No, minähän olen jo iso tyttö, uskallan lähteä yksinkin ulos ovesta.
Kävelin bussiasemalle ja sain selville bussin lähtöpaikan, matkalippu oli ostettava kuljettajalta. Vähältä piti, että retkeni olisi päättynyt tähän. Nousin iloisena bussiin kaksikymppiä kourassa. Kuljettaja viittasi minulle käsittämättömään tauluun, ymmärsin siitä vain 10 €. Kymppi olisi siis kelvannut, mutta kaksikymppiä ei. Kuljettaja viittilöi aseman suuntaan ja ymmärsin poistua bussista, juoksin asemalle vaihtamaan rahaa pienemmäksi. Viimeinen matkustaja oli juuri nousemassa bussiin, kun juoksin takaisin kymppi kourassa. Kuljettaja hymyili ja huokaisi helpotuksesta. "Oppia ikä kaikki", ajattelin ma.
Meillä kotona jos johonkin matkustaa, niin kaksikymppiä on pikkurahaa. Puolisen tuntia nousua vuoren rinnettä maksoi täällä yhden euron ja neljäkymmentä senttiä.