Vuoden viimeiset.

 Pihan jouluruusut ehtivät kukkaan jouluksi.

Tänään kävimme aamulla Tilkassa silmälääkärillä. Valmisteltiin torstaista leikkausta. Vielä näitä kuvia ja tekstiä tässä valmistelin suurennuslasin avulla.  Nyt näyttää siltä, että uuden vuoden saan aloittaa uusin silmin.

 

Kävimme mökkipitäjässä, saimme ystäviltä kauniin kukkakimpun.

 

Mökin pihassa aloitteli kukintaa bellikset. Kukka oli ihan valmis, mutta sateen takia hieman supussa.

Vettä roikasi taivaan täydeltä. Juutuimme pehminneeseen pihatiehen. Jouduimme soittamaan avuksi järeämpiä voimia.

Tämä taitaa ennakoida kesäistä soran ajoa.

 

Pikkuinen oravakin on  vaihtanut turkkinsa talvikuosiin.  Missä vaan viipyykään talvi.

 

Olisikohan tuo kurre sittenkin albiino? No korvatupsut ovat sentään ruskeat.
Kuvaaja ei oikein pysynyt kurren vauhdissa.

Hätäisimmät juhlijat ovat jo paukutelleet pommejaan pitkin iltapäivää. Terveiset kaikille pikkuisille koirille, koettakaa kestää.

Hyvää Uutta Vuotta!

Rauhaisaa Joulua!

Hyvää Joulua kaikille blogiystäville.

Me taatan kanssa noudatamme pyhien aikana espanjalaisen sananlaskun viisautta, jonka blogiystäväni lähetti Fuengirolasta.

"On kaunista olla tekemättä mitään ja sitten levätä."

Odotettu kirje saapui jouluksi.

On kuin olisin saanut joululahjan, kun silmäklinikan kirje saapui. Uudenvuoden aattona  aamulla on silmälääkärin tarkastus ja 02.01.14 on leikkausaika varattuna.

 

 

Yritin vähän kuvata joulukukkia kotona. Eivät kuvat oikein onnistu eriparisilla silmillä.

Nyt vaan odotellaan rauhassa joulua ja yritetään selvitä ilman flunssaa vuodenvaihde.

Puhelimella kuvasin Itäkeskuksen joulukuusta, vähän näyttää käsi vapisseen.

Ei minusta enää ole shoppailemaan väentungoksessa. Ahdistaa jo ajatuskin.

Oli kuitenkin oikeaa asiaakin Itikseen. Tarvitsin sämpylätarvikkeita.  Olin iloisesti yllättynyt kun hovihankkijani Ruohonjuuri ja Säästä ja Punnitse ovat taas palanneet Itäkeskukseen. Nyt pääsen taas "säästämään" taatan piuhanhakuureissulle kyytiin mukaan.

Olemme pitkin syksyä saaneet pihalta lehtikaalia patoihin ja keittoihin. Eipä saada enää, kaalit ovat nyt menneet parempiin suihin.  Olisikohan pupujussi hypännyt matalan aidan yli yrttimaalle?
Naapurin kissan olemme nähneet siitä loikkivan, mutta pupu  :-).  No, onhan niillä vahvat jalat loikkimiseen.

Kaksi yötä jouluaattoon. Voi kuinka sitä pikkuisena odotettiin aattoa malttamattomasti. Nyt ei enää tunnu missään, on huomattu, että päivät rientävät kiitolaukkaa eteenpäin. Ei tahdo mukana pysyä, aina ei äkkiseltään muista edes mikä päivä onkaan menossa.  Kuvittelen kuitenkin mielessäni, että kaikki muuttuu kunhan saan uudet silmät ja saan heittää suurennuslasin kaulaltani.

Taata virittelee pihalle lyhtyihin kynttilöitä.

11.12.13

Ehtivätköhän jouluruusut avata nuppunsa jouluksi?  Nyt ei  lumi ole esteenä ainakaan vielä tänään.

On niin hauska tuo päiväyskin, on suorastaan velvollisuus päivittää blogia tällaisena päivänä. Oikein odotin, että jotain erityistä tapahtuisi. Vaan mitäpä sitä meikämummolle.....

Saimme sentään illaksi mukavan vieraan Kokkolasta, siinä olikin juhlaa yhdelle päivälle.

Odottelen edelleenkin kirjettä silmäklinikalta. Näin hartaasti en ole postin tuloa odottanutkaan moniin vuosiin.

Ehkä se kirje tulee jo huomenna, tai sitten ylihuomenna.

Veljeni lähti vaimonsa kanssa  Texasiin talvea pakoon. Saimme seitsemän kukkivaa saintpauliaa tänne hoitoon. Helmikuun lopulla sitten näemme kuinka monta paulinkukkaa Plantagen saa meille kaupaksi.  :-)

Odottelua edelleenkin.

Oli se vaan hienoa, että tuo kaamea myrsky osui eiliselle Oskarin päivälle. Ei kuulosta oikein luontevalta Unelma - myrsky. :-)

Nyt olen saanut niin paljon viestejä ystäviltä, kortteja, emaileja, tekstareita ja lauluakin sain kuunnella Citymarketin kalatiskillä puhelimesta. Monet ovat kyselleet kuulumisiani. Nyt on suorastaan pakko puristaa tänne blogiinkin muutama rivi. Kovin on hankalaa kirjoittaminen kun silmät ovat ihan eri paria. Leikattu silmä näkee hyvin kauaksi, mutta lukeminen ilman linssiä ei onnistu. Ulkona siis voin kävellä vain jos vasen silmä  on peitetty tai oikeasnpuolen linssi laseista on kokonaan poistettu.  Kiva katsoa ihmisten ilmeitä kun he huomaavat mummelin kulkevan yhden linssin kanssa, yleensä kukaan ei huomaa mitään.

Olen taas jonossa, nyt vasemman silmän leikkaukseen. Tämä toinen leikkaus on paljon helpompi, poistetaan vain kaihi.  Odotan innolla kirjettä silmäklinikalta.

Lukeminen sujuu nyt ison suurennuslasin avulla, toisen silmän edessä on lisänä linssi. Suurennuslasit kulkevat nyt mukana kaupassakin, vähän vaatimattomampaa kokoa tietenkin, laukkuun sopiva.

Puoli vuotta meni ensimmäiseen leikkaukseen pääsemiseen, toivottavasti uusi kutsu tulee vähän nopeammin.

Blogini toimii edelleenkin hidastetulla nopeudella, säästöliekillä.  Ruokablogiin olen jotain laitellut, kun syötävä on ja muisti joskus pätkii. On hyvä saada talteen kokeiluitani, ettei tarvitse samoja asioita uudelleen pähkäillä. Leipominen ilman vehnäjauhoja tuntuu ihan kivalta.

Hyvää Adventtiaikaa kaikille!

Onni on suurennuslasi.

 

Kaikki hyvin, onnellisena kerron.

Joulukaktus päätti nyt poikkeuksellisesti avata kukkansa jo nyt lokakuussa.

 

Kilpi teipataan yön ajaksi leikatun silmän suojaksi.

Leikkaus meni suunnitelmien mukaan, ei tullut ongelmia munuaisen eikä verenpaineen kanssa. En halunnut ottaa mitään rauhoittavaa lääkitystä etukäteen, Diapamia olisi ollut listalla. Yritän kaikin keinoin säästellä munuaistani. Ennen leikkausta sain kaksi kipulääketablettia, ne riittivät. Illalla kotona otin puolikkaan panadolitabletin, muuta en ole tarvinnut.

Kolmen viikon ajan laitetaan silmään tippoja, kahta erilaista. Neljä kertaa kumpaakin, eli yhteensä kahdeksan tippaa päivässä, lääkkeitä ei saa tiputtaa yhtaikaa molempia. Onneksi taata on kotona ja auttaa nyt ensin alkuun.

Heti leikkauksen päätyttyä sain hyviä uutisia lääkäriltä, hän kertoi, että kaasua ei tarvittukaan, hän onnistui korjaamaan arpikudoksen ilman sitä. Nyt en joudukaan olemaan viittä päivää pää alaspäin, helpottaa oloa huomattavasti.  Samalla leikattiin myös kaihi, joka jo oli alkanut kasvaa. Toinen silmä korjataan myöhemmin.

Tänään näen leikatulla silmällä jo valoa ja hahmoja, paljon enemmän kuin eilen.

Kiitos kaikille blogiystäville rohkaisuista ja myötäelämisestä. Sylville Ruotsiin haluaisin lähettää erityiskiitokset esirukouksista, rukous on minullakin ollut kantavana voimana elämäni vaiheissa. Nyt on kiitosten vuoro.

Betunialle, joka itsekin on menossa silmäleikkaukseen sanoisin, että lähde vaan matkaan turvallisin mielin. Pääset osaavien ja mukavien ihmisten hoidettavaksi. Erityisesti pelkäsin silmän puuduttamista, se ei sitten ollutkaan kovin kamalaa. Jos haluat jotain kysyä, niin laita emailia, yritän vastata.

Yritän päivittää blogia taas vähän useammin, ei ole kuitenkaan helppoa lukea, kun kaihi alkaa jo vaikuttaa toisenkin silmän näkökykyyn.

Tippojen laitto, huutelee taata. Etsitään siis tähän piste.

Kesän 2013 tilinpäätöstä

Sateinen päivä pihalla. Näin on saatu pikkuinen pihamme täyteen kukkia, se on valmis nyt. Kaivataan uusia haasteita.

Postauksia on tullut harvakseltaan noiden silmäongelmien takia.

Tänään kuitenkin päätin sinnitellä pienen jutun ikäänkuin tilannetiedotukseksi. Maanantaina pitäisi lähteä silmäklinikalle operoitavaksi, vähän jännittää, tai siis ihan sikana.  Toivottavasti leikkaus nyt päästään tekemään, olen tässä potenut flunssaa pari viikkoa.

Tässä seuraavassa nyt harpotaan heinäkuusta lokakuuhun, toivottavasti pysytte kyydissä.

Sitten alkoi tapahtua kesäkuun viimeisenä sunnuntaina. Kävimme katsomassa Enni Idin kotia, heinäkuun alussa tein kaksi eri bloggaustakin tuosta vierailusta.

Tästä kuvasta tuli kuitenkin parin viikon kuluttua tärkeä, katsokaa noita asuntovaunuja. Niitä ei enää ole maisemassa. Tuo pelto on nyt meidän. Taas on tilaa kasvattaa uusia kukkia, eipä taida tulla valmiiksi minun elinaikanani. Siinä on nyt vähän pottumaata lapsille ja lapsenlapsille.

Kesä kului kuitenkin täällä kotona kasvun ihmeitä hämmästellessä. Lipstikasta kovin tykkään, nyt sain ihastella komeaa kasvua.

 

Uimassa sain käydä aamuisin ystävien kanssa. Olipa suloiset suviaamut, aurinko paistoi ja linnut lauloivat.

 

Heinäkuussa vietimme kaksosten täysi-ikäisyysjuhlia. Äitinsä oli rakennellut kuormalavoista hienot kukkatelineet.

Näistä mustikkakuvista tulee aina hyvä mieli.

Käytiin välillä kuvaamassa meidän peltoamme.

Näitä lentäväisiä sai kuvata kuistiltamme.

Loviisan laivarannassa oli myynnissä kiinnostava tuoli, kierrätystä kauneimmillaan. Limupullon korkit ovat taipuneet tuoliksi.

Loviisan matkalla poikkesimme aasitilalla. Pia olisi halunnut tästä pikkuisesta Veikko-aasilleen kaverin.

 

Aasit tulivat meitä saattamaan aitauksen portille.

Näin kaunista taidetta löytyy mökin pihalta.

Johanna toi liljan taimia, yksi siellä taitaa kukkia vieläkin.

Vaaleanpunainen mansikka kotiutui heti uuteen paikkaansa. Syksyn lehtien seassa vielä kehitteli uutta kukintaakin.

Värikkäät syksyn vaahterat hivelevät silmää kirkolla.

Mökkipitäjän kirkon kuvasin auton ikkunasta, ensi kesänä sitten parempi kuva. :-)

Nyt on laitettava kone kiinni ja silmien ennakkolääkitys alkakoon. Muutama viikko tässä ainakin menee jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Lääkärin mukaan näkökykyni pitäisi tulla vähän paremmaksi. Se olisi iloinen asia. Pystyisin taas lukemaan kirjoja ja surffailemaan lukemassa ystävien blogeja.

Hyvää loppusyksyä kaikille!