kuvata rantabulevardilla lapsiperheitä harjoittelemassa pyörällä, rullaluistimilla tai muilla vempaimilla ajoa.
Ehkä laitankin tänne lisää kuvia ensi viikolla..
 

 

Kuka onkaan ajellut tänne Jopoilla?

Upea konsertti Los Bolichesin kirkossa.

Tulimme kirkkoon hyvissä ajoin, koska olimme kuulleet, että kaikki liput ovat myydyt.

Minulla oli aikaa tarkastella täältä kauempaa kirkon tekstiilejä. sivuilla olevissa vihreissä vaatteissa oli ristien lisäksi symbolisia kuvia Jeesuksen  ihmeteoista. Oikean puoleisessa näkyy viisi leipää ja kaksi kalaa.

Muistui mieleeni äidinkielenopettajan kertomus koulun uskonnon kokeesta. Kysymys kuului; " Mitä ruokia Jeesuksella oli käytössään ruokkiessaan viisituhatta miestä erämaassa?"
Pienen pojan paperissa luki, että visi lipää, ksi klaa.  Täydet pisteet tulivat, ei ollut kyseessä äidinkielen koe.

Kohta onkin keskityttävä lukemaan ohjelmalehtistä, konserttiyleisöä jo saapuukin sisään.

Konsertissa esiintyvät Helsingin Työväen Orkesteri, johtajanaan Luiz Ramirez ja Aurinkorannikon kuoro, Martti Kilpeläisen johdolla.

Konsertin ohjelma oli minulle hyvin mieluinen, ei liian vaikea. Olen jo siinä iässä, että nautin tutuista orkesteri- ja kuoroesityksistä. En oikein ymmärrä uutta musiikkia, olen kyllä yrittänyt, mutta miksi turhaan ahdistua, kun tuttua ja turvallistakin on vielä tarjolla. Saariahot jätän suosiolla nuoremmille, vai kuuluisiko sanoa fiksummille.

Tuli konsertissa ihania muistojakin mieleen, kun kahta ohjelmassa esitettyä laulua olen joskus nuorena itsekin päässyt kuorossa laulamaan.

Musiikin tasoa en osaa arvioida, minun tehtäväni onkin vain nauttia kuulemastani.
 

Kuorolaiset esiintyivät alttaritilassa ja orkesteri alttarin edessä alhaalla. Orkesterin kuvaa ei saatu, kun ei kehdattu nousta ylös kuvaamaan.

Musiikki olikin tärkeintä. On se vaan niin hienoa, että niin monet laulajat jaksavat kokoontua harjoittelemaan upeita teoksia ja ilahduttamaan meitä kuulijoita. Martti Kilpeläinen sai upeasti kuoronsa laulamaan.
 

Lopussa sai salintäyteinen yleisökin yhtyä lauluun. Täällä Fuengirolan kirkossa yleensäkin innostutaan laulamaan tavallisissakin tilaisuuksissa, myös miehet tulevat mukaan.

Tämän konsertin "sulattelemiseen" menee vielä monta päivää.  

Seuraavan konsertin Aurinkorannikon kuoro pitää 19.03.2013

 

Kirjainhaaste # 16 EE

PEEsaus on kivaa.

Koska peesaus-sana ei olekaan kaikille tuttu, lisäsin tämän selityksen nyt myöhemmin.

"Peesaus tarkoittaa edelläajavan kilpailijan tarjoaman tuulensuojan hyväksikäyttöä polkemiseen tarvittavan energian vähentämiseksi. "




Eilen näkyi parvekkeeltamme satEEnkaari.

Täällä toisten EE-kuvia

Masan Musiikkimakasiini.

Perjantaina suuntaamme kulkumme Seurakuntakodille kuuntelemaan musiikkia. Vihjeen tästä musiikkitilaisuudesta sain eräältä seurakuntalaiselta. Luulimme siellä olevan jotain yhteislaulua tai muuta sellaista, mutta saimmekin kokea jotain verratonta.
 

Aurinkorannikon seurakunnan talvikanttorina toimii kanttori Martti Kilpeläinen. Hän lupasi kertoa omaan elämäänsä vaikuttaneista sävellyksistä ja tapahtumista. Neljäkymmenvuotisen kanttorinuransa ohessa hän on johtanut ja opettanut monia kuoroja.

Netistä löysin tällaisen ansioluettelonpalasen Kilpeläisen jäähyväiskonsertin esitteestä.
 
"Martti Kilpeläinen on yksi maamme parhaista kanttoreista ja pidetty kulttuurivaikuttaja sekä musiikkikasvattaja.
Kilpeläinen on toiminut Vihdin seurakunnan kanttorina vuodesta 1980. Hän on luonut monipuolisia musiikillisia yhteyksiä sekä laajan kuoro-, orkesteri- ja konserttitoiminnan seurakunnassa. Kilpeläinen on tehnyt paljon yhteistyötä vihtiläisten kuorojen, Hyvinkään Oratoriokuoron sekä lähes 30 muun kuoron kanssa."

Ensimmäisessä musiikkimakasiinissa "Masa" kertoi kokemuksistaan Sibelius akatemiassa. Hän kertoi hauskasti ja elävästi, kuinka hän joutui soittamaan oman koesoittonsa Markku Ketolan jälkeen. Ketolahan oli valmistuttuaan  kansainvälisestikin hyvin tunnettu kanttori . Ketolahan hukkui konsertointimatkallaan Ranskassa vain nelikymmen vuotiaana. Hänen virkapaikkansa oli Porvoo. Tapaus aiheutti suurta surua seurakunnassa.

Kilpeläinen pääsi opiskelemaan ja me saimme kuulla hänen soittamansa koekappaleen, jota Taneli Kuusisto ei halunnut kuulla loppuun asti.

Saimme  kuulla hauskan tapauksen kirkkomusiikinopiskelijoiden teeillasta .  Opiskelijat olivat kutsuneet Taneli Kuusiston vierailulle teeiltaansa ja hän otti kutsun vastaan. Näin kertoi Kilpeläinen;
 " Opiskelijoilla oli  annettu tilaisuus kysymysten esittämiseen. Nuoret kanttorinalut olivat sitten kysyneet Taneli Kuusistolta, että mitenkä sitä työtehtävissä selviää niistä pappien tylsistä saarnoista?  Kuusistolla oli hyvä vastaus valmiina: " Mitä jos kuuntelisitte."

Kilpeläinen on noudattanut Kuusiston ohjetta.

Kilpeläisen kerronta ja kuullut musiikkiesitykset olivat niin mukaansa tempaavia, että seuraavaa tilaisuutta jo odotellaan.

Tilaisuudessa oli vieraana musiikkikirjojen tekijä Jorma Kontunen, hän kertoi kirjoittamistaan musiikin opiskeluun tarkoitetuista teoksista.

Kuvassa istumassa Jorma Kontunen ja vieressä Martti Kilpeläinen. Herrat antoivat luvan kuvaamiseen.

*
Tämä kertomani tapahtuma oli 11.01.2013, nyt on saatu nauttia jo jatkostakin.

Viime perjantaina lähdimme Seurakuntakodille jo hyvissä ajoin. Sana oli puskaradion avulla levinnyt. Väkeä tuli edelliskertaa enemmän.

Martti Kilpeläinen kertoi tarinoita säveltäjistä ja soitti pianolla heidän teoksiaan. Seuraavalla kerralla on otettava muistivihko mukaan. Olisin mielelläni  kotona googlettanut tanskalaisen säveltäjän ja hänen säveltäjäpoikansa elämäntarinaa, pojanpoika oli  elokuvaohjaaja. Nimi unohtui kotimatkalla.

Martti Kilpeläisellä oli perjantaille huikea yllätyskin. Vieraana oli oopperalaulaja Sauli Tiilikainen, hän lauloi meille kolme laulua ja vielä toivottuna "Oi muistatko vielä sen virren".  Me, yleisö, lauloimme Sauli Tiilikaiselle onnittelulaulun hänen joulukuussa olleen 60 - vuotispäivänsä kunniaksi.
Tämä tilaissus oli tämän vuoden ensimmäinen tähtihetki.

Huomiselle on jo ostettu konserttiliput ja seuraavaa perjantaitakin jo odotellaan.
 

Se suurin kala pääsi karkuun.

Satama on meille mieluinen kohde päiväkävelylle. Näistä veneistä ei rohkene edes unta nähdä. Paljon rahaa lilluu siinä tyynessä vedessä satama-altaassa.
 

Jännitimme yhdessä kalamiehen kanssa. Iso kala siellä  väänteli vapaa.
 

Voi harmi, irti pääsi. Olisi ollut mukava ottaa kuvaa saaliista. Tämä olikin sitten kalan onnenpäivä, ei joutunut kalastajan pannulle.

Perhe lähdössä veneretkelle. 

 

Kalastajien veneet odottelevat merelle lähtöä.

Kaupat täynnä tavaraa.

 Näiden kenkien ohi vain kävellään.

Käydäänkö ensin kalatiskillä?

 

Kaloja on niin monenlaisia, että varminta on siirtyä lohitiskille, siellä on ainakin tuttua tavaraa.

Rumia otuksia en rohjennut ostaa, mitenkähän näistä ruokaa tehdään.??

Lihan ostaminen on kielitaidottomalle melko helppoa, kuvat kertovat minkä eläimen lihaa pakkauksissa on. Tämä kuva on isosta marketista. Lihaa voi ostaa myös palvelutiskiltä pakkaamattomana.




Jauhelihapakkauksessakin on kuva tunnisteena.

Pupun lihaa en halua ostaa. Olenhan toki kania syönyt sota-aikana, voi sentäs.
Silloin syötiin mitä saatiin.

 

Kananmunia voi ostaa myös keitettynä.

Keväällä täällä käydessämme ostimme vahingosa keitetyjä munia, ei saatu sinä aamuna munakokkelia.



Hedelmiä ja kasviksia voi ostaa tuoreina myös pikkuisista katukaupoista, joiden tuotteet ovat osittain jalkakäytävällä.

 

Näitä suloisia soittorasioita myydään Torremolinoksessa.

Sieltä löytyy myös vaateliike, joka myy vain valkoisia vaatteita.

 

Tänään oli Suomessa jaossa lotossa jättipotti. Espanjalaiset myös toivovat siitä suurta onnenpotkua, arpakauppaan jonotettiin.

Vielä joulukuulta

Näitä kuvia piti tulla blogiin jo joulun aikaan, mutta tauti oli niin tehokas, että en jaksanut postauksia juurikaan laittaa.

Kuvat ovat Fuengirolan kirkosta. Ihastuttavia yksityikohtia on paljon, kannattaa klikata kuvia isommiksi.

 

Pysähdyimme myös sytyttämään kynttilöitä ja muistelemaan hetkeksi poisnukkuneita omaisiamme.

Tuohuksia ei  kirkossa enää polteta, kirkon taideaarteet kärsisivät savusta. Tekniikka on tässäkin asiassa tullut avuksi.
 

 

 

Kuvien merkitys katolisessa on suurempi kuin meillä luterilaisilla. Vähän vieraalta se tuntuu kun ihmiset rukoilevat kuvien edessä ja tuovat kukkia. Ehkä he niiden avulla pystyvät keskittymään tapahtumaan paremmin, ulkopuolinen maailma unohtuu.  Katselin erästä nuorta isää, joka tuli kirkkoon kahden pienen lapsen kanssa. Isä kosketti Jeesus-patsaan jalkaa ja sitten molempien lastensa otsaa. Hän varmaankin pyysi lapsillensa siunausta. Kunnioitan hänen hartauttaan, vaikka itse en Jumal-suhteessani mitään kuvia tarvitsekaan.

Kristittyjen kirkossa käydessäni on tunnelma jotenkin rauhoittava, lohdullinen ja turvallinen. Ovet ovat avoinna kaikille.

 

Kirjainhaaste # 15 HE

HEdelmäpuu