Alkukirjainhaaste # 27 KE

Keisarinpikarililja.

Täällä lisää KE-kuvia.

Simpukan koti

Mihin onkaan lähtenyt kodin asukas.

Tästä kuvasta muistui mieleeni .

-Kahlil Gibran: Merta ja hiekkaa

" Kun kahdesta ihmisestä tuntuu, että he ovat tunteneet toisensa koko ikänsä, heidän rakkautensa kestää varmasti koko eliniän."


Kuva sunnuntailta, vesi on vielä hyvin kirkasta. Pian tuossa rantavedessä kahlaavat pikkuiset jalat, kunhan vielä vähän lämpenevät suviset päivät, silloin häipyvät näkyvistä simpukan kuoret.

Osuma tuli taas.

Eilen kumartuessani eteenpäin kukkia kastelemaan se iski, noidannuoli. Viiltävä kipu selässä.

Nyt on kaivettava taas kutileet esille, olenkin pitänyt vähän taukoa, kun pihalla on ollut mukavaa puuhailla.

Olen ihastunut näihin raitalankoihin. Tuo jättiraita on oikein mieluisaa, kauniit väritkin vielä.

Tänään aion istua kuistilla kutomassa -maijun- lähettämästä raitalangasta lapsenlapselle sukat. Kukkapenkkien kuopsuttelu ei nyt onnistu.

Sunnuntaina lenkkipolun varrella ihastutti tämä suloinen kukka.

Nyt on pakastimen tyhjennysviikot, kohta saadaan uusia marjoja ja sieniä. Kanttarellikeitto on hyvää. Lisänä on kevätsipulisilppua, kurpitsansiemeniä ja chia-siemeniä.

Siemensämpylä maistui keiton kanssa. Koristeluna on pinjan- ja kurpitsansiemeniä, olen suosinut KOTIMAISTA kurkkua ruokapöydässä. Persiljaa saakin jo omasta pihasta.

Näyttäisi olevan lämmin päivä tulossa. Lämpöä tässä onkin jo kaivattu. Tämä istuminenkaan ei nyt oikein luonnistu, täytyy väsätä jonkinlaista divaanin tapaista tuonne terassille. Makoilemaan sisälle ei kannata jäädä, siinä jämähtää hetkessä kokonaan liikkumattomaksi. :(

Aurinko paistaa se ilahduttaa mieltä.

Muistelen häntä nyt.

Neljä vuotta sitten muutimme tähän nykyiseen kotiimme. Kaksi ystävääni perjantaikerhosta tulivat katsomaan uutta kotiamme ja toivat meille tämän orkidean. Tätä kukkaa olen esitellyt blogissani jo aikaisemminkin. Tässä on ollut kukkia koko ajan, joskus vain muutama, mutta nyt tässä isommassa tertussa on viisitoista kukkaa ja toisessa varessa on jo avautunut kolme kukkaa, lisää on nuppuina tulossa.

Toiselle ystävälle en enää voi näitä kukkakuvia lähettää. Hän nukkui pois huhtikuussa vakavan sairauden uuvuttamana. Lämmöllä muistelen tätä ystävääni, hän oli hyvä ihminen.

Minulle jäi vain valoisia muistoja hänestä. Oli ilo tuntea hänet. Hän oli huonetoverini eläkeläisten Haapsalun matkalla, yhdessä ompelimme tilkkupeiton eläkeläisten arpajaisiin ja vielä viime kesänä sauvakävelimme metsäretkellä. Istuimme polunvarren isolla kivellä ja virkistäydyimme ystäväni valmistamalla mehulla ja ihastelimme luonnon kauneutta.

Nuku ystäväni rauhaisaa unta miehesi ja poikasi kanssa saman paaden alla. He menivät ensin, nyt oli sinun vuorosi.

Viikon värikollaasi # 37

Vaaleanpunainen, vaaleavihreä ja vaalea sininen. En löytänyt ihan noin vaaleita sävyjä, mutta laitan nyt kuitenkin tällaiset kuvat blogiini. Vaatimuksena oli vielä, että pehmeää pitäisi löytyä.

Ensimmäisessä kuvassa on kolme asukasta päässyt nallekaapista esiintymään. Tämä on se pehmeä osasto.

Astiakaapistakin löytyi muutamia ehdokkaita viikon kollaasiin.

Viikon värikollaasit täällä.

Kamerakin muutti vähän värejä.

Kevätkampa # 22

Aurinko nousi Helsingissä 04.14 ja laskee 22.20, päivän pituus on 18 h 6 min.

Tänä aamuna kuulin käen kukkuvan. Se niin riemullisesti kukkui taukoamatta. Tuli ihana kevätmieli minullekin heti aamulla varhain. Yöllä oli satanut vettä.

Valkeakuulas ei vielä tänään avannut nuppujaan.

Ensimmäinen kukkaterttu särkyneessäsydämessä.

Kielo

Metsämansikka, muurahainenkin oli löytänyt jotain makeaa kukasta. ;-)

Lisää metsämansikoita.

Vielä löytyi kevätesikoitakin kulkureittimme varrelta. Metsän kukat on kuvattu eilen.

Muurikilkka valloittaa kivikkokasvipenkkiä.

Sinitiaiset lähtivät ehkä keskiviikkona, kun olimme kesäretkellä. Uusi asukas olisi jo tulossa, toivottavasti löytyy kirjosieppo tällekin pöntölle.

Aitapensaat kukkivat.

Täältä löytyy lisää aamukampoja/kevätkampoja.

Perjantaipäivitys

Punakukkainen mansikka

Pensasmustikka

Unikko

Rönsyleimu

Kirveli Anthriscus cerefolium

Pieni kukkaterttu haluaa tulla esille vanhan puun rungosta. Koristeomenapuu.

Mahonian taimen sain viime keväänä naapurilta. Pidän tämän kukan heleänkeltaisesta väristä.

Viikon värikollaasi # 36

Viikon värit löytyivät eilen Fiskarsin ruukilla. Huopaisten pannunalusten kokoelmasta löytyvät kaikki viikon värit, varsinkin jos klikkaa kuvaa.

Täällä muiden värikollaasit tällä viikolla.

Yllätyspalkinto

Minut oli vedetty hatusta, näin kirjoitti -maiju- Alkukirjainhaasteesta.


-maiju- on tarkoin seurannut blogeja, ylläritkin osuivat ihan kohdalleen. Ihanaa raitalankaa, olen näihin lankoihin tykästynyt, kun niistä kutoen langanpäitä ei enää tarvitse päätellä. Kesän automatkoilla taas syntyy uusia sukkia syksyksi.

Ihana omatekoinen kortti on kuin koru ja suklaasta saa taatakin osansa.

Juuri eilen Fiskarsin myymälässä katselin uusia saksia, mutta en sitten ostanutkaan, vaikka en tietänyt, että uudet sakset jo odottivat postissa kotiin pääsyä. Tuo värikin on niin mieluisa, erottuvat nyt vanhoista tylsistyneistä oransseista saksista. Pitääkin varoitella taataa, että näillä saksilla ei sitten piuhoja pätkitä.

Kiitos -maiju- ihanasta ylläristä. Alkukirjainhaasteeseen on ollut mukava osallistua. Hyvää kesää kaikille muillekin -maijun- haasteeseen osallistuneille.

Keskiviikon retki.

Aamulla varhain suuntasimme bussipysäkille, lähdimme eläkeläisten kevätretkelle Fiskarsin ruukille.

Ruukin alueella on monenlaista myymälää, kahvilaa, kioskia ja ravintolaa. Käsityöläisten pajoihin pääsee myös tutustumaan. Täältä puutarhamyymälästä lähti meidän bussimme mukana monia stevian taimia. Toivotaan, että taimet täyttävät odotukset.

Kynttilöitä ja käsitöitä. Kaikkea olisi tehnyt mieli ostaa, kun tietää, että taiteilijat ovat niitä omin käsin tehneet ja varmasti toivovat saavansa töitään kaupaksi.

Jännittäviä vanhoja rakennuksia.

Paikka on idyllinen kylän halki virtaavan joen ansiosta, siinä on tyventä poukamaa ja kosken kohinaa. Tuon rakennuksen mustat tiilet ovat peräisin rikastetun rautamalmin jätteestä.

Alueella on myös sepän paja, tapasimme sepän siellä takomassa. Tuo hentoinen seppä ei ollenkaan vastannut mielikuvaani "Seppo Ilmarisesta", olen aina kuvitellut sepät isoiksi miehiksi, sellaisiksi joiden hartiat ovat kuin ladon ovet.

Tämä pikkuinen veturi on kuljettanut rautamalmia sisältäviä vaunuja satamasta ruukkiin.

Meillä oli ensin hyvä opastettu kierros ruukin alueella. Kiersimme alueen bussilla ja opas kertoi paikan historiaa. Olemme taatan kanssa Fiskarsilla käyneet aikaisemminkin, mutta nyt saimme paljon mukavaa taustatietoa asiantuntevalta oppaalta. Paljon on alueella ehtinyt tapahtua 1646-luvulla perustetun ruukin alueella.

Ruokailu oli meille varattu etukäteen Kuparipaja-ravintolasta. Noutopöytä on minulle mieluisa, koska en halua syödä perunoita, riisiä, ym. Ruoka oli maukasta, lajirunsaudesta ei voi puhua, mutta uskon ettei kukaan jäänyt nälkäiseksi.

Taata minulta välissä katosikin, mutta tiesin mistä hänet takuuvarmasti löytää, antikvariaatista.

Tähän voisi hetkeksi istahtaa lepuuttamaan jalkojaan ja lueskelemaan vanhoja kirjoja.

Retkemme oli onnistunut, ehjänä pääsimme takaisin kotiinkin, vaikka matkasimme luultavasti Suomen vanhimmalla liikenteessä olevalla koslalla. Linjurissa ei toiminut ilmastointi, bussin takaosassa oli ahdistavan kuuma. Taatakin joutui vaihtamaan paikkaa, kun hänen istuimensa jousitus oli hajalla. Bussin takaovi ei auennut, kattoluukku oli kiinni rautalangalla, ei saatu auki. Ikkunoiden rikkomiseen hätätilanteessa tarkoitetut työkalut olivat ainakin siitä meidän kohdaltamme pois, tyhjyyttään ammottava teline vaan oli jäljellä. Ilmastointiteipillä se bussi kai pysyi kasassa. Hih...hiii

Entäpä, jos olisimme joutuneet kolariin ja bussi olisi syttynyt palamaan? Minulla oli siellä takapenkillä hieman outo olo. :( Taata vaan rauhoitteli, että on se bussi varmasti katsastettu.

Hyvä kuljettaja meillä oli, ruuhkaisella kehäkolmosellakin selvisi mallikkaasti ja onneksi moottori toimi.