Ronja kertoilee kuulumisiaan.

Mamma kertoi, että eräs blogiystävä oli pyytänyt minua vähän päivittämään tämän hetken tilannettani.

Talvi on mennyt kohtalaisen hyvin, pientä sairasteluakin oli, mutta antibiootit auttoivat. Nyt olen taas ihan pirtsakassa kevätkondiksessa. Olen tällä välin täyttänyt jo kuusitoista vuotta ja painonikin kehtaan ilmoittaa, se on kolme ja puoli kiloa.

Maanantaina tulin tänne, kun isäntäni meni seuraavana aamuna sairaalaan, saa sitten emäntä käydä rauhassa potilasta tapaamassa, kun mamma hössöttää täällä minun kanssani.

Mammakin on tullut hajamieliseksi, yritti tarjota minulle broileria kahdella aterialla peräkkäin. Ymmärsi hän sitten vaihtaa "menuuta", kun selvästi ilmaisin paheksuntani. Onneksi taata oli varannut kaupasta aladopia, broileria, maksalaatikkoa ja jauhelihaa. On noita pieniä papujakin, mutta ne ovat hammaskalustolleni hieman kovia, en niitä mielelläni paljoa rouskuttele.

Illalla mamman paistamasta jauhelihasta levisi keittiöön niin ihana tuoksu, että istuin varmuuden vuoksi siinä vieressä valvomassa, ettei mamma vaan unohda pannua levylle.


Harmillista, että on niin huonot ulkoilukelit. Tuollaisessa sateessa ja rapakunnossa olevilla lenkkipoluilla ei voi kulkea, kuin sen tarpeellisen pissikierroksen. Inhoan tassujen kastumista näin kylmällä ilmalla. Onneksi mamma ja taata ymmärtävät, he antavat minun itse valita reitin ja ulkoiluajan.

Täällä sisällä sohvan selkänojalla on mukavaa seurata ikkunasta sinitiaisen pesintäpuuhia. On siinä ollut pöhinää pöntössä, varsinkin aamuisin. Tänäänkin kuhertelivat siellä pöntön katolla. :)

Minulla taitaa olla kuulo vähän huonontunut, kun eilen missasin taatan kotiin tulon. Heräsin vasta siihen, kun taata tuli silittelemään ja kyselemään miten päivä on sujunut. Tänään olin skarppina ja otin taatan vastaan asiaan kuuluvin menoin, tehän tiedätte, nolotti niin se eilinen.

Eilinen oli muutoinkin erityinen päivä, huomasin mamman jännittävän minun isäntäni leikkausta ( he ovat sukua). Mamma kävi vähän väliä tutkimassa puhelintaan ja postiaan, olisiko jo jotain tietoa. Helpotti minuakin, kun mamma vihdoin kertoi kaiken menneen hyvin.

Hyvää kevättä vaan kaikille hauveli-ihmisille ja kissaihmisille myös, kunhan vaan eivät osu liian lähelle, ne kissat nimittäin. Tarinoidaan sitten taas ensi kerralla. Vuf....