Kuvataan torikassia.

Näin loppukesällä vihanneskojut saavat minut ihan sekoamaan.

Tuoreet vihannekset oli vielä raahattava kuistin pöydälle kuvattavaksi, ne näyttävät niin syötävän ihanilta.

Avomaan kurkusta saa ihanaa vanhanajan hölskytyskurkkua. Tuore papu on super namia.

Vihdoinkin saimme täällä sadettakin, oikein sadoin salamoin vahvistettuna. Aamut ovat olleet tyyniä ja raikkaita, uintireissua ei ole tarvinnut sateen takia perua. Vieläkään ei Jaakkoa kivineen ole näkynyt.

Viikolla jo muistin lapsuudenaikaisen kesäkeiton, se on verratonta hellepäivän ruokaa. Kaunis lisä vesilasissa on mäkimeiramin kukka.

Tämä kaunotar on nyt valloittamassa meidän pihaamme. Kaunis kukka, mutta liian innokas leviämään. Mistä lie keksinytkin meidän pihamme.

Jalokellot saivat vähän ravistelua ukonilmalla.

Syysleimu.

Kiinalainen lyhty tai tarkemmin lyhtykoiso. Lyhdyt ovat jo valmiina, nyt odotellaan niihin vielä vähän väriä .

Elämänlanka on valloittanut omin luvin tämän pensasaidan.

Nyt tuoksuvat liljat.

Eipä ole Jaakkoa vielä näkynyt meidän järven rannalla kiviä heittelemässä. Vesi on vielä ihanan lämmintä, aamulla aikaisin on hyvä kävellä rantaan. Tänäänkin meitä oli tasan kaksi uimaria nauttimassa vesijuoksun ihanuudesta uimarannalla.

Tämä valkoinen lilja tuoksuu voimakkaana, varsinkin iltaisin.

Kalebassissa oli ensimmäinen kukka auennut. Nähtäväksi jää ehtivätkö "ruukut" valmistua.

Vanhat maatiaiskasvit ovat minun mieleeni.

Tähän kirsikkatomaattiruukkuun työnsimme ilman mitään suurempia toiveita talven yli selvinneitä pelakuun oksia. Nyt saadaan ihailla kauniita kukkia.

Viljaton ruokavalio jatkuu hyvällä menestyksellä. Pitäisi varmaankin päivittää tuntemuksia tästä asiasta enemmänkin. Hyvin olen selvinnyt matkoillakin ilman viljaa ja kunto on kuin duracelpupulla. ;-) Vauhtia riittää.

M/S Elbatar risteilee Päijänteellä.

Laivan kapteeni Olavi Virtanen ohjasi Elbattaren läheiselle laiturille ja me pääsimme mukaan risteilylle, josta sitten tulikin hyvin vaiheikas ja jännittävä. Linkki täällä.

Mökki jäi niemeen.

Päijänteellä oli menossa 39. Päijänne purjehdus. Purjeet nostettiin Padasjoella ja lähdettiin mukavassa tuulessa kohti Varpusenlinnaa, siellä oli tarkastuspiste. Järvipelastusalus valmiusasemissa.

Varpusenlinna.

Meidän ensimmäin satamamme oli Kuhmoinen



Poliisivenekin oli tarkistustehtävissä.


Surffaajiakin nähtiin.

Kansimiehenä toimi Anneli Virtanen. Ripeää ja varmaa toimintaa, oikein ihastelin.

Vähän ehdimme kävellä tukevalla pinnalla sillävälin, kun Elbattareen astuivat uudet risteilyvieraat.

Kapeita väyliä oli ja tarkasti Olavi ohjasi merkkien mukaan.

Kivikkoisia rantoja oli jääkausi muokannut. Upeat maisemat.

Tulimme takaisin Varpusenlinnanselälle siellä purjehtijatkin olivat tulossa.

Kaunista katsottavaa. Kuvat ovat vähän autereisia, kun olimme kuitenkin vähän kauempana. Kamerastani puuttuvat kaikki "putket".

Sää oli lempeän aurinkoinen risteilyn aikana. Kuhmoisten järviristeily kesti kaksi tuntia.

Pikkuisissa saarissa oli mökkejä, näillä saarilla ei kasvimaiden hoito vie lomalaisten aikaa.

Risteilymatkustajat vietiin takaisin Kuhmoisiin ja me lähdimme Elbattaren matkassa kotiin päin.

Yllättäen kaunis leppoisa suvinen sää muuttuikin hurjaksi myräkäksi ja me siellä Tehin selällä kesäretkellä.

Oli kiireesti siirryttävä sisätiloihin ja kuviakin otin ikkunan läpi.


Oikein olin huolissani noista purjehtijoista, jotka siellä myrskyssä joutuivat ponnistelemaan.

Välillä ei paljoa näkyvyyttä ollut lasin läpi. Tässä kuvan keskellä sentään näin jotain.


Kapteenimme ilmoitti, että joudumme hiljentämään vauhtia ja käymään tarkistamassa avuntarve. Ihmisiä on joutunut vedenvaraan purjeveneen kaaduttua.

Cosmic Ray miehistöineen on joutunut turvautumaan hätäraketteihin.

Tässä kohdassa onnettomuuspaikalle oli ehtinyt purjevene ja pidä saaristo siistinä vene.

Ihmiset on saatu pelstettua järvestä ja vene vaijerin päähän.


Surullinen näky, onneksi tuuli on jo hieman tyyntynyt. Aallokko on rauhoittumaan päin.

Yksi miehistön jäsen on viety sairaalaan hypotermian vuoksi, mutta kuitenkin vakavimmilta loukkaantumisilta vältyttiin.

Suojelusenkelit olivat valppaina.

Taatakin Pohjanmaan "aakeilta laakeilta" sai nyt oikein nähdä Päijänteen yllättäviä käänteitä.

Oli hienoa olla mukava tällä retkellä. Suomi on kaunis maa ja sitä kannattaa suojella, sen puhtaita vesiä ja suuria metsiä. Meillä on annettu asuttavaksi ihana kolkkaa maapallollamme.