Alkukirjainhaaste # 53 NU

Nuket

Täällä lisää Nu kuvia.

Gmail muistaa surffailut

Gmail tekee listaa nettisurffailuistasi, jos olet kirjautuneena Gmail-tiliisi. Näin kertoi männäviikolla nuo "Iltaset", en muista kumpi. Antoivat sitten linkin, josta voisi käydä tarkistamassa oman surffilistansa. Meninkin sitten Tänne katsomaan, Gmail pitää olla avattuna. Nykyään tuo Gmail yleensä jääkin auki, kun se "Kirjaudu ulos" toiminta on ovelasti piilotettu. Alussa sen muutoksen tultua, jouduin sulkemaan koneen, päästäkseni ulos Gmailista. :-) Perskutarallaa.

Tunnollisesti oli Gookkeli listausta kirjannut. Vähän hymyilytti tuo surffijemmalistani. Miksi ihmeessä tämä lista on tehty? Ehkä keksin jo syynkin. :-) Mitäs tuumitte listastani? En käy läpi koko listaa, mutta pienen näytteen laitan omaksi ilokseni.

1. -Siemenluettelot, siemenluettelot, siemenluettelot.

Mitähän Rouva Google näistä ajattelee?
Olen ihan kuulevinani rouva Gookkelin ajatukset; " Hoh-hoijaa, jos henkilö noin raivoisasti alkutalven selaa siemenluetteloita, niin hänen puutarhansa täytyy olla vähintäinkin yhtä iso kuin Nallen tilukset Halikossa."

2. - Nettilääkäri.

Rouva Google; " No niin, mitähän tautia mummeli nyt kuvittelee sairastavansa?"

3. - Rautarouva traileri.

Rouva Google; " Jahas, elokuviin sitä pitää mennä eläkerahojaan tuhlaamaan, eikö muka TV olohuoneen nurkassa riitä?"

4. -Wikipedia, Wikipedia, Wikipedia.

Rouva Google; "Että pitääkin vanhan kuuhelon olla noin utelias, turhaan se noita tarkistuksiaan tekee, parin tunnin kuluttua ei kuitenkaan enää muista lukemaansa, nih."

5. -Viljaton pannukakku.

Rouva Google; " Tämäkin vielä, mikä pannukakku se sellainen on? Thyi! Onhan noita klikkauksia valtaisa määrä mammalla. Onneksi tuo vanha horisko on kuitenkin ymmärtänyt pysyä poissa Pentagonin sivuilta, niin ja aikuisviihteen. On tuosta kuitenkin kehittymässä jo melkoinen nörtti ja jos elää saa, niin mihin vielä ehtiikään?"

Tässä oli nyt vaan pieni otos nettisurffailustani, nyt olen poistanut kaikki. Tai niin kuvittelen, uskon kuitenkin, että minkä nettiin kirjoitat ja kuvat laitat, niin siellä ne bittitaivaalla ainakin tämän tietämyksen mukaan säilyvät ikuisesti.

Kannattaa siis miettiä mitä kirjoittaa, ettei yht'äkkiä kirjoita mitä miettii.

P.S. Surffailin imuttamaan tuon hassunhauskan kuvan netistä.

Minulla on ongelma

Olen sen aina tietänyt etten tunnista kasvoja, mutta nyt vanhempana se vaivaa minua enemmän.

Sieltä hän tulee, ilmeisesti tuttu henkilö, koska hän nostaa kättään, hei, mutta kuka? En tunnista kasvoja, jos niissä ei ole mitään erityispiirteitä. Ymmärrän hyvin presidenttiehdokas Haavistoa, joka ei tunnistanut vaalihässäkässä Medvedeviä, kun ehdokkaille näytettiin julkisuuden henkilöiden kuvia.

Olemme asuneet tässä taloyhteisössä nyt viisi vuotta, meitä on 12 taloutta. Jos näen kylillä esim. kaupassa naapureitani, niin tunnistan heistä tasan neljä rouvaa. Tämä on järkyttävää.

Viime viikolla näin jo kaukaa, että joku rouva siellä lähestyi tuttavallisesti, voi luoja, kuka? Sitten rouva aloitti keskustelun ja heti tunnistin hänet äänestä. Hän oli se rouva, jonka tapasin viime kesänä melkein joka aamu lenkkipolulla uimaan mennessäni. Jos rouvalla olisi ollut koiransa mukanaan kaupassa, niin tunnistaminen olisi ollut helppoa.

Tällä lähikadulla pysähdyn usein juttelemaan erään pariskunnan kanssa, kun he puuhaavat jotain pihallaan. Erään kerran tulin rouvaa vastaan kadulla, hän hymyili jo kaukaa. Minä yritin turhaan kelata, kuka, kuka? Rouva huomasi hämmennykseni ja kysyi, ettenkö tuntenut häntä. Taas tunsin hänen äänensä ja yritin jotain selitystä sorvata auringon häikäisystä tai jotain muuta yhtä hölmöä.

Tänään olimme taatan kanssa päiväkävelyllä ja tapasimme erään ystävällisesti tervehtineen pariskunnan ja jäimme toviksi juttelemaan. Myöhemmin taata sitten kysyi minulta, että keitä nuo olivat, hehän selvästi tunsivat sinut? En tällä hetkelläkään vielä tiedä kenen kanssa päivällä keskustelimme, molempien kasvot näyttivät aivan oudoilta. Tulimme taatan kanssa sitten siihen tulokseen, että minun talviuintikavereitani ehkä olivat. Yleensä se menee niin, että minä kyselen taatalta keitä tapaamamme henkilöt olivat.

Perjantaikerholaisten kasvot minä jo tunnistan, paitsi niitä kolmea, jotka aloittivat syksyllä. Viisainta on tervehtiä kaikkia mummelinnäköisiä henkilöitä, ettei minua taas luulla ylpeäksi.

Olisi helpompaa, jos Luoja olisi luonut ihmisten ulkomuotoon enemmän variaatioita, suuria korvia, isoja neniä, valtavia hiuspehkoja, pitkiä jalkoja tai sarvea otsaan. :-)

Näitä uusia prinsessoja on tosi vaikea erottaa toisistaan, tarkoitan näitä Tanskan ja Englannin söpöläisiä. Toista on eräs vähän vanhempi prinsessa, jonka kuvan nähdessäni mieleeni heti tulee shakkipelin ratsu.
Tämä meidän tasavaltamme väistyvä päähenkilö on niin persoonallisen näköinen, että hänet tunnistan vaivatta, vaikka hänellä ei olekaan mitään niistä ominaisuuksista, joita edellisessä kappaleessa luettelin.

Tämän ongelman kanssa nyt vaan on elettävä. Onneksi taata usein auttaa, hän tunnistaa kasvot helposti. Ikä ei ole minulle tätä riesaa tuonut mukanaan, se on aina ollut. Nuorempana luulin, että kaikki ihmiset ovat samanlaisia "naamasokeita". Nyt taitaa olla sikäli helpompaa, että tällaiset "puutteet" menevät vanhuuden piikkiin tai huonojen moniteholasien.

Onneksi päivä taas pitenee, on toiveita nähdäkin paremmin.

Aamukampa / Vuosikampa 2012 # 5

"HAASTEAIKA ON AINA 2 VIIKKOA. TARKOITUKSEMME ON KUVATA VUODENAIKOJEN VAIHTELUA JOSSAIN VUODEN ALUSSA VALITUSSA VAKIOKOHTEESSA.

Lisäksi voit kuvata kuinka paljon tahansa muita vuodenajan merkkejä ja mukavia tapahtumia aina kahden viikon ajalta, jolloin haaste on voimassa.

Tällä kertaa on jälleen myös lisähaasteen aika. Helmikuun aiheena on tietysti"

HELMI

Tänään paistaa sentään aurinko, ihana tunne. En päässyt kuvaamaan vakiokohdettani samalta paikalta. Syy näkyy alla olevassa kuvassa.Tielle oli kasattu monta tonnia lunta.

Helmikuun teemana oli myös "HELMI". Löysin kuistin katoksesta nämä vesihelmet. Ennakoivat jo ihanasti kesää.

Tämä näky on kuvattu ikkunasta sisällä. Siemenet ja pähkinät ovat tehneet kauppansa näin lumisena talvena.

Lunta on riittänyt talven leikkeihin.

Hiihtäjien ladut ovat nyt loisto kunnossa.

Täällä lisää vuosikampoja.

Mammalla on nyt lenkkikaveri.

Säät eivät meitä oikein ole suosineet, mutta onneksi ei ole ollut kovia pakkasia. Lunta satelee isoja hiutaleita harvakseen. Leon mustalla kiiltävällä turkilla ne hyvin näkyvät.

Leo halusi kiivetä lumivallin harjalle.

Leolla on niin lempeä katse. Nyt hän ihan selvästi yrittää viestittää mammalle, että olisi kiva vähän juoksennella vapaana. Eikö mamma muista, että paimenkoirat eivät jätä laumaa.

Hiihtostadionin parkkipaikalla uskalsin päästää Leon irti remmistä, kun ketään ei näkynyt missään. Hauveli juoksikin innoissaan pöllyävässä lumessa ympäri kenttää.

Meidän pitäjässä hiihtoladut ja hiihtostadionin parkkipaikka ovat esimerkillisen hienosti hoidettuja. Kävelyteistä ei oikein voi sanoa samaa. Tiistaina kävin terkkarilla ja palvelutalolla keskustassa, hiihtäen olisin selvinnyt paremmin perille.

Leo vetää lenkin jälkeen tuolla lonkkaa ihan reporankana. Taidanpa seurata esimerkkiä.

Alkukirjainhaaste # 52 RE

REntun ruusut.

Täällä lisää RE- kuvia.

Laskiaistiistai

Kävin kurkkaamassa mitä Wikipedia kertoo laskiaistiistaista, olin jo jotain unohtanut. Nykyään on pakko vähän kertailla.

"Suomalaisen laskiaisen perinteet viittaavat ikivanhoihin pakanallisiin kevään juhliin. Sekä katolisissa että luterilaisissa maissa laskiaiseen on kuulunut runsas ruokatarjoilu ja riehakas ilonpito, Suomessa hernekeitto, juusto ja nuorten mäenlasku.^[1] Monet suomalaisen laskiaisen menot ovat luultavasti peräisin vanhasta työnjuhlasta, jolloin naiset lopettivat pellavien, hamppujen ja villojen muokkaamisen ja kehräämisen langoiksi. Mäkeä laskevat nuoret toivottivat tulevalle vuodelle onnea huutamalla ”pitkiä pellavia, hienoja hamppuja ja lautasenkokoisia nauriita”Suomalaisen laskiaisen perinteistä elävät mäenlaskun ja jääkelkkojen tapaiset huvit. Enää laskiaista ei yhdistetä pellavankasvuun, vaan siinä hyvästellään pimein talvi ja aletaan odottaa kevättä.^[7] Laskiaisen perinneruokiin kuuluvat hernekeiton lisäksi laskiaispullat."

Lunta on niin paljon, että pulkkamäkikin on muodostunut omalle pihalle.

Näitä kuvia katsomalla voi saada pienen käsityksen pihan lumitilanteesta. Linnut tuossa yläkuvassa löytävät jyviä maasta, pensasaitakin on vielä näkyvissä ja naapurin lauta-aita.

Eilen otetussa kuvassa näkyy kuinka pensasaita on jo lumen alla ja ruokinta-automaatit ovat kohta suoraan hangella.

Tässä kuvassa näkyy vielä rodopensaistakin tupsut ja naapurin aita.

Lumeen meinaa hukkua auto ja parkkipaikka.

Vitsit alkavat olla vähissä tämän lumen kanssa, mutta tänään sain e-mailiini nipun vitsejä. Lainaanpa tähän pari liikenteeseen liittyvää hupipätkää.

Kaksi rouvaa keskustelevat:

"Doris: Esko sanoo mulle aina, että jos lumisateessa ei nää ajaa, niin on parasta seurata lumiauraa. Sitten kerran mä aloinkin seurata yhtä lumiauraa, kun pyrytti niin sakeesti. Mä seurasin sitä varmaan tunnin verran, kun se sit pysähty ja se kuski tuli kysyyn, et mikä mulla oli hätänä. Se oli saanu aurattua Citymarketin parkkipaikan ja oli sit menossa Prisman parkkipaikalle. Oli se hyvä, et mä sain selville, missä mä oon".

*

Rouva risteyksessä

Rouvalta sammui auto valoristeykseen. Valot vaihtuivat, mutta auto ei suostunut
käynnistymään vaikka nainen kuinka yritti. Vähän ajan kuluttua nousi hänen perässään
olevasta autosta mies, joka asteli auton viereen ja kysyi rouvalta tämän veivatessa ikkunaa auki:
- Onkohan nyt niin, ettei mikään valoista miellytä rouvaa?

*

Laskiaisen vakio kysymys. Kumpi on parempi? Kermavaahto ja mantelimassa vai kermavaahto ja vadelmahillo. Sanoisin, että molempi parempi.

Kokkivälineitä

Tuossa ystävänpäivän tienoolla minua ilahdutti tämä lähetys. Ei koskaan aikaisemmin milloinkaan ikinä minulla ole ollut näin hienoja pilkkomisvälineitä, nuo pakkauslaatikotkin ovat kuin korulippaita. Helsingissä Tokyokanissa olen näitä ihastellut, uskomatonta, että tuossa nuo kolme nyt ovat pöydälläni.

Saate- ja ohjekirjeessä oli hieno sitaatti: " Veitset ovat kokin käden jatke ja tärkein komponentti raaka-aineiden valmistelussa itse ruoanlaittoon. "Hyvä veitsi tekee onnellisen kokin ja onnellinen kokki tekee hyvää ruokaa”.

Uskon, että kokkailuharrastukseni saa taas uutta puhtia, kun on kunnon välineitä käytössä. Taata jo lupasi hankkia paketin laastereita valmiiksi. Yritän olla varovainen, sormiakin kokkailussa kuitenkin tarvitaan.

Sydämellinen kiitos paketin lähettäjille. Olette tehneet yhdestä innostuneesta hellanhengettärestä onnellisen kyökinvaltiaan. Nyt kelpaa wokata ja kokata.

Korvikehetki

Syksyllä järjestettiin kilpailu kauniin kattauksen löytämiseksi. Toivottiin käytettävän Arabian astioita.

Osallistuin tämänkaltaisella kuvalla, en saanut palkintoa. Tämä kuva kertoo oman mammani korvikehetkestä sodan aikana. Näistä samanlaisista kupeista mammani joi korviketta ystäviensä ja asiakkaittensa kanssa 40-luvun alussa.

Siniset Riihimäen lasiastiat olen kerännyt vähitellen kirppareilta ja antiikkikaupoista. Minun kotonani näitä astioita oli käytössä lapsuudessani. Ainoastaan yksi hedelmävati oli säilynyt ehjänä, sen isäni kolmas vaimo antoi minulle isän kuoleman jälkeen. Isäni jäi kaksi kertaa leskeksi, minun äitini oli ensimmäinen vaimo.

Tällaisesta mammani korvike-korppu-hetkestä kerroin joskus täällä.

Onnea koiruli-ystävä, Ronja

Vanhin koiraystäväni täyttää tänään 17 vuotta. Onnea Ronjalle ja hänen henkilökunnalleen.

Ronjan kuvan on lähettänyt hänen emäntänsä.

Elokuvailta, Rautarouva

Kuva Täältä

Eilinen ilta elokuvissa olikin oikeastaan hyvä katsaus lähihistoriaan Britanian näkökulmasta.

Tutustuimme Margaret Hilda Thatcher`iin, paronitar Thatcher, (o.s. Roberts, s. 13.10.1925 ), joka on Brittiläinen poliitikko. Hän oli maansa ensimmäinen naispääministeri ( 1979-1990) ja konservatiivipuolueen puheenjohtaja. Näimme kohtauksia hänen uskomattomasta elämästään nuoruuden päivistä vanhuuteen.

Elokuva oli mielestäni hyvin tehty, Meryl Streep muuntautui tyylikkäästi vahvasta keski-ikäisestä poliitikosta iäkkääksi muistisairaudesta kärsiväksi miestään kaipaavaksi leskirouvaksi.

Valitsin juuri tämän valokuvan bloggiini noiden helmien takia. Elokuvassa kerrotaan kuinka Politiikan tyylikonsultit ja imagonrakentajat määräsivät Thatscherin luopumaan hatuista ja helmistä, saavuttaakseen enemmän uskottavuutta miesten maailmassa. Thatcher suostui luopumaan hatuista, mutta helmistä ei edes keskusteltu enempää, koska Margaret oli saanut helmet mieheltään Denisiltä lahjaksi perheen kaksosten synnyttyä.

Oli kiinnostavaa nähdä kerrontaa Falklannin sodasta, Brightonin pommi-iskusta ja muista tapahtumista, joita aikoinaan itsekin televisiosta seurasimme.

Ottamatta mitenkään kantaa Thatscherin poliittiseen toimintaan on kuitenkin todettava, että monissa suurissa päätöksissä hän oli todellisena rautarouvana ajamassa oikeaksi kokemiaan päätöksiä haluamaansa suuntaan.

Kannattaa käydä katsomassa erään aikamme merkittävimmän naispoliitikon elämäntarina.
Siitä voisi jopa oppia jotakin.

Elokuvan traileri on täällä.

Alkukirjainhaaste # 51 LÄ

LÄheiset.

Täällä lisää LÄ-kuvia.

Aamukampa / Vuosikampa 2012 # 4

Vakiokohde lumipyryssä.

Uima-avanto oli saanut ympärilleen jäällä liikkuvia varoittavat köydet.

Tämä koivikko uimarannalla on kaunis talvella ja kesällä.

Ikkunastamme näkyy luistinrata. Tavallisesti täällä on melkoinen vilinä ja viuhke, mutta tänään pyry on karkoittanut luistelijat, joku innokas on kuitenkin uskaltautunut ulos.

Nuorena on temput opittava, hyvinhän tuo jo näyttää sujuvan.

Talo hukkuu taas lumeen.

Kanervat ovat säilyneet lipan alla hyvin.

Taata teki ämpäriin jäälyhdyn.

Jääkukkia saatiin talven ensimmäisestä tulppaanikimpusta.

Täällä lisää vuosikampoja.

Aurinkorannikon arkiruokia.

Oravan terapiakuva löytyi Facebookista. Hauska kuva laittoi vähän miettimään.

"Ruoka olkoon lääkkeesi ja lääke ruokasi", tämä yli kaksituhatta vuotta vanha Hippokrateen lause on osoittautunut edelleenkin päteväksi ohjeeksi.

Kuukauden kuluttua tulee kuluneksi vuosi siitä kun muutin omaa ruokaympyrääni. Olen edelleenkin tyytyväinen viljattomaan ( neljä viljaa) elämääni. Voin oikein hyvin.

Kotona ruokien kanssa ei ole ollut mitään ongelmia, mutta matkoilla on ollut hieman säätelemistä. Alussa minulla oli lentokoneessa omat eväät mukana, nyt olen koodannut Finnairin rekisteriin toivovani glutenittoman ruoan. Hyvin toimi.

Fuengirolassa kävimme ensin varmuuden vuoksi suomalaisessa ravintolassa syömässä kun tuo espanjankieli ei ole ollenkaan hallinnassa. Nyt osaan jo pyytää "sin Gluten" ruokaa ja kaupoista etsin tällä merkillä varustettuja tuotteita.

Tämän broileriannoksen sain rannan suomalaisravintolassa, kastike on gluteniton ja kasvikset tilasin perunan tilalle.

Tässä on taatan ruoka.

Seuraavalla kerralla kasvisten kanssa jo vähän kitsailtiin. Kala oli hyvää ja nälkä lähti. Ruoka oli myös edullista.

Tämä hirvitys on serkkupojan annos. Anteeksi vaan, mutta tuota en voisi syödä kuin viimeisessä hädässä.

Aamulla "kotona" jogurttia ja mansikoita.

Poikkesimme myös suchiruokalassa hakemassa noutoruokaa. Tämä annos maksoi pientä alle seitsemän euroa. Edullisempaa kuin täällä kotosuomessa.

Kun lomaa on vain viikko, niin kokkaamaan ei juurikaan aikaa halua tuhlata eikä myöskään ravintoloissa istuskelemiseen ja odottelemiseen.

Kaupasta ostettu lasitölkillinen papuja ja tuoretta salaattia, hyvä iltapala.

Kauppakassin hinta on hieman kotoista kevyempi. Kuvassa on kympin ostokset (10,30 €). Asunnossamme ei ollut uunia, kun omat siemensämpyläeväät loppuivat, oli turvattava näihin styroksinpaloja muistuttaviin riisikakkuihin. Kassista löytyi myös kaksi appelsiinia, mansikoita, pähkinälevitettä, pekonisiivuja, sardineja munakkaaseen ja 400 g:n hunajapurkki. Taata kyllä arveli tuota ostamaani hunajaa siirapiksi, oli miten oli, hyvin sillä teen ja kahvin makeutti.

Viimeisenä lomapäivänä päätimme syödä paikallisessa ravitsemusliikkeessä listalla olevan koko menun.

Alkuun valitsin kasviskeiton, taata valitsi pienen munakkaan.

Tämän lautasen esiintulo aiheutti pettymyksen, kelmeä esitys. Mielestäni pyysin vegetables, varmistin vielä näyttämällä ruokalistalta ko. sanaa, koska minun ääntämykseni ei useinkaan vastaa todellisuutta. Kasvishan tuo ranskiskin on, mutta lautaselle jäi. Currykana oli oikein hyvää, mutta jotain vihreää olisin kaivannut. Meikäläinen on niin nynny, että lautasta en rohjennut takaisin keittiöönkään lähettää. Seuraavaa matkaa varten aion opetella muutamia sanoja lisää, tuon sin glutenin lisäksi. :-)

Melkein muutuin itsekin vihreäksi kun näin taatan lautasen, noin paljon kasviksia.

Jälkiruoka oli jotain munahyytelöä karamellikastikkeessa, lisukkeena jäätelöpallo ja kermavaahtoa. Tällaista herkkua voi nauttia vain kerran viikossa. Aseitakin oli kummallekin kädelle. :-)

Taata valitsi suklaamoussen.

Appelsiinit ovat raikkaita ja makeita, kun ne poimitaan kypsinä puusta kauppojen tiskille vietäviksi.

Kävimme myös toisessa suomalaisravintolassa, siellä oli noutopöytä. Kamerakin oli mukana, mutta muistui mieleen vasta, kun lautaset olivat jo tiskiä vaille.

Seuraavalla kerralla on tarkoitus tutustua enemmän paikallisiin ruokiin.