Ahvenlampi ja konsertti.

Pyhätunturilta palatessamme poikkesimme vielä Ahvenlammella ystäväni kesämökillä.

Tällä tuntui erämaalta. Haeskelimme viimeisiä sieniä ja puolukoita varvikosta.

Täällä erämaajärven rannalla on rikkumaton luonnon rauha. En ollenkaan ihmettele, että ystäväni täällä viihtyy koko kesän. Nyt mökki oli jo osittain talviteloillaan, on siirrytty kaupunkiin loppuloman ajaksi.

Porojakin vilahteli maastossa, mutta meille käänsivät peräpeiliä ja katosivat omille teilleen.

Palasimme kaupunkiin ja levähdimme hetken, illalla oli tiedossa musiikkia urheilutalolla.

Kuvat ovat valitettavan huonoja, kun en rohjennut käyttää salamaa.

Sotilasmusiikki on minulle aina ollut mieluisaa.

Ohjelma

Konsertti oli hieno ja viihdyttävä, niinhän viihdekonsertin kuuluukin olla. Kuulijoita oli runsaasti.

Kai Hyttinen on miellyttävä laulaja, joka osaa eläytyä esittämäänsä aiheeseen. Hän kertoili myös pikku juttuja laulujen lomassa, siteerasi laulajaystäväänsä Tapio Rautavaaraa. "Jos pienestä miehestä jää pitkä varjo, niin tietää, että pimeys on lähellä."

Minuun teki sykähdyttävän vaikutuksen tai tarkemmin ottaen tajunnan räjäyttävän kokemuksen S. Paakkunaisen sävellys R´AI´ DO LUOHTI. Orkesterinjohtaja kertoi, että Paakkunainen oli tehnyt yhteistyötä Nils Aslak Valkeapään kanssa ja säveltänyt hänen kanssaan yhdessä joikuja. Liekö Lapin taika vaikuttanut minuun niin voimakkaasti, että tämä minulle ennestään tuntematon teos teki niin suuren vaikutuksen. Säveltäjän muutakaan tuotantoa en tunne, ehkä olisi syytä tutustua.

Konsertin loppuosan istuin hiljaa, päässäni soi edelleenkin LUOHTI.

Orkesterin johtajan nimi on minulta unohtunut, en löytänyt sitä ohjelmalehtisestäkään.

Keskiviikko päivä oli ollut täynnä uusia kokemuksia ja elämyksiä.