Kevätkampa # 18

Aurinko on noussut Helsingissä 5.21 laskee 21.15, päivän pituus on 15 h 54 min.

Näitä kukkia saamme tänään ihailla pihallamme.




Särkynytsydänkin valmistautuu kesäiseen kukintaansa. Hyvin on selvinnyt talven yli, eikä myyrätkään ole juuria syöneet.

Täällä toisten aamukampoja.

Taatan syntymäpäivä,

oli eilen. Lupasin hänelle lahjaksi ulkomaanmatkan avecin kera. Nyt se matka on tehty, kävimme Tallinnassa, se "avec" olin siis minä. Kyytivälineemme oli Viking EXPRS.

Meri oli tyyni, mutta kylmää oli. Siellä Tallinnan silhuetti jo näkyykin.

Taata sai päättää ohjelmasta, siispä vanhaan kaupunkiin. Viluisia asiakkaita ei paljoa näkynyt villavaatteita ostamassa.



Uskaltaisiko vuokrata tällaisen menopelin? Kuvan nappasi taata. ;-)

Apteekkimuseossa kävimme, siinä toimii vieläkin apteekki, kaunis ovi. Ostin sata kappaletta eestiläisiä cardioasperiineja, maksoivat 2,51 €, miten Suomessa kehdataan laskuttaa samasta määrästä melkein kympin enemmän?

Muutamassa antiikkiliikkeessäkin poikkesimme katselemassa vanhoja esineitä.

Tällä kerralla emme tarenneetkaan jäädä istumaan katukahvilaan, vaikka ne synttärikahvit oli suunniteltu siellä juotavaksi.

Muurivahe 31:ssä poikkesin sisään tästä ovesta, koska näin siellä lankavyyhtejä. (hassu sukankutoja)

Domus Linum on kaupan nimi. Lankojen lisäksi liikkeessä myydään muutakin kodutekstiiliä. Ihanaa tuo eestinkieli, sitä melkein ymmärtää. ;-)

Kauppias antoi luvan ottaa kuvia. Kysyin sukkalankoja, koska näin vain 100% villaa olevia keriä.


Kauppias sitten kertoi, että täällä monet haluavat kutoa sukat kokonaan luonnon materiaaleista ja siksi yhdistävät villa- ja pellavalangan sukan kutimeen. Tämä on tietenkin pakko kokeilla. Näistä langoista kudotut sukat taata saa sitten myöhemmin, sillä edellytyksellä, että hän pitelee vyyhtiä kerijälle. Ostin liukuvärjättyä harmaata.

Souvenirmyymälästä ostin kortin ja postimerkin, tarkoitukseni oli lähettää tervehdys 93-vuotiaalla ystävälleni palvelutaloon. Kortti oli valmiina kirjoitettuna, mutta emme osuneet postilaatikon kohdalle, no ehkä satamaterminaalissa on laatikko? Siellä asia unohtui kokonaan ja vasta laivalla huomasin, että kortti on yhä laukussani.

Kävin infosta kysymässä, että saako laivan postilaatikkoon pudottaa eestiläisillä postimerkeillä varustetun kortin? No, ei saanut, laatikko tyhjennetään Suomessa. Virkailija oli niin ystävällinen, että hän lupasi postittaa kortin ja laittoi korttiin vielä laivayhtiön leimankin. Tunnustuksen annan täydellisestä asiakaspalvelusta. Nyt iäkäs ystäväni saa korttinsa minun hajamielisyydestäni huolimatta.

Helsinkiin saavuimme aikataulun mukaisesti 20,30 ja ehdimme hyvin aikomaamme bussiin. Taata nappasi kuvan Forumin katolla pesivistä huuhkaajista. Näistä linnunpojista olemme saaneet lukea melkein päivittäin, koska pelastuslaitos on joutunut nostamaan lentoharjoituksia tekeviä huuhkaajanpoikia takasin pesään milloin mistäkin. Aika vaarallinen ympäristö huuhkaajanuorille, toivottavasti eivät pudottuaan jää auton alle.

Nappasin vielä kuvan Tallinnan ostoksistamme. Taata sai mesipurkkinsa (hunaja) ja minulle ostettiin suitsujuustoa (savujuustoa), nami pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä ja yksi pallokevätesikko pihalle istutettavaksi. Tämä ruukku löytyi siitä ihanasta kukkamyyjien rivistöstä, jota turistit innolla kuvaavat, yleensä siellä myydään leikkokukkia.

Mukava reissu meillä oli, vaikka kylmä tuuli saikin meidät palelemaan. Minäkin katsoin ikkunasta mitä vaatetta laitan matkalle päälleni, olisi pitänyt katsoa lämpömittarista. Pipoa kaipasin.

Aili-mummolta tunnustus,

täältä. Tähän liittyi kuitenkin myös ehto. Olisi kerrottava itsestään kahdeksan asiaa, joita ei ole ennen kertonut.
Olen mielestäni jo elämästäni kaiken kertomisen arvoisan täällä vuodattanut, mutta yritetään kuitenkin. Jotain sentään haluan pitää omananikin.

1. En erityisemmin pidä talvesta, vaikka olen sydäntalvella syntynyt. Kauniita kuvia talvellakin voi onnistua nappaamaan.

2. Olen käynyt sateenkaaren yläpuolella. Olimme jättäneet sateisen Hanian lentokentän ja nousseet yhteentoista kilometriin. Silloin sen huomasin, alapuolellamme näkyi sateenkaari. Kiireesti nappasin kuvan koneen ikkunasta, tarkennuksia en ehtinyt, mutta värit tästä näkee. Onneksi kamera oli jo valmiina, kun yritin aikaisemmin ottaa kuvaa maasta ja merestä.

3. Olen syöppö. :( Oikein luin nolona suuresti arvostamani Gustav Hägglundin sananvuoroa lehdestä. Hänen mukaansa on itsekurin puutetta, jos nainen päästää itsensä lihomaan. Asiaa Hägglund puhuu, mutta en todellakaan olisi odottanut tuota heittoa juuri häneltä.

Tämän aterian sain nauttia Malemessa.

4. Opin uimaan vasta aikuisena, yhdessä lasteni kanssa harjoittelin.

Asuimme minun uimakouluikäni aikoihin sellaisella paikkakunnalla, jossa vettä oli vain kaivossa, eikä aina sielläkään. Siihen aikaan ei lapsia mihinkään uimarannoille kuskattu, uimahalleja ei taitanut olla olemassakaan. Nykyään haluaisin uida vaikka joka päivä.

5. Olen ollut innokas marjojen ja sienien kerääjä, vieläkin intoa riittäisi, jos vaan voimia olisi kopan kanssa metsiä samota. Metsään menen vaikka rollaatorin kanssa, jos vaan jalka nousee.

6. Rakastan pihaamme ja puutarhatöitä, olen aina nauttinut, kun saan iskeä kynteni mustaan muhevaan multaan.

7. Myös luonto on minulle tärkeä.

8. Suuri onni on kulkea rannoilla yhdessä taatan kanssa.

Pelkäänpä, että nämä antamani tiedot ovat jo olleet uskollisten lukijoitteni tiedossa. Kaikki tämä on varmasti näkynyt rivien välissä. Ainakin tuo yksi kohta on uutta, ole käynyt sateenkaaren tuolla puolen. Tosin meteorologit saattaisivat kumota väitteeni tieteellisesti, mutta näin minä sen koin. ;-)

Alkukirjainhaaste # 22 PÄ

Päijänne päivällä

Illalla.

Yöllä

Päijänne-valssi täällä

Täällä lisää PÄ-kuvia

Aamukävelyllä

Ihanan raikas kuulakas aamu. Luonto suorastaan kutsui meitä metsään kävelemään.

Ensin kuitenkin uudet avautuneet kukat pihalla. Unohtui tuosta kollaasista rajaukset, mutta ilman rajoja ne kukat tuolla pihallakin kukkivat.

Kiurunkannuksen siirsimme pihaan joutomaalta tienposkesta viime keväänä, hyvin on kukka kotiutunut meille.

Tämä sisilisko asustaa meidän kuistin alla ja tuli kurkistelemaan puuhiamme pihatöissä.

Mikähän tämä kasvi on? Onkohan karannut jonkun pihasta tien varteen?

Ojassa polskuttelivat sammakot.

Toivottavasti vettä riittää vielä nuijapäillekin. Meno oli sen näköistä, että kevät oli sampeilla pistänyt hormoonit hyrräämään. Koivujen rungot kuvastuvat vedenpintaan.

Uimarannassa jää oli jo sulanut. Tapasimme kaksi perjantaikerholaistakin uimapuuhissa. He ovat käyneet uimassa koko talven ajan. Neuvoivat sitten meillekin uuden mukavan kävelyreitin.

Järven pohjoispuolella oli vielä jääpeite.

Orvokkejakin jo näkyi tien varrella. Mikähän tämän orvokin nimi on?

Saariretki

Nyt laitan Kreetanmatkan pakettiin, mutta vielä muutama kuva retkemme pysähdyspaikoista.

Pyhimys Agios Fanurius (Fanourius) auttaa ihmisiä, jos he ovat kadottaneet jotain. Kadotetun asian löydyttyä seurakuntalaiset tuovat kirkkoon kakun tai jotain muuta muistoesinettä. Käyntipäivänämmekin kirkon lattialla oli säkki kakkuja. Kakun resepti löytyy täältä.

Tähän pieneen kirkkoon matkalaiset pysähtyvät tekevät ristinmerkin ja sytyttävät tuohuksen kirkon ulkopuolella olevaan tätä tarkoitusta varten rakennettuun katokseen. Pienessä kirkossa sisällä poltettujen tuohusten savu turmelisi ikoneita.

Argiroupoli, muinainen Lappa-kaupunki, seuraava kohteemme.

Mitä kuvanneekaan tämä talon ulkopuolella istuskeleva laiheliini?

Kauniit näkymät alas laaksoon.



Tänne poikkesimme lounaalle. Mäki oli niin jyrkkä, että heikommat joutuivat hidastamaan vauhtiaan.

Tien toisella puolella oli hautausmaa. Hautausmaat ovat pieniä, valkoisia ja kauniita. Hautapaikka Kreetalla on oppaan kertoman mukaan kallis, mutta sen voi myös vuokrata, esim. neljäksi vuodeksi. Senjälkeen vainajan luut puhdistetaan ja viedään luuvarastoon. Tyttö ei kertonut missä ja kenen hoitama luuvarasto on. Kuulosti melko oudolta käytännöltä, viimeistään nyt kannatan tuhkausta.



Vanhan linnoituksen jäännöksissä henkii mennyt maailma.




Viimeinen pysähdyspaikkamme oli viinitila. Tämä tila valmistaa viinejä lähiseudun rypäleistä.

Talon kissa tarkkaili vierailijoita oikein aitiopaikalla.


Illansuussa saavuimme hotellille ja taata kuvasi parvekkeelta erään isännän kulotustouhuja. Hurjalta näytti, kun ympärillä kasvoi ruokoa ja muuta kuivaa tulenarkaa kasvustoa. Siinä se tuli kuitenkin sammui ilman mitään valvontaa. Iltapimeällä vielä, kun isäntä oli jo lähtenyt kotiinsa pieni nuotio siellä keskellä aluetta tulta ja savua tuprutteli.

Tällä kokopäivän retkellä otimme yli kaksisataa valokuvaa, oli vaikeaa valita tänne kiinnostavimmat.

Jos joku blogiystävä on jaksanut kahlata läpi kaikki postaukseni matkaltamme, niin nostan hänen kunniakseen lasin Kreetalaista viiniä, raki olisi liian vahvaa. ;-)