Aamusumua

Eilen oli aamulla kylänraitti sumun peitossa. Nappasin kameran mukaani, en kuvia kuitenkaan eilen blogiini saanut siirrettyä. No, laitetaan nyt elokuun viimeisenä päivänä, sumua oli tänäänkin, mutta ei näin sakeaa kun eilisessä kuvassa.

Kotimatkallakin löytyi kuvattavaa. Reppu ja kävelysauvat vaan tien sivuun mättäälle ja kamera esille.

Lahonneen kannon suojassa on puolukalla ollut lämmin ja kasvulle suotuisa elinympäristö.

Mustikanlehdet ovat jo saaneet pinnalleen syksyn hehkua. Marjat ovat vielä ihan makeita tuolla aurinkoisella rinteellä. Uintireissun kotiinpaluu on hidasta, kun vähän väliä on hypättävä metsähallituksen puolelle. Suu mustaksi vaan, koska marjoja vielä löytyy.

Sumuisena aamuna metsässä näkyi paljon sellaista, joka ei normaalisti näin hyvin näy.

"Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää", sanoi hämähäkki kärpäselle.


Täällä meillä ei tänä syksynä ole kyläläisiä sienillä hemmoteltu, muutamia kanttarelleja on löytynyt, mutta se onkn sitten siinä. Jospa nyt sienet heräisivät, kun täälläkin on saatu sadetta enemmän. Omituinen kesä, pilvisiä päiviä on ollut suurin osa, mutta vettä on tullut melko vähän. Metsä on tuntunut kuivalta, mustikatkin ovat vasta nyt suuria ja pulleita.

Tervetuola lukijoiksi aimarii ja Eija.

Keittiöhaaste

Sylvi, Elämää luonnossa blogista antoi minulle keittiökuva haasteen. Olen ottanut kuvat jo tässä pari päivää sitten, mutta Picasan kanssa taas jotain sähläsin, kun kuvia en saanutkaan siirretyksi.

Tämän ristipistotyön olen lötänyt Tukholmasta kirpputorilta, jotenkin se viehättää silmää ja käsityö on aina kiinnostava. Monia työtunteja ompelija on tähänkin käsityöhön uhrannut.

Kukkia on nyt riittänyt omassa pihassa, voisi tuoda uuden kimpun pöydälle vaikka joka päivä.

Näkymä keittiön ikkunasta. Ikkunalaudalla on talvella yrttiruukut, nyt yrtit noukitaan pihalta.

Savipadat ojennuksessa. Tämä vanha kaappi oli kerran naapurille romu, minulle aarre.

Kummityttöni on lähettänyt minulle nämä Westmorelandin luulasiastiat. Luulasia ei enää valmisteta. Nykypäivän valkoiset lasiastiat ovat jotain muuta, esim opaalilasia.

Tämä kuva on lampun sisäpinnalta. On istuttava pöydässä, että voi ihailla näitä kukkia.

Mikrouunin alla oikealla on minulle tärkeä työkalu, suurennuslasi. Tästä sen helposti löydän yrittäessäni lukea tuotepakkausten minimaalisen pienillä fonteilla präntättyjä tiedonmuruja.

Tässä nurkassa aamuisin porisee ja korisee kaksi pannua. Taatalle kahvia ja minulle teetä.

Valmista olisi, eikun syömään. Hellakin on vielä kuuma.

Ameriikan tuliaisia "pikkusiskolta".

Tänne voi laitella muistilappuja. Pitäisi vaan muistaa joskus niitä vilkaistakin.

Tätähän tämä keittiöelämä on. Samantapaisia näkymiä taitaa olla monissa kyökeissä. Keittiössä on mukavaa kokkailla. Usein vaan toivon, että tilaa olisi enemmän ja tuplasti kaappeja.

Olen aika huono näitä haasteita eteenpäin laittamaan, mutta tästä voi haasteen napata ihan mielellään, ole hyvä vaan.

Aamukampa / vuosikampa 2012 # 18

Vakiokohteessa ei vielä syksy paljoa näy.

Hanhilauma oli pysähtynyt uimarannalle lepäilemään. Koko hiekkaranta on täynnä hanhen jätöksiä ja vesirajassa höyheniä. Onneksi eivät kakkineet veteen. Sanotaan, että vesilinnut levittävät pieniin järviin järvisyyhyä.

Onneksi vesi on nyt kirkastunut. Pohja näkyy vielä 180 cm: n syvyydestäkin laiturin päästä.

Pihalla kypsyvät karhunvatut.

Ensimmäinen kukka avautui syystarhavuokolla.

Sade kohteli huonosti viimeistä daalian kukkaa.

Anja-ystäväni toi keväällä gladioluksen mukuloita, näin kauniit värit niissä on.

Jalokello

Sinikkaluumut jo sinertyvät.

Tämä chilipaprika on hyvin tuottoisa lajike. Alkukesällä jo postasin kauniit punaiset chilit, nyt on uusi sato tulossa.

Täällä toisten vuosikampoja.

Tumpulointia uudella koneella.

Käytössäni on nyt uusi kone, joka olisi entistä nopeampikin, jos nyt vaan osaisin tätä käyttää.

Sain koottua kollaasinkin, mutta nyt en muista miten sen tein. Seuraavalla kerralla on taas yrityksen ja erehdyksen kautta kokeiltava.

Kävin sitten hammaslääkärissäkin pudonnutta paikkaa korjauttamassa. taata toi minut autolla ja meni kirjastoon odottelemaan.
Siisti meininki tuolla hammaslääkärillä, ovensuussa piti laittaa muovit kenkien suojaksi, niin minäkin tein.

Kolo hampaassa tuli tilkittyä ja lähdin etsimään taataa kirjastosta.

Kotipihalla taata ihmetteli minun jalkojani. Voihan tanttelin tuuri, en ollut lähtiessäni muistanut riisua noita muoveja pois.

Mitähän kyläläiset ajattelivat? Vanha höppänä siinä hiihtelee muovipussit jalassa. :-)

Tämän krassin väri on ihmeen kaunis, kuva ei tee oikeutta.

Taatan Öttishotelli

Tervehdys saaresta, ihania elokuun päiviä, aurinkoa ja mustikkamaitoa.

Taata on viihtynyt tuolla verstaalla. Hän on värkännyt hyönteishotellia tai oikeastaan niitä nyt on kaksi. Ensimmäinen ötökkähotelli jäi kesken viime kerralla. Toinen hotelli on nyt valmistunut Johannalle.

Hei, minä varaan itselleni tämän luukun!

Ensimmäinen asukas ilmestyi melkein heti taatan tuotua hotellinsa ulos verstaalta.

Siellä ne nyt ovat sinettien takana ötökän jälkikasvun aihiot. Huolellista työtä ja monta lentokertaa vaati tämä kolonvaltaus. Oli mukava seurata öttiäisen puuhia.

Taata oli iloinen, kun hotelli sai ensimmäiset asukkaat, ei tullut turhaa työtä tehneeksi.

Hyönteishotelli oli tarkoitus viedä meille kotiin, mutta nyt se saakin jäädä tänne. Emme voi viedä paikallisia öttiäisentoukkia etelään. Olisi varmaankin ötökkävauvoille kauheaa herätä keväällä omenapuun juurelta, kun koti on mäntykankaalla suuressa saaressa järven rannalla.

Johanna on valanut betonista linnuille juoma-astioita. Tämän kauniin me saamme viedä kotipihalle.

Aamukampa / Vuosikampa 2012 # 17

Vakiokohde, pilvipoutaa. Aamu oli kylmä ja raikas. Uimareilla on taas mukavaa, kun järven vesi on kirkastunut ja levälautatkin ovat hävinneet. Veden lämpötila aamulla kahdeksan tienoolla oli 17 astetta.

Klikkaa kuvia isommiksi.

Pihalla kukkii mäkimeirami, se houkuttelee monenlaisia pörriäisiä luokseen.

Lapsenlapsien antamat liljat ovat nyt kukassa. Viime vuoden äitienpäivänä sain heiltä sipulit, nyt kukkivat ensimmäistä kertaa.

Syyshortensia

Kameran tähtäimeen onkin nyt osunut vallan näitä raitapeppuja.

Kommenttilaatikosta löytyi jo nimikin tälle ötökälle, nelivyökukkajäärä, hyvin kuvaava nimi. Kiitos anonyymille. :-)

Ritarinkannus

Pinaatti on herkkua, yhden taimen ostin puutarhalta ja se sai paikan pienessä kasvilavassa.

Vielä kukkivat Astrid Lindgren ruusut.

Osa kuunliljoista on jo kukkansa menettänyt, mutta tämä yksi on mattimyöhäinen.

Pensasmustikka

Syysleimu

Omenia on taas tulossa valtavasti pieniä rupuskoita. Näitä olisi pitänyt keväällä harventaa, mutta eihän me raakileita ole raskittu kompostiin nyppiä.

Täällä toisten vuosikampoja.