Tuulahdus Tukholmasta.

Nousimme taas ystäväni kanssa laivaan ja matkasimme pienelle terapiamatkalle keväiseen Tukholmaan.

Syreenit ja kastanjat kukkivat.

Koska minulle oli pieniä teknisiä haittoja kulkemiseen tuon paketissa olleen nilkan takia, niin päätimme matkata tunnelbanalla Skärholmeniin. Siellä on aseman vieressä kaikkea mukavaa katseltavaa.

Kukkia olisi ollut mukava tuoda kotiinkin, mutta reppuun ei mahtunut.

Nuo kirkkaat värit baarituoleissa ilahduttivat silmää. :-)

Kivoja pihakoristeita ihastelimme.

Koska matkamme tarkoitus oli, kuten aina ennenkin, mielenkohennusmatka, niin siihen kuuluu ehdottomasti leivoskahvit tai teet.

Minulle on kautta aikojen Tukholman matkaan kuulunut prinsessaleivos. Aina olen sen nauttinut prinsessojen kunniaksi. :-)

Nyt viljattoman elämän myötä prinsessaleivos on siirtynyt muistojen joukkoon. Tilalle on tullut jotain muuta. Tällä matkalla nautimme Budapestit, oli kyllä vähän liian makea tai sitten puolikas olisi riittänyt. Ei kuitenkaan voitu ottaa puolikasta, koska nyt nautimme leivoksemme uuden pikkuprinsessan kunniaksi. Ikäänkuin ristiäiskahveet tuli nyt juoduksi. Täytyyhän meillä tasavaltalaisilla joskus olla pientä hohtoa näissä reissuissamme. Onnea vaan suloiselle Estelle vauvalle.

Iskimme lusikkamme niin kiihkeinä leivoksiimme, että kuvan ottokin unohtui. Onneksi tarjoilutiskillä oli lisää näitä herkkuja.

Kakkuja oli valmiina kaikkiin mahdollisiin kahvitilaisuuksiin.

Pikkuisten Barbie-tyttöjen syntymäpäiville myös.

Kello taisi silloin olla kaksi, kirkonkellot kumahtivat soimaan, kun palasimme hiljalleen satamaa kohti. Ropstenilla kiipesimme korkean mäen ylös ja tulimme tälle kirkolle.

Katsastelimme vielä Myrornan tarjonnan ja palasimme laivalle. Mitään merkittäviä ostoksia en tällä reissulla tehnyt, mutta kokemuksia hankittiin.

Laivalla nousimme aurinkokannelle ja pulahdimme kylpylässä porealtaaseen. En osaa kuvailla sitä ihanaa tunnetta, jonka koin, tuon vieläkin vähän jäykän nilkan päästyä lämpimään veteen vilvoittelemaan.

Kiitos, Anja, ystäväni. Jaksoit hidastaa omaa askeltasi, kun kaveri siinä rinnalla veti hiljalleen jäykkää nilkkaa perässään.

Nyt kun kotona on nukuttu yön yli, niin nilkka on jo paljon notkeampi. Kunnon marssi Tukholmassa on tehnyt tehtävänsä.

Yöllä oli satanut.

Tulikellukka

Sammalleimu kevään kukka.

Ensimmäinen akileijan kukka tänä kesänä.

Tänä kevääna meillä kukkivat taas omenapuut. Viime keväänä ei kummassakaan puussa ollut kukan kukkaa.

Vuorenkilpi

Taata teki minulle tänään taimilavan papuja varten. Tykkään pavuista, on mukava saada joskus pataan ihan tuoreita papuja omasta pihasta. Ei meille mitään isoa lavaa mahtunut, mutta hyvä näin. Nyt täytyy varmaankin muistaa usein kastella, luulisin tuon mullan kuivuvan helposti.

Mukavaa helluntaita kaikille.

Ihana aamu.

Elämä hymyilee taas. Tiistaina sain jättää kepit ja tukilastat. Askeltaminen ei enää satu, mutta nilkka on vielä jämähtäneenä suoraankulmaan. Nyt on vaan varovasti liikuttava, kyllä se nivel siitä taas norjistuu.

Taata toi minut aamulla autolla rantaan, vielä en voi kävellä viittä kilometriä metsätietä. Hiljalleen aloitellaan.
Edellinen kuva tältä paikalta on otettu valkovuokkojen kukkiessa, nyt on voikukkien vuoro.

Viiteen viikkoon en ole päässyt uimaan, mutta nyt nautin niidenkin viikkojen edestä. Järven pinta oli kauttaaltaan siitepölyn peitossa, mutta sehän ei minua haitannut. Oli ihana polskutella vedessä, jalkaan ei sattunut yhtään. Taata joutui jo komentelemaan minua pois vedestä, millään en olisi malttanut laiturille nousta.

Nyt ovat lemmikit pääosassa pihalla, niiden katselemiseen ei kyllästy. Juuri tällaista pihaa halusin. Kaikki on minikokoa, vielä jaksaa tätä pikkuista pihaa hoitaa.

Eilen näin kesän ensimmäisen vauvasisiliskon vipeltämässä seinustalla, ei sattunut kamera olemaan taskussa.

Aitapensaat kukkivat.

*
Kävin sitten keskiviikkona vuositarkastuksella, en laittanut glitteriä. :-)

Pihan elämää 22.05.2012

Vanhan kartanon narsissi.



Rapunalusasukas on taas niin raskaana.

Tottuneen valokuvamallin on mukava köllötellä aurinkoisella portaalla.

Altaalla riittää vilskettä. Veteen on lennellyt luumun terälehtiä ja valtavasti siitepölyä.

Kelpaisikohan tuo siitepöly nuijapäille ravinnoski?

Sammakkovauvojen lapsenvahtikin suostui kuvattavaksi.

Yleensä kun lähestymme allasta, niin babysitter sukeltaa ja ui sammakkoa pohjaa kohti. Olisikohan tuosta koivunnorkosta jotain turvaa, vai kelpaisikohan se syötäväksi.

Punainen mansikkakin jo avasi kukkansa.

Maahumala on nyt päässyt valloittamaan itselleen liikaa elintilaa. Kukkikoon nyt, mutta sitten näytetään lapiota ja puutarharukkasta.

Äidinpäivälahja

Mustikka, Ruis ja Rypsi

Voimaruokaa Suomesta.



Viime sunnuntaina sain lahjaksi tämän keittokirjan. Nyt olen tutustunut kirjaan ja tänään valmistin ensimmäisen aterian kirjan ohjeella, tosin jouduin sen muuntamaan viljattomaksi.

Tämä kirja on pienoistietokirja suomalaisesta voimaruoasta. Kirjan tekijät ovat alansa huippuammattilaisia.

Erityisesti minua ilahdutti monet kiinnostavat kasvisruoat resepteinä, sekä tietopakettina.
Löytyipä täältä sellainenkin hauska osio, kuin "Väreissä on voimaa". Muistan jo vanhastaan joskus lukeneeni sellaisen suosituksen, että ruokalautasella pitäisi olla vähintään viittä eri väristä ruokaa. Kasvisruokaa syövä lapsenlapseni jo pienenä tyttönä meillä käydessään aina muisti tarkistaa, että onko varmasti viittä väriä. Kasviksista tuo lista helposti täyttyykin.

Lähiruoan arvoa kirjassa myös korostetaan, saamme pienennettyä hiilijalanjälkeämme, jos käytämme edes hieman nykyistä enemmän lähellämme tuotettua ruokaa.

Ruokaohjeet ovat selkeitä ja konstailemattomia, tarvittavat ainekset yleensä löytyy jo lähikaupasta. Monet reseptit on myös kirjassa kuvattuina. "Yksi kuva selvittääkin asiaa enemmän kuin tuhat sanaa;" sanoo vanhakansa.

Valmistin kirjan ohjeen mukaan juurespihvejä, koska niistä ei kuvaa löytynyt, niin kuvasin itse. Ohjeen lainasin ruokablogiini hieman muunneltuna, "Viljatonta ruokaa" löytyy täältä.

Tänään oli niin lämmin päivä, että ruokailimme pihaterassillamme.

Pihalla vihertää jo kesä ja kirsikkapuu kukkii, se mitä jäniksiltä talvella on jäänyt.

Aamukampa / Vuosikampa 2012 # 11

19.5.2012 11. haaste

HAASTEAIKA ON AINA 2 VIIKKOA. TARKOITUKSEMME ON KUVATA VUODENAIKOJEN VAIHTELUA JOSSAIN VUODEN ALUSSA VALITUSSA VAKIOKOHTEESSA.

Vakiokohteen koivuissa on jo hiirenkorvat ja paljon siitepölyä.

Mustikka kukkii jo lähimetsässä, nyt saisi tulla lämpimiä öitä ja paljon öttiäisiä.

Voikukka on huomannut, että mamma ei nyt olekaan heitä jatkuvasti väijymässä pihalla.

Tämän pikkuisen narsissin nimeä en muista, tuoksu on ihana.

Kevätvuohenjuuri. Doronicum orientale

Kivikkokukilla alkaa jo olla ahdasta.

Viikon erikoisteemana oli vihreä. Sopisikohan tämä kukkiva viinimarjapensaan oksa tähän?

Kaksi sitkeää, lemmikki ja voikukka, nousevan laattakivien raosta kesää kohti.

Tästä jalokiurunkannuksesta muistan aina Mandi-tädin. Hän toi meille aina keväisin näitä ison kimpun.

Vielä on keittiön ikkunalla vesikrassia kasvamassa, seuraavat kylvetään vasta syksyllä. Pihalta löytyy jo leivän päälle ja salaatiksi vihreää.

Pallokevätesikko

Tästä lähipenkistä siirsin bellikset uuteen paikkaan. Siemeniä on jäänyt polun varteen. Antaa kukkia siinä, söpöjä ovat.



Eipä tarvitse lemmikkikään paljoa multaa kasvualustaksi, kivipolulla on lämmin paikka.