Dropsin joulukalenteri

avautuu huomenna täällä

Viime vuonna kalenterista löytyi kivoja pieniä käsityömalleja joululahjoiksi tai koristeeksi joulukotiin.

Alkukirjainhaaste # 43 TI

.
TIernapojat esiintyvät Tuomaan markkinoilla Helsingissä 12.12. 2010. Luntakin oli. :-)

Täällä toisten TI-kuvia.

Eilen menetin

yhden lukijani, enkä edes tiedä kuka hän on. Vielä aamulla lukijoita oli 98, illalla enää 97.


Olen pahoillani, että lukijani on pettynyt blogiini. Myönnän, että syksyn aikana olen huonosti panostanut blogini sisältöön. On ollut elämää blogistanian ulkopuolellakin, kiireellistäkin.

En ole ehtinyt kommentoida lukijoitteni omiin blogeihin, olen kuitenkin käynyt lukemassa, usein monta postausta peräkkäin.

Kommentointeihini vaikuttaa myös sananvarmistukset, ne joskus ahdistavat ja vievät turhaan aikaa. Miten laittaa esim. tuplaw:n ja vieressä olevan v:n? Mallissa näkyy vain kolmesakarainen v, valitse siitä sitten, ensin v tai w. Näissä arvaustapauksissa Mr. Murphyn laki toimii aina. Usein ne sanat ovat niin epäselviä, että luovutan ja siirryn seuraavaan blogiin. Joskus on käynyt niinkin, että olen jo ehtinyt siirtyä kommenttilokerosta pois ja vasta sitten olisi ollut tulossa tuo sanavarmistus. Omasta blogistani olen poistanut tuon sanojen varmistuksen aikoja sitten, mitään ongelmia ei ole tullut. Tuulan blogissa oli silloin tästä asiasta keskustelua. Sorry, en löytänyt sitä juttua Tuulan lukuisien postausten joukosta.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikilla.

P.S. Oven kuvasin käydessämme Ritarihuoneen joulunäyttelyssä.

Lisäys tekstiin. Tuula antoi nyt sen linkin osoitteen, klikkaa tätä. Kiitos, Tuula.

Kynttiläuinti

.
Talviuimarit järjestivät tänään avoimienovien tapahtuman rannalla. Kehoitettiin kutsumaan ystäviä ja naapureita tutustumaan talviuintipaikkaamme.

Iltapäivällä alkoi mahtava vesisade kynttiläuinti muuttui lyhtyuinniksi. Minä olin kutsunut ystäväni, Anjan, kanssani kynttiläuinnille. Siellä me vesisateessa polskutimme pimeällä järvellä. Olihan taas mellevä olo, kun nousimme pukeutumisparakille nauttimaan kuumaa glögiä. Miesten osasto oli muutettu tarjoilutilaksi.

Sää ei ollut paras mahdollinen uusien uimareiden innostamiseksi, mutta uskoisin muutamia uusia tulevan mukaan sinne meidän terveyskylpyläämme. Vielä en tiedä montako uimaria tänään osallistui tapahtumaan, parikymmentä nimeä oli jo vihossa ennen meitä.

Tässä on meidän pukeutumistilamme. Siistiä, kotoisaa ja lämmintä.

Lyhdyt valaisivat tietä laiturille. Kuvittelin ottavani paljon kauniita tunnelmallisia ja houkuttelevia kuvia kynttilöiden valaisemasta polusta, mutta esteri taas puuttui asiaan. Ei sitä nyt sovi liikaa hurmostella uimisen kanssa. Otan uudet kuvat siinä vaiheessa, kun luntakin on tullut.

Kiitos Anja, kun tulit käymään. Taata vähän pettyi kun Simo ei ollutkaan mukana.

Mukavaa adventtiaikaa kaikille.

Joulukampa # 1

Mukavaa pikkujoulua.

"Joulukammassa seurataan ensisijaisesti kunkin omaa joulunalusaikaa

ja sen touhuja ja tapahtumia,

mutta joulunodotuskäsite on niin laaja,

että se voi sisältää puuhien lisäksi

esim. vuodenajan kuvaamista ulkona,

omia reissuja, ostoksia, ulkona näkyviä joulun merkkejä

ja kotona puuhastelua.

KAIKKI kohteet joulukammassa ovat vapaita!"

Palvelutalon vapaaehtoiset ystävät ovat taas koristellet tuloaulan kauniin jouluisaksi. 03.12. järjestetään joulumyyjäiset. Kuvassa Lucia neito seurueineen.

Itäkeskuksen Tallinnanaukion joulutori on avautunut. Joulutori on yhtä ankea kuin tuo aukio yleensäkin on. Nuo synkännäköiset kopit ovat ehkä myyjille hyviä, kun myyntiaukko on surkean pieni ja pimeä. Myyntitiski on niin korkealla, että lyhyemmät henkilöt eivät sinne yllä. Tuo näkymä ei asiakkaita puoleensa vedä. Minua ainakin masensi tuo synkkyys. En minäkään mikään krääsän ystävä ole, mutta saisi noissa kojuissa edes valoja näkyä. Väkisin tulin verranneeksi aikaisemmin näkemiäni joulutoreja muualla maailmalla, niissä on aistinut joulun tunnelmaa.

Ehkä tuo tihkusateinen sääkin vaikutti minun ja muidenkin asiakkaiden alakuloon.


Hiljalleen näitä sukkiakin valmistuu isoja ja pieniä. Pikkuisten vauvansukkien pääliosassa kokeilin Risusydämen Marjan antamaa neulemallia. Selkeä ohje, onnistui minultakin. Nyt uskallan aloittaa jotain kookkaampaa käsityötä tällä ohjeella.


Muiden joulukampoja on täällä.

Alkukirjainhaaste # 42 HA

.
HAaparousku,

tämä nyt ei ihan muotovalio yksilö ole, mutta aina ei voi sienikään olla täydellinen.

Täällä toisten HA-kuvia.

Kahdeksan kuukautta on kulunut,

siitä kun katsoin tämän ohjelman, ja siihen liittyvät kysymykset vastauksineen. (Ohjelman latautuminen kestää jonkin aikaa, mutta kannattaa katsoa.)

Viljatonta elämääni.

Täällä kerroin tarinaani kahden viljattoman kokeilukuukauden jälkeen.

Nyt olen saanut sähköpostia ja kyselyitä viljattoman ruokavalion vaikutuksista tämän hetkiseen elämääni. Uskallan kertoa, koska olen saanut viralliset tulokset verikokeista.

Yritän kertoa parhaan kykyni mukaan.

Tämä kahdeksan kuukautta elämässäni ovat olleet parasta mitä pitkään aikaan olen saanut kokea. Ruokavaliosta ovat siis totaalisesti poistuneet vain neljä viljaa. Sokerin olen jättänyt myös pois melkein kokonaan koska makeanhimo on hävinnyt, eikä painokaan saisi nousta. Nyt voin ihan huoletta nauttia joskus viljattoman leivoksen, en sorru enää hillittömyyksiin makean kanssa. Tummaa suklaata otan joskus palasen, ja se riittää.

Koska pullat ja leivät ovat pois elämästäni, niin olen saanut tilalle voin, kerman ja kananmunat. Lihaakin syön, mutta hillitysti ja usein meren antimien muodossa.

Nyt seuraa pitkä lista ikävistä asioista, jotka minua aikaisemmin vaivasivat ja tekivät elämäni surkeaksi. Ne kaikki ovat nyt pois. Nykyään herään aamulla pirteänä ja reippaana, olen heti elämässä kiinni. Sydämen jokailtaiset rytmihäiriöt ovat kadonneet. Saan nukuttua oikein hyvin kun epämääräiset nivel ja lihaskivutkin ovat poissa. Palleanseudun turvotus on hävinnyt. Palleatyrää en muista minulla olevankaan, kun se ei enää aiheuta mitään oireita. Lääkärin kirjoittamia närästyslääkkeitä en ole edes lunastanut apteekista, en tarvitse niitä. Nitroa en ole tarvinnut enää ollenkaan, rintakipuja ei enää ole. Jalkojen turvotus on pois.

Lokakuussa kävin Mehiläisessä lääkärissä, pyysin ottamaan verikokeet, kolesterooli- ja sokeriarvot. Viime talvena minulle kirjoitettiin kolesteroolilääkitys, mutta en voinut niitä tabletteja syödä kun ne aiheuttivat lihasten krampaamista, kuusi tablettia olin ehtinyt syödä sitä myrkkyä, eivät sopineet minulle. Veren sokerit myös aiheuttivat huolta, kun kesällä nuorinkin veljeni jo sairastui aikuisiän diabetekseen. Kun lääkärini soitti tulokset ja sanoi kaiken olevan loistavasti, ei mitään hätää kolesteroolin ja sokerin kanssa, tiesin olevani oikealla tiellä.

Minulla on ollut ihana kesä ja syksy, viime talven terveysongelmat ovat muisto vaan. Jokainen uusi aamu on lahja elämältä. Kesällä uskalsin lähteä kauan haaveilemaani Ameriikan matkalle ja vielä syksyllä sain nauttia ihanasta ruskasta Pyhätunturilla.

En uskalla väittää, että viljaton ruoka olisi tämän kaiken hyvän saanut aikaan, mutta missään tapauksessa en enää halua iskeä hampaitani limpun syrjään. Hyvä olo on niin uskomaton asia.

Ruokablogissani olen syksyn mittaan esitellyt valmistamiani aterioita ja välipaloja. Syön paljon vihreitä kasviksia ja suomalaisia marjoja. Pääateriani vaikuttaa runsaalta, mutta muut neljä ruokailua ovatkin sitten kevyempiä.

Joskus ajattelen, että kunpa joku olisi minulle munuaissyöpäleikkauksen jälkeen sanonut, että kokeile kaksi kuukautta viljatonta ruokavaliota, niin olisin monelta säästynyt. Nuori kandi HYKS:ssä vaan totesi, että nyt elät taas ihan normaalisti. No, minä mässytin pullat ja leivät ja voin huonosti jatkuvasti.

Minua kyllä yritettiin auttaa terveyskeskuksessa, monia tutkimuksia tehtiin, mutta koskaan ei kyselty mitä ruokaa syön. Olinhan kertonut eläväni terveellisesti virallisen ruokaympyrän mukaisesti, vaan sepä ei sitten ole minulle sopinutkaan.

Olen lukenut Antti Heikkilän blogista hänelle lähetettyjä palautteita, niitä taitaa olla pari tuhatta ja kaikki kertovat samantapaisista asioista, joita nyt olen itse kokenut.

Ihmettelenkin, miksei tutkita viljaoireita tarkemmin. Nyt saadaan helposti selville keliakiat ja allergiat, mutta kenellekään ei ole tullut mieleen, että on muitakin syitä viljojen sopimattomuuteen. Itse aavistelin jo vuosi sitten syksyllä, että ongelmani saattavat johtua syömästäni ruoasta, silloin hain tietoa kiinalaisen lääketieteen asiantuntijalta. Hänen ohjeensa jo viittasivat siihen, että vilja ei minulle sovi, silloin muutettiin aamuinen kaurapuuro hirssipuuroksi. Se muutos ei kuitenkaan yksin riittänyt.

Ketään en kehoita jättämään viljoja pois ruokavaliostaan, jos mitään oireita ei ole, niin ei ole mitään syytäkään luopua leivästä. Hyvää ravintoa se on ja mikä onkaan ihanampaa kuin tuoreen leivän tuoksu (tosin minulla se ei enää saa sieraimia värisemään). Leivän tilalle teen siemensämpylöitä, nekin ovat hyviä. Kahden kuukauden kokeilu ei kuitenkaan olisi ns. terveelle ihmiselle vaikeaa, jos turvotus- ym. oireita ilmenee.

Mukavaa joulun odotusta kaikille! Ilman viljoja selvitään, onhan rosollit, laatikot, kinkut ja lipeäkalat. Joulupipareitakin jo harjoittelin leipomaan kastanjajauhoista. Pian sytytämme jouluvalot ja laulamme tip, tap, tip, tap, tipe,tipe.....

Syksyn ensimmäiset jäähileet järvessä.

.


Olemme uimakavereiden kanssa siirtyneet talviaikaan nyt viikonloppuna, on mukavampi uida päivänvalossa. Treffipaikalle tulemme yhdeksäksi ja siitä sitten kävelemme yhdessä rantaan.

Pakkasta oli aamulla seitsemän astetta ja vedenlämpö oli neljä astetta. Ensimmäisen kerran näkyi jäähileitä järven selällä ja laituri oli huurteessa. Kenenkään tossunjälkiä ei vielä ollut jäänyt merkiksi uimareiden käynnistä. Kun järvi jäätyy lisää, niin tältä laiturilta ei enää voikaan uida. Kuvan otin kännykällä.

Tämä kuva on viime tiistailta, aurinko on hiljalleen nousemassa. Tälle pienemmälle laiturille on jo levitetty sähköllä lämmitetty matto, siinä eivät tossut jäädy laituriin kiinni. On vielä melko pimeää seitsemän aikaan aamulla.

Ensi sunnuntaina iltapäivällä talviuimarit järjestävät kynttiläuinnit, kyläläiset saavat tulla tutustumaan kunnan ja urheiluseuran järjestämään talviuintimahdollisuuteen.

Minulle on vielä epävarmaa pystynkö jäissä uimaan, aika näyttää. Ainakin vielä tänään tuntui hyvältä. Olen saanut hyviä ohjeita kokeneilta konkareilta. Ensimmäisenä talvena on viisasta tehdä vaan lyhyitä pulahduksia veteen, että elimistö tottuu. Ei siis kannata heti "syväjäädyttää" itseään. Jotain taikaa tuossa kylmässä vedessä on. Kastautuminen ensin hirvitti, mutta nyt olen jo tottunut. Uinnin jälkeen on ihana raikas ja reipas olo.

Harjoitus tekee mestarin,

vai tekeekö sittenkään.

Vauvalankoja oli vielä jäänyt viime vuodelta pussukan pohjalle. Päätin kutoa palvelutalon myyjäisiin vauvan tossut. Näitä tossuja olen kutonut viidenkymmenenkahden vuoden aikana lukemattomia pareja, luulin osaavani jo ilman katsomatta tämän mallin. No, kuinkas sitten kävikään?

Istuin kutomassa ja katselin samalla Teemalta ohjelmaa suomalaisten muusikkojen virolaisten kanssa yhdessä järjestämää suurkonserttia Tallinnan laululavalta joskus entisen vallan aikoina. Ohjelmassa haastateltiin silloin paikalla olleita ihmisiä Suomesta ja Virosta. Virolaisten puheet jouduin lukemaan tekstityksestä. Sain taas huomata, että enää ei mummeli pysty montaa asiaa klaaraamaan samaan aikaan.

Tossuissa olin päässyt siihen vaiheeseen, että reikäkerros oli tehtävä nauhoja varten. Lisäsin langankiertoja ja kaksi silmukkaa väliin. Seuraavalla kerroksella reikärivi syntyi ja jatkoin kutomista, nyt en enää katsonut, osaanhan minä joustinneuletta, nih.

Vasta myöhemmin siinä vaiheessa, kun ompelin takasaumaa huomasin mokani. Tossun varsi oli niin leveä, että se olisi mahtunut minunkin nilkkaani. Voi, ei. Olin unohtanut langankierron jälkeen neuloa kaksi silmukkaa yhteen, silmukkamäärän olisi kuulunut pysyä vakiona. Ei muuta kuin purkuhommiin. Melkoinen höppänä tunsin olevani. Yläkuvassa on se laajaresorinen tossu.

Nyt tossut ovat saaneet uuden kuosin, purettu ja tehty uudestaan. Kukahan vauveli sitten saa näistä tossukoista varpaanlämmittimet?

Alkukirjainhaaste # 41 NI

NIemi


Täällä lisää NI-kuvia

Hurraa, Stevia!

EU on hyväksynyt Stevian vihdoinkin elintarvikkeeksi. Täällä lisää tietoa, klikkaa Linkki .

Tämä kuva on viimekesästä. En nyt innoissani löytänyt uudempaa kuvaa, taimet sain ystävältäni Anjalta. Tämän kesän kasvustoon hain siemenet Turusta.

Täällä on minun ensimmäinen juttuni Steviasta.

Jälleen tunnustuksia.

Tämän tunnustuksen on lähettänyt Aili-mummo, Aili-mummon arkea blogista.

1. Lempivärini: Vanharoosa ja sininen

2. Lempieläin: Koira


3. Onnennumero: Tänään se on 13 ja huomenna 14


4. Alkoholiton lempijuomani: Vesi


5. Facebook vai Twitter: En pidä kummastakaan.


6. Mistä pidät: On ihanaa herätä terveenä aamulla ja iloita siitä, mitä elämä on tuonut mukanaan vuosien varrella.


7. Lahjojen saaminen vai antaminen: Antaminen


8. Lempimuotosi: Sydän.


9. Lempipäiväsi: "Joka aamu on armo uus"... siinäpä se.


10. Lempikukka: Tämä kysymys ei ole reilu, jos on pakko joku mainita, niin olkoon sitten ruusu.


Kiitos Aili-mummo tunnustuksestasi.

Tämä herkkuleivos on jo kiertänyt niin pitkään, että en nimeä ketään. Tämän saa tästä napata jos joku vielä haluaa tunnustuksiaan kirjata.

Aamukampa/syyskampa # 13

Ei ole vieläkään talvi tullut meidän ovelle. Risiinit ja daaliat paleltuivat meidän matkatessamme merellä.


Risiini on poistunut kanervan tieltä. Lisää syyskampoja täällä.

Tuuletusmatka Tukholmaan.

Taas tupsahti tarjouskirje Viikkarilta ja siihen tartuttiin, kun taatallakin sattui olemaan vapaa viikko.

Kiva yllätyskin koettiin heti alkumatkasta, kun poikani sattui matkustamaan työasioissa Tukholmaan samalla laivalla. Poika meidät ensin huomasi, hän oli katsellut, että onpa taatan näköinen mies. No, taatahan se onkin ja mammakin mukana. Pojalla oli omat jutut työporukan kanssa ja me taatan kanssa lähdimme hakemaan ruokapaikkaa.

On ihanaa istua nauttimaan toisten valmistamaa hyvää ruokaa, ihan vaan kaikessa rauhassa.

Myymälässäkin kävimme suunnittelemssa paluumatkan ostoksia ja jotain pientä jo varasimme loppuiltaa varten. Kassojen luona minut melkein taklasi kumoon pois kiitävä neitokainen. Pillit ulvahtivat soimaan hänen jälkeensä ja tyttöä kehoitettiin pysähtymään, ei pysähtynyt. Yksi kassojen pojista säntäsi tytön perään ja turvamiestä kutsuttiin asiaa selvittämään. Tyttöä vielä marssitettiin uudelleen kassojen ohi ja pillit ulvoivat. Emme jääneet katsomaan asian etenemistä.

Taatalla oli mukanaan lukemista ja minulla vakiovarusteena sukankutile. Melko aikaisin menimme nukkumaan. Yöllä heräsimme, kun hyttiin osui helikopterin valonheitin. Nousimme katsomaan oliko joku pudonnut yli laidan. Liikuimme kuitenkin hyvää vauhtia tyynellä merellä eteenpäin. Helikopteri pörräsi siinä yläpuolellamme kymmeniä minuutteja ja lähti sitten pois. Yön hiljaisuus palasi täysikuun valaistessa merellä kulkijoita. Me vedimme uudelleen peittoa korviin ja jatkoimme uniamme.

Aamulla selvisi, että laivalla oli ollut yöllä sairaustapaus, apuun tarvittiin lääkäriä. Poika oli nukkunut omassa hytissään niin sikeästi, ettei ollut kuullut mitään helikopterin pörinää.

Taas saimme kokea kuinka ihmisen elämä on hauras ja arvaamaton. Koskaan ei kotoa lähtiessään tiedä mihin kokemuksiin lopulta joutuukaan ja mistä aamulla itsensä löytää. Eikä alkoholillakaan tarvitse olla asian kanssa mitään tekemistä.


Aamu valkeni aurinkoisena, mutta muuttui nopeasti sumuiseksi päiväksi. Kävelimme Slussenille ja katselimme suloista perheidylliä. Siinä edessämme käveli kaupunkia kohti oikea suurperhe. Edellä kulki neljä lapsukaista, isä työnsi kaksosten vaunuja, nuori äiti kulki vierellä ja kaksi pienokaista taapersi vielä perässä. Lapsukaisia oli kahdeksan ja äidin olemuksesta selvästi huomasi, että lähiaikoina perhe vielä saa uuden vauvelin. Uskoisin, että perhe oli tullut Suomesta, lasten nimet viittasivat siihen suuntaan.

Oikein täytyy ihailla näitä nuoria vanhempia, he haluavat antaa lapsilleen virikkeitä ja iloisia matkailukokemuksia, vaikka vanhemmille matkat ovat varmaankin rasittavia noin suuren joukon kanssa. Mielessäni toivottelin kaikkea hyvää noille lapsukaisille ja heidän vanhemmilleen.


Matkasimme Ropstenille metrolla ja siellä poikkesimme Myrornan kirpparille. Joulutavaroita oli jo paljon esillä. Tällaiset ikkunakyntteliköt eivät taida enää naapurimaassa olla muodissa, kun ovat joutaneet kirppareilla myytäviksi.

Jos olisi uutta kotia perustamassa, niin kirppareilta löytyisi ihan kaikkea ja mitä ei löytyisi, niin sitä ei ihminen tarvisisikaan. Täällä kaikki esineet ovat siististi ja kauniisti esillä.

Nykyään jalkoja hoitavatkin pikkuiset kalat. Nämä jalat eivät ole minun eikä taatan. Sain luvan kuvan ottamiseen. Kalat eivät siitä häiriintyneet, vaan jatkoivat innolla kuolleiden ihosolujen nyppimistä asiakkaansa jaloista. Klikkaa kuvaa.

Olen kuullut iilimadoista ja kärpäsentoukista hoitajina, mutta kalat ovat uutta.


Näitä granaattiomenoita ja kurpitsoita en voinut vastustaa Skärholmenin torilla. Täytyypä käydä Yaelianin blogissa katsomassa mitä ruokaa näistä ompuista voisi tehdä. Nuo kurpitsat ovat vain koristeita.

Minulla on ollut perinteisesti aina Ruotsinmatkalla ostaa prinsessaleivos. Nyt siitä ei voi nauttia sen vehnäjauhopohjan takia. Löytyi kuitenkin uusi houkutus, johon lankesin. Budapest leivos on yhtä ällön makea, mutta siinä ei ole ollenkaan vehnää. Tuollaisen leivoksen jos vielä saisi stevialla makeutettuna, niin se olisi jo lähellä täydellistä. Eihän yksi makea pala minua mihinkään kaada, mutta ihmeesti tuo makeanhimo on jonnekin kadonnut uuden ruokasysteemin mukana, onneksi.

Alkukirjainhaaste # 40 SU

SUvanto

Lisää SU-sanoja löytyy täältä.

Sukkahaaste, junasukat.

Amalian kuukauden haaste on sukka.
Minua pyydettiin kutomaan taas Palvelutalon joulumyyjäisiin vauvan junasukat. Sukat valmistuivat tänään.
Täällä on ohje. Minun sukkani on hieman muunneltu versio, koska olen kutonut paksummasta langasta.

Olisi suotavaa, että ihmiset kävisivät joulumyyjäisissä, koska tuotteista saatavat tulot yleensä menevät hyvään tarkoitukseen. Pian ne alkavat, olkaa tarkkoina.

Pyhäinmiestenpäivä

onkin nykyään Pyhäinpäivä.

Ajatus tästä postauksesta syntyi jo eilen, mutta päivä Helsingissä hyydytti aivotoiminnan siinä määrin, että juttu oli parasta siirtää tälle päivälle.

Illalla mekin taatan kanssa sytytimme täällä kotona kynttilän ja muistelimme poisnukkuneita omaisiamme ja ystäviämme.

Päivällä pistäydyimme Helsingin Tuomiokirkossa pienen hiljentymishetken merkeissä.

Minulla ei ole ollut kunniaa tuntea ketään pyhää miestä, mutta nainen on. Hänen nimensä oli Ida, sydämessäni vaalin hänen muistoaan aina.

Ida-täti pyöräili elämääni kun sairastin kahdeksan vuotiaana tuhkarokkoa. Kuka olikaan Ida tai Iita-täti, kuten me lapset häntä kutsuimme.

Iita-täti oli yksinäinen leskirouva, joka oli harras kristitty. Reumasairaus oli turmellut hänen kätensä ja jalkansa melko pahoin, mutta hänen hyvä sydämensä oli puhdasta kultaa. Jumalanvaltakunnantyö oli Iita-tädille rakasta. Kivuista ja säryistä huolimatta hän kierteli polkupyörällään pitkin omaa ja naapuripitäjiä myymässä hengellisiä kirjoja ja lehtiä. Siinä samalla hänellä oli tilaisuus kertoa Jumalan rakkaudesta. Näin hän asian itse ilmaisi. Työnsä tärkeys kai antoi hänelle voimia polkea vanhaa polkupyöräänsä sen ajan huonoilla hiekkateillä.

Meillä kotona ei silloin sodan jäkeen hengellisiä asioita harrastettu, mutta Iita-täti otettiin laukkuineen hyvin vastaan. Äiti lennätti kahvipannun hellalle ja Iita-täti alkoi viihdyttää sairasta lapsosta. Meillä olivat ikkunatkin peitetty filteillä, koska oli sellainen käsitys, että valo turmelee tuhkarokkoisen lapsen silmät.

Iita-täti aloitti laulun, "Ystävä sä lapsien.." Äitinikin innostui laulamaan ja niin me lauloimme yhdessä monta tuttua hengellistä lastenlaulua. Jälkeenpäin kuulimme seinänaapurin emännän luulleen, että nyt se mukula tekee kuolemaa.

Ei tullut silloin noutaja, paranin ja Iita-täti jäi elämäämme tärkeäksi osaksi, vaikka ennen tätä emme häntä tunteneet.

Perheemme muutti sitten takaisin kaupunkiin ja Iita-täti oli aina Turussa käydessään meidän vieraanamme. Minä ja veljeni olimme usein lomiemme aikana vastaavasti maalla Iita-tädin luona.

Näin vuodet kuluivat ja muutin pois kotoa omaan kotiini. Kerran vanhempani toivat sinne myös Iita-tädin hänen oman toivomuksensa mukaisesti. Oli enää muutama päivä siihen hetkeen kun ensimmäisen lapseni piti syntyä. Kerroin Iita-tädille, että vähän jännittää miten kaikki sujuu. Siihen Iita-täti vastasi, että älä yhtään murehdi, olen joka päivä rukoillut sinun ja vauvan puolesta, niin olen aina tehnyt. Olet rukousten lapsi. Uskon, että Iita-tädin rukoukset kantavat vieläkin. Hän oli niin vilpitön ja hyvä ihminen. Koskaan en kuullut hänen pahaa sanaa kenestäkään sanovan. "Kiitos Taivaan Isälle", oli Iita-tädin tärkeä lause, jonka me kaikki muistamme.

Iita-tädin rakkaudenlahjan sain kerran kesälomalla vierailullani hänen luonaan. Iita-täti haki kamarista piirongin laatikosta pienen käärön ja siellä olivat nämä lusikat. Lusikoiden tarina ei nyt kuulu tähän yhteyteen, mutta Iita-täti halusi lahjoittaa ne minulle muistoksi, koska hänellä ei koskaan ollut omia lapsia. Lusikat ovat kulkeneet mukanani nyt jo kuusikymmentä vuotta. Tämä lahja on kultaakin arvokkaampi, koska se on rakkauden lahja vilpittömältä ystävältä.

Iita-täti on ollut yksi niistä enkeleistä, joka minulle on annettu oppaaksi ja avuksi elämän tiellä.

Minkälaisen muiston me jätämme lähimmäisillemme lähtömme jälkeen?

Pihalla 06.11.2011

Eilen kävimme Helsingissä Ritarihuoneella katsomassa joulunäyttelyä. Valitettavasti näyttelyssä oli kuvaaminen kielletty.

Täällä meidän puutarhassa ei vielä ole tietoakaan joulusta, kukat kukkivat ja rikkaruohot kasvavat.

Tämän krassin kukka on oikein syksyn viimeinen ponnistus, terälehtiäkin on monessa kerroksessa.

P.s. Kehäkukkahan tämä on. Kiitos anonyymille tarkkaavaisuudesta. Viime keväänä sotkin verenpisaran ja särkyneen sydämen. Ai, ai, sentään, pitäisi varmaan ottaa taas oikoluku vakavissaan.

Kirjolehtipeippi on kukkinut koko loppu kesän, tämä hauskan näköinen kasvi on kova leviämään, näitä mättäitä on ilmestynyt kesän kuluessa sinne sun tänne.

Hortensia pensas on jo pukeutunut syksyn väreihin.

Ruokaakin vielä löytyy kuivuneiden lehtien suojista, viininlehtisalaatti on jo yhden talven uinunut lumipeitteen alla.

Koristeomenapuusta lehdet jo ovat lentäneet, tilhiä tässä odotellaan.

Kivipolku on peittynyt lehtien alle. Lehdet haravoidaan vasta keväällä kukkien ja matosten ravinnoksi. Kukaan ei kulje tätä polkua talvella.

Syysasteri on tänä syksynä ehtinyt kukkaan. Viime syksynä ehdimme nähdä vain nuput, sitten tulikin lumipeitto päälle. Vahvat tehokkaat värit.

Syysvuokko on myös ollut innokas kukkija tänä syksynä.

Näitä pieniä ystäviä on saanut ihailla koko kesän.

Orvokit ovat kukkineet ahkerasti. Itse ovat paikkansakin valinneet. Tämä on ollut piilossa kuunliljojen lehtien suojissa. Hyvä piilo, en ole napsinut ruokien koristeeksi.

Aamukampa/syyskampa # 12

Aamuisella uintireissulla kuvasin syksyn merkkejä reittini varrella. Pihallamme kukkii vielä monet kukat, niistä kuvia seuraavassa postauksessa.

Täällä toisten aamukampoja.