Aamulla varhain, kun aurinko nousee.

Aamu oli niin ihana, että pakkasin kameran mukaani uintiretkelle. Koivunlehtiä oli jo varissut veden pinnalle.

Varjot ovat jo pitkiä, kuvaajan varjokin näkyy rannan hiekalla Pelastusrenkaan vieressä. :-)

Muita uimareita ei rannalla näkynyt. Onneksi taata palaa tänään työmatkalta Belgiasta, voin taas houkutella häntä mukaani aamulenkille. Olen jo luopunut toivosta, että hänet saisin veteen pulahtamaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille.

Kirjainhaaste KY # 34

KYmijoki

KYmenlaaksoa.

Täällä lisää KY- kuvia.

Lisää ruskaretkemme tähtihetkiä.

Rovaniemeltä matkasimme Oulun kautta Raaheen. Tämä jyhkeä kivikirkko sopii hyviin merelliseen kaupunkiin.

Kauniita uusia rakennuksia.

Rannan puistikossa kasvoi näin hauskoja sieniä.

Raahessa oli meren rannalla vielä näin vihreää.

Muitakin matkalaisia kuvasimme. Mikähän on kurkipariskunnan päämäärä?

Seuraavaksi saavuimme Kokkolaan.

Kokkolassa tapasimme sukulaisia, kuviakaan emme enää innostuneet ottamaan, jätettiin seuraavaan kertaan. Täällä Öjassa saimme ihastella kotieläimiä ja nauttia taatan nuorten sukulaisten seurasta. Näiden heppojen tallin esittelin jo aikaisemmin täällä.

Kuvat hepoista ovat lainattuja talonväeltä. Siis tämä ja kaksi seuraavaa myös.

Pikkuruinen poni on uusi tulokas taloon.

Äiti ja tytär, Kutri ja Sonja.

Kuva on lainattu.

Samoin tämä vauhdikas esteenylittäjä. Koska hepat ylittävät esteitä niin Sonja myös. Tämä kuva on niin hupaisa.

Minun ottamani kuvat koiruleista eivät oikein onnistuneet, kun mallit olivat niin nopeita. Suloisia hauveleita, meidätkin hyväksyttiin joukkoon ihan heti.

Tosin Kutri taisi olla vähän katkera, kun valtasin kutileeni kanssa hänen mielituolinsa.

Yöllä oli ollut pikkuisen pakkasta. Tyrnimarjat saivat makeutta lisää. Mekin saimme poimia kulhollisen marjoja kotiin viemiseksi.

Ihania vitamiinipommeja. Olen jostakin lukenut, että kolme tyrnimarjaa päivässä turvaa vitamiinin tarpeen. En kuitenkaan malta kolmeen jättää, voisin syödä vaikka kymmenen.

Paavo ja Iines ovat tulleet ruokatauolle.

Paavo on komea kilipukki.

Tämä kello on tallin oven suussa.

Talliin valmistui nyt uusi pilttuu pikkuiselle ponille.

Oli mukavaa viettää pari päivää sukulaisten vieraina. Sain tutustua emännän reseptikirjaankin. Olen jo uudessa ruokablogissani esitellytkin mukavan ja terveellisen aamiaismuffinsin ohjeen täällä.

Viikko sitten maanantaina aamulla varhain aloitimme kotimatkamme etelään.

Viimeisin pysähdyspaikkamme oli Jyvaskylässä. olimme jo vähän reissusta väsyneitä ilmeisesti, koska yhtään kuvaa emme sieltä ottaneet. Viivähdimme kuitenkin mukavan kahvi- ja teehetken serkkuni, rakkaan ystäväni kodissa. Hänet tapaamme aina mieluusti, ehkä seuraava tapaaminen onkin sitten täällä meillä.

Ystävältä

Sylvi on laittanut minulle tämän mieltä ilahduttavan viestin. Kiitos Sylvi.

Aamukampa / syyskampa # 006

Syyskampa # 005 jäi minulta laittamatta, kun olimme ruskaretkellä. Täällä ei isoja muutoksia ole vieläkään näkyvissä.

Eilen kävin lunastamassa itselleni avaimen talviuimareiden pukeutumiskopille. Nyt se kokeilu alkaa, nähtäväksi jää, pystynkö jatkamaan pakkasten tultua.

Tänään minulla ei ollut uimakaveria, mutta taata tuli varmistamaan etten liian kauaa vedessä viihdy. Olisi tuonne veteen voinut unohtuakin, kun aamu oli niin kaunis ja kuulakas. Ahvenet siellä hyppelivät kirkkaassa vedessä jo odottamassa. Vielä ei tunnu kylmältä, eilen mitattiin 14 astetta veden lämpötilaksi. Myönnetään, että senverran kylmää on, että mielellään siinä juoksuksi pistää, vesijuoksuvyö on verraton keksintö.

Syksyn merkit näkyvät jo järvellä.

Täällä lisää syyskampoja.

Kotimatka alkoi.

Sateista ja sumuista tietä Rovaniemelle.

Joutsenpariskuntakin taisi olla etelään matkalla.

Taatan teki mieli tavata Rovaniemelle muuttanut entinen työkaveri. Niinpä hän edellisenä iltana soitti ja ehdotti tapaamista jossakin Rovaniemen kahvilassa. Sovitaan tarkemmin aamulla.

Taata saikin puhelun, mutta ei tavattukaan kahvilassa, vaan meidät kutsuttiin työtoverin kotiin.

Yhdeksässä vuodessa olikin tapahtunut monenlaista, taloon oli tullut vaimo Koreasta. Hän oli valmistanut meille ihanan sushi aterian.

Sani-rouva on hyvin kotiutunut Suomeen, kielenkin hän hallitsee jo oikein hyvin. Sani on joulun tienoolla työssä joulupukin apulaisena vastaamassa korealaislasten lähettämiin joulukirjeisiin.

Miesväki joi jälkiruoaksi ne kahvit, mutta minulle Sani valmisti korealaista vihreääteetä.

Huomasin, että teen valmistaminen, tarjoilu ja nauttiminen ovat taitolaji. Olen niin iloinen, kun Sani minua opasti. Haluaisin itsekin oppia jotain noin kaunista.

Tässä on tarvittavia välineitä, teelusikka, jolla nostetaan teelehdet pannuun ja pikkuruinen kaunis teesihti.

Teelusikka on oikea taideteos, siinä istuu sammakko lehden päällä.

Korealainen teehetki, Sani taitavin huomaamattomin liikkein tarjoili teetä, samalla kertoen kotimaansa teetavoista.

Tee tarjoillaan pienistä kupeista, joissa ei ole ollenkaan korvaa. Tee haudutetaan ensin teekannussa ja kaadetaan hieman jäähtymään kulhoon, pikkuinen teesiivilä kerää mahdolliset teelehdet juomasta. Teetä ei siis tarjoilla polttavan kuumana. Emännän tarjoamaan teekuppiin tartutaan oikealla kädellä ja siirretään kuppi vasempaan käteen. Teestä kuuluu nauttia kolmella aistilla, ensin ihaillaan teen väriä, senjälkeen tunnustellaan teen tuoksua ja kolmanneksi vasta maistetaan.

Tee maistui niin hyvältä, että minä unohdin korealaisen etiketin. Join kupin tyhjäksi ja Sani kiirehti sen taas täyttämään. En edes muista kuinka monta pikkuruista kuppia ehdin juoda, kun Sani hienotunteisesti kysäisi, että haluanko lisää. En olisi saanut juoda kuppia tyhjäksi, koska silloin emäntä täyttää sen uudelleen. Pieni teetilkka kupin pohjalla kertoo emännälle, että vieras on jo tyytyväinen ja nauttinut teetä tarpeeksi. Minä vanha suomalainen en sitä tietänyt, vaan join sitä ihanaa teetä kuin pesusieni. Anteeksi, Sani. Tarjoilemasi tee oli niin hyvää.

Taas tuli opittua jotain uuttakin.

Kiitos teille ystävät mukavasta juttutuokiosta. Oikein hyvää syksyä.

Ahvenlampi ja konsertti.

Pyhätunturilta palatessamme poikkesimme vielä Ahvenlammella ystäväni kesämökillä.

Tällä tuntui erämaalta. Haeskelimme viimeisiä sieniä ja puolukoita varvikosta.

Täällä erämaajärven rannalla on rikkumaton luonnon rauha. En ollenkaan ihmettele, että ystäväni täällä viihtyy koko kesän. Nyt mökki oli jo osittain talviteloillaan, on siirrytty kaupunkiin loppuloman ajaksi.

Porojakin vilahteli maastossa, mutta meille käänsivät peräpeiliä ja katosivat omille teilleen.

Palasimme kaupunkiin ja levähdimme hetken, illalla oli tiedossa musiikkia urheilutalolla.

Kuvat ovat valitettavan huonoja, kun en rohjennut käyttää salamaa.

Sotilasmusiikki on minulle aina ollut mieluisaa.

Ohjelma

Konsertti oli hieno ja viihdyttävä, niinhän viihdekonsertin kuuluukin olla. Kuulijoita oli runsaasti.

Kai Hyttinen on miellyttävä laulaja, joka osaa eläytyä esittämäänsä aiheeseen. Hän kertoili myös pikku juttuja laulujen lomassa, siteerasi laulajaystäväänsä Tapio Rautavaaraa. "Jos pienestä miehestä jää pitkä varjo, niin tietää, että pimeys on lähellä."

Minuun teki sykähdyttävän vaikutuksen tai tarkemmin ottaen tajunnan räjäyttävän kokemuksen S. Paakkunaisen sävellys R´AI´ DO LUOHTI. Orkesterinjohtaja kertoi, että Paakkunainen oli tehnyt yhteistyötä Nils Aslak Valkeapään kanssa ja säveltänyt hänen kanssaan yhdessä joikuja. Liekö Lapin taika vaikuttanut minuun niin voimakkaasti, että tämä minulle ennestään tuntematon teos teki niin suuren vaikutuksen. Säveltäjän muutakaan tuotantoa en tunne, ehkä olisi syytä tutustua.

Konsertin loppuosan istuin hiljaa, päässäni soi edelleenkin LUOHTI.

Orkesterin johtajan nimi on minulta unohtunut, en löytänyt sitä ohjelmalehtisestäkään.

Keskiviikko päivä oli ollut täynnä uusia kokemuksia ja elämyksiä.