Syyslomalla I.

Olemme tehneet pienen rengasmatkan syksyisessä Suomessa. Ensimmäinen etappimme oli Alastaro. Kävimme kirkolla laittamassa enoni haudan syyskuntoon.

Alastarolla tapasimme pikaisesti lapsuudenystäväni ja hänen miehensä. Vähän aikaa siellä koleassa tuulessa muistelimme menneitä ja jatkoimme matkaamme  Poriin.

Säät eivät suosineet, kaupunki jäi tällä kerralla lähempää tarkastelua vaille. Saimme kuitenkin hieman levähtää serkkuni kodissa ja nauttia hänen vaimonsa valmistaman maukkaan lounaan. Tapasimme myös ensimmäistä kertaa reippaan eskarilaisen, joka osoittautui innokkaaksi taiteilijaksi. Mummin ja ukin seiniä elävöitti hienot piirustukset. Onnea ja menestystä vaan pienelle taiteilijalle.

Matkamme jatkui, illansuussa ajoimme tämän Mäntylän tilan pihaan Kurikassa. Närvijoki oli meille jo nimenäkin ihan outo.  Päätimme kuitenkin taas kokeilla maatilamatkailua. Tämän kokemuksen jälkeen aiommekin kiertää kaupunkien hotellit kaukaa.

Meidät otettiin ystävällisesti vastaan Mäntylässä ja emäntä Auli Mäntylä esitteli meille tilan vanhaa kaunista päärakennusta ja upeita vanhoja huonekaluja.

Muutamia kuvia otin aamulla. Tällä vanhalla vuoteella on myös sanoma;" usko, toivo ja rakkaus ". Nuo kolme kaari-ikkunaa taidokkaasti veistetyssä sängyn selustassa sitä kuvaavat.

 

 

 

 

 

Myös tilan tekstiilit ja monet pikku esineet ovat vanhan käsityötaidon kauniita näytteitä.

Maittavan aamiaisen nautimme tilan päärakennuksessa hyvin nukutun yön jälkeen.

Jos joskus liikutte Kurikan seudulla ja olette yöpaikkaa vailla, niin suosittelen yhteydenottoa Mäntylän tilalle. Olette onnekas, jos heillä sattuu olemaan tilaa teillekin.

Tässä linkki ja lisätietoja.

Tervetuloa lukijaksi Evangelina.

Aamukampa / vuosikampa 2012 # 20

Vakiokohde 22.09. 2012.

Rannan koivikko on jo syksyn väreissä, osa lehdistä on jo tippunut. Hanhetkin ovat lähteneet.

Laitoin vielä kuvan mustista torvisienistä, kun osa lukijoista ei ole niitä koskaan metsässä nähnyt.

Vaahtera valmistautuu koreimpaan syysväriinsä.

Taata törmäsi maa-ampiaisten pesälle, onneksi hän huomasi ajoissa perääntyä. Klikkaa kuvaa.

Simo-koiruli ihmetteli pihapolkujen katoamista. Mintut ja mäkimeiramit ovat kasvaa rehoittaneet tänä kesänä polkuja tukkimaan.

Ruusunmarjoja kuvasin palvelutalolle mennessäni.

Pihalla on nyt paljon pikkuisia punaisia omenoita koristeomenapuussa.

 

Ruska-aika on jo alkanut täällä meillä.

Täällä toisten vuosikampoja.

Pidän nyt pienen syysloman blogissani.

Eilisestä vielä.

Eilen minulle tapahtui sellainen asia, joka järkytti mielenrauhaani ja antoi itsetunnolleni pahan kolauksen. Tätä tapahtunutta on vaikea edes kertoa. Merkitsenpä kuitenkin asian muistiin, itselleni opiksi ja ojennukseksi.

Serkkuni oli aikaisemmin ilmoittanut minulle puhelimessa surusanoman ja kertoi isänsä siunaustilaisuuden ajan ja paikan. Menin heti laittamaan tiedon kalenteriin, mutta kuten myöhemmin huomasimme, olin tehnyt kardinaalivirheen.

Lähdimme aamulla matkaan heti kukkakaupan aukeamisen jälkeen, olin ajoissa tilannut jäähyväiskukat. Yöllä oli ollut kaatosade ja myrsky rymisteli talon rakennelmia. Aamulla kuitenkin paistoi jo aurinko. Ajelimme kaikessa rauhassa kohti Turkua, matkalla kerroin muistelmiani poisnukkuneesta. Hän oli äitini suvun vanhin elossa ollut ja viimeinen siitä sukupolvesta.

Matkalla poikkesimme Liedossa valmistelemassa äitini haudan syyskuntoon. Meillä oli runsaasti aikaa, lähdimme kuitenkin Pyhän Katariinan kirkolle, jonka kappelissa siunaustilaisuus oli. Kiertelimme aurinkoisella hautausmaalla. Kävin lapsuudenystävieni haudalla, tarkoitus oli käydä myös tätieni haudalla, mutta se sitten sattuneesta syystä jäi.

Tulimme takaisin kappelin luo ja siellä serkkuni jo viittoili. Siinä minulle selvisi se kauhea erehdykseni, siunaustilaisuus oli jo ohi, saattoväki tuli ulos kappelista.
En osaa kuvailla sitä järkytystä minkä koin, se oli kaamea shokki. Hetkeen aikaan en kuullut enkä nähnyt mitään.

Serkkuni sitten pelasti tilanteen ja sanoi, arkku on vielä kappelissa, voitte käydä jättämässä jäähyväisenne nyt.

Mies haki autosta valitsemani kauniin sinivalkoisen kukkalaitteen ja me astuimme tyhjään kappeliin kahdestaan. Siellä alttarilla lepäsi kukkien keskellä rakkaan ystäväni ja omaiseni valkoinen arkku. Lähdössä viimeiselle matkalleen oli rakkaan ja läheisen kummitätini puoliso, olen tuntenut hänet seitsemänkymmentäkolme vuotta, hän on kuulunut aina elämääni.

Kirkon vahtimestari oli jo valmiina, mutta vetäytyi kauemmaksi huomattuaan meidät kukkinemme ovella.

Siellä alttarilla luin ääni väristen valitsemiani säkeitä ja itkimme molemmat. Vapauttava itku helpotti minunkin suruani ja pettymystäni. Vaikka jäähyväishetkemme olikin hieman omintakeinen, niin koin siellä omaiseni arkun luona rauhaa ja hartautta.

Osasin jo olla kiitollinen siitä, että olin saanut koko ikäni tuntea tämän 93-vuotiaan sotaveteraanin, jolle nyt oli tullut viimeinen iltasoitto. Iloitsin siitä, että hän oli saanut elää omassa kodissaan järjenvalonsa säilyttäen loppuun asti. Tapasimme hänet viimeisen kerran elokuussa Turussa käydessämme.

Säilytän kummitätini ja hänen puolisonsa muiston sydämessäni aina.

Kaksi syksyistä päivää saaressa.

Luonnon kauneutta.

Elbatar oli kiinnittynyt laituriin.

Vähän oli pilvistä, mutta aurinkokin näyttäytyi.

Yö oli uskomattoman pimeä, ei valon pilkahdusta mistään. Muistui mieleen mammani vanha allakka. Tälle päivälle siinä nurkassa olisi takuulla mustan kuun kuva. Vasta aamuyöllä taivaalle nousi puoli kuuta.

Täällä keskellä kylää ei noita taivaan merkkejä tule seurattua, kun katuvalaistus hoitaa yölampun tehtävän. Katsoin kuitenkin Kotilieden seinäkalenterista, että näkyykö mustaa kuuta 09.09., eipä näkynyt. Mustan kuun yö onkin vasta 16.09.

Ötökkähotellissa on jo varauksia kiitettävästi. Vasemman sivun kaislayksiöt ovat oikein suosittuja ja harjan ylimmässä huipussa on jo sinetöityjä talvikoteja useita. Klikkaa kuvaa.



Täällä on vielä tilaa. Kolmekymmentä kaksi asuntoa on jo varattu.

Öttishotellista lisää täällä.

Mustia mustikoita.

Tämä näky ilahduttaa sienikorin kantajaa. Mustaa torvisientä en vielä tänä kesänä ollut löytänytkään.

Torvisieniä oli niin paljon, että kuivurin kaikki neljä ritiläkoria täyttyivät ja osan paistoimme heti tuoreena.

Valtava haarasieni. Halkasijaltaan n. 30 cm.

Mitähän tässäkin kasvaa? Ehkä jokin sieni on tarttunut sammaleeseen.

Tästä päästiin haaveilemaan sienisalaatista. Kangasrousku.

Karvarouskuja.



Rouskuja oli melko harvassa, ehkä olimme liian aikaisin liikkeellä.

Poikkesimme kotimatkalla naapuritalossa. Aatu-kisuli tuli tekemään lähempää tuttavuutta taatan kanssa, siinä sitä puskettiin ja kehrättiin.

Johannan näyttely on avattu.

Ottamani kuvat olivat aika surkeita, heijastuksia ikkunoista ym. Tässä linkki Johannan omaan blogiin, siellä parempia kuvia.

Padasjoen taideyhdistys ry: n sivuilla kerrotaan myös näyttelystä.

Galleria Pikantti on Padasjoen keskustassa Keskustie 16.

Avoinna

Ma - Pe 10.00 - 17.00
LA 10.00 - 14.00
Su 12.00 - 15.00

Metsän kuulumisista kerron myöhemmin, nyt on ryhdyttävä säilömispuuhiin.

Aamukampa / vuosikampa 2012 # 19

Vakiokohde, osuinpa kerrankin paikalle oikeaan aikaan. Aurinko paistoi ja rannassa melskasivat hanhet.



En ihan tähän riemuun ehtinyt, oli vedettävä ensin vermeet yltä. Hanhet eivät välittäneet minusta ollenkaan, luulivat kai, että mummelillekin on luultavasti jo räpylät kasvaneet.



Ei muuta kuin sekaan vaan.

Uimatyylini näyttää oudolta? Minulla on päällä vesijuoksuvyö. Perhostelen selkä edellä. Tämän tyylin, joka on erittäin tehokas, neuvoi uimakaverini kesällä. Allit saavat kyytiä, tosin mitään näkyvää kutistumista ei ole nähtävissä. :-)

Niin siinä höyhenet pöllysivät.

Ja sitten metsään.

Näitä kaunokaisia ei passaa pataan laittaa.

Vanha viisaus; "Kyllä kantokin kaunis on kun sen kovin koristaa".



Pienet kauniit voitatit kelpuutin tattimuhennokseen. Poistan pillien suojuksen ja nyljen limaisen nahan tatin päältä pois. Se lähtee helposti vetämällä tatin reunasta keskustaan päin.

Syksyn viimeinen kivikkokasvi aloittelee kukintaa.

" Linssilude"

Kanukkapensaissa on jo marjoja, mutta kukkiakin on vielä runsaasti.

Kanukan varret ovat kauniin punaiset.

Vuoden viljasato on kypsymässä. Tämän kuvan piti tulla jo edelliseen vuosikampaan, mutta jostain syystä se jäi pois.

Täällä toisten vuosikampoja.