Valokuvahaaste mummelilta

Neljännen kansion neljäs kuva on tässä alla. Mamma on saanut apua lumitöihin.

Nyt on laitettava myös bonuskuvat, koska apuhenkilöitäkin oli kaksi ihanaa. Tuplaonnea. :-)

Kun lumet oli saatu luotua, niin vihdoinkin päästiin asiaan, rakennettiin hulppea lumiukko.

Kuvat otettu vanhalla kameralla 01.12.1997, taata skannannut koneelle haalistuneista paperikuvista. Siellä ne nyt kuitenkin ovat tallella neljännessä kansiossa.

Jatkan haastetta Risusydämen Marjalle, Elegialle, Harakalle ja AnjaReginalle.

Haaste tuli mummelilta täältä

Alkukirjaimet PE # 18

Perinneasut

Perinnepuvut olen kuvannut 04.07.2009 Tallinnan suurilla laulujuhlilla.

Täällä lisää PE-kuvia

Juhlat blogissa.

Merkkipäivän kunniaksi ostin kimpun ruusuja.



Malja kaksivuotiaalle blogilleni. Olkaa hyvät.

Mangoa, rahkaa ja "partaäijä" jogurttia.


Alku oli hankalaa, Johanna auttoi alkuun. Yrityksen ja erehdyksen kautta olen selvinnyt eteenpäin ja blogiystävät ovat auttaneet.

Oman kameran ostaminen oli minulle tärkeä ja merkityksellinen tapahtuma. Nyt en juurikaan poistu kotoa ilman kameraa, akkujen lataaminen on joskus unohtunut ja aiheuttanut harmittavia takaiskuja. Tänään ostettiin täydennystä .

Alkujaan oli tarkoitus vain muistella lapsuuden aikaisia muistoja ja niitä olenkin merkinnyt muistiin aihelokerikkoon "niinkuin sen muistan"- nimikkeellä.

Tämän blogielämäni suola ja mausteet olette, TE, uskolliset blogiystäväni. Olen niin kiitollinen jokaisesta kommentistanne, joskus luen niitä moneen kertaan, toisinaan nauran vedet silmissä ja joskus silmät kostuvat kauniiden sanojenne tuomasta hyvästä mielestä.

Muutamia teistä olen tavannutkin henkilökohtaisesti ja olen niistä tapaamisista iloinnut, uskon, että saan pitääkin teidät ystävinäni elämäni loppuun asti.

Koska on epätodennäköistä, että minulle tapahtuisi mitään sellaista kuin Saaralle Isonkirjan mukaan, ;-) , niin aion elää tästä eteenkin päin täyttä elämää rakkaan taatani kanssa ja nauttia blogiystävien seurasta täysin sydämin. Aikaansa ei kukaan tiedä ja minäkin olen jo kulkenut pitkän tien. Nyt iloitsen jokaisesta uudesta päivästä ja uudesta kokemuksesta. Korkeimman suojassa on turvallista elää.

Erityisen kiitoksen haluan halausten kera antaa Johanna-tytölleni, joka innosti ja auttoi minut alkuun blogien virtuaalimaailmassa. Äitis on saanut paljon sisältöä elämäänsa blogien kautta. Special-halin on ansainnut taata, joka kertaakaan ei ole hermostunut mamman surffailuun, eikä äkkipysäyksiin sopivien kuvauskohteiden yllättäviin ilmestymisiin.

Viikon värikollaasi # 28.

Musta, punainen ja valkoinen

Mielestäni upein puna-musta-valkoinen yhdistelmä tänä vuonna on kamerani linssiin osunut Turussa Logomon kahvilassa. Logomosta ovat kollaasin keskimmäiset kuvat. Ylhäällä oikealla on Inkamarian virkkaama lumiukko, kuvattu Inkamarian näyttelyssä (lupa oli). Syksyn sukkasatoa alhaalla oikealla. Vasemmalla ylhäällä on pieni pala kansallispukua, kuvattu Tallinnan laulujuhlilla. Pionit omalta pihalta. Täällä lisää muiden mustapunavalkoisia kollaaseja.

Oli pakko laittaa vielä toinenkin kollaasi, kun tuossa sohvalla köllöttelin päivälevon merkeissä, niin huomasin taatan vanhan retrolampun. Siinähän se on puna-musta-valkoinen.

Muki ja punainen kulho ovat kirpputorilöytöjä.

Patalappu ja -kinnas ovat tuliaislahjat pikkusiskolta USA:sta, patalapun ja kintaan kämmenpuoli on silikoonia. Ei polta hyppysiä ihan heti. Kiitos, pikkusiskolle ja velipojalle.


Muiden värikollaasit löytyvät täältä

Kevätkampa # 13

Sinitiainen on valinnut riippaomenapuun pöntön kesäkodikseen.

Varma kevään merkki meidän pihassa. Nähtäväksi jää, onnistuuko sinitintin pesänvaltaus.

Sinitiaiset ovat sinnikästä siipiväkeä. Osuin kerran paikalle, kun pöntöstä tapeltiin kirjaimellisesti verissä päin.

Olin tulossa kotiin, kun näin tien yläpuolella kummallista lentelyä, poukkoilua ja sitten pudotus alas. Omituinen lintu, ajattelin, neljä siipeäkin. Tulin lähemmäksi ja näin siinä maassa kaksi sinitiaista. Yksi oli iskenyt kyntensä toisen päälakeen. Kynnet olivat tarttuneet niin lujasti kiinni, että tappelupukari ei enää irti päässytkään. Otin linnut varovaisesti käteeni ja aloitin rauhallisesti rupatellen irroittaa linnun varpaita toisen päästä, yhden kerrallaan. Onnistuin vapauttamaan linnut toisistaan, molemmat lähtivät iloisesti lentämään. Toivottavasti kynnet päähänsä saanut lintu myös toipui haavoistaan. Onneksi kissa ei silloin osunut ensimmäisenä paikalle.

Suotavaa olisi, että täällä pihalla ei kovin rajuja kiistoja syntyisi.

Mustarastas siemenkakulla.

Alkoi sataa luntakin, mutta asemat oli pidettävä, muutoin tulisi harakkapariskunta apajille.

Viherpeippo ilmestyi aamulla paikalle. Kuvat ovat kaikki ikkunasta kolmen lasin läpi otettuja.

Aurinko nousi 06.05 ja laskee 18.48 Päivän pituus on 12 h 43 min.

Täällä lisää kevätkamman piikkejä.

Ankkurit ylös ja menoksi.

Tämä näkymä on Värtanin terminaalisillalta.

Tuo kuvan keskellä näkyvä korkea rakennelma on hyvä maamerkki parhaan Myrornakirppiksen löytämiseen. Lähin metroasema on Ropsten, jos tulee paikalle keskustan suunnalta.

Ainakin yksi kaunis ikkuna on matkalla kuvattava, bonuksena kellotorni. Klikkaa kuvaa.

Kaunis rakennus kellotorneinen on myös kuvaamisen arvoinen.

Persoonallinen tapa pysäköidä polkupyörä, jää hyvin tilaa jalkamiehille.

Kasvikset kummittelevat minulle jo metroasemillakin. ;-)

Näitä kasseja oli mukava ostaa. Ystäväni siinä valitsee omaansa.


Skärholmenin Myrornasta löysin myös yhden kivan jutun, jolla toivoisin ilahduttavani "pikkusiskoani", sitä en vielä paljastakaan. Laitan kuvan ja esineen tunnistuskyselyn myöhemmin.

Kaksi taitavasti virkattua uutta patalappua perjantaikerhon kevätarpajaisiin, ne ovat tyyliin, joka arpa voittaa.

Kynttilänjalka on luulasia. Kuvasin jalan lappeellaan, saadakseni tuon lyhtyosaa kannattelevan pojankin näkymään.

Arkikäyttöön löysin kaksi suurta smoothielasia. Saavat Senaattorilasit odotella kaapissa juhlahetkiä, kun ovat niin arkoja käsitellä.

Mustikkapirtelö maistuu paremmalta kauniista lasista, eikö vaan? Piristävä aamujuoma.

Lisäksi löytyi keltainen lankakerä ja kaksi pientä käsin kirjailtua liinaa. Niitä sitten esittelen sopivan tilaisuuden tullen myöhemmin.

Kiitos, Anja, ystäväni mukavasta " loppisretkestä ".

Savuporokeitto

Tiistaina ennenkuin olin valmis nousemaan bussiin ja Siljalla nostettiin ankkurit ylös, niin oli varmistettava kotiin jäävän taatan ruokatalous.

Valitsin savuporokeiton, koska se on nopea, helppo ja herkullinen ruoka, myös lämmitettynä. Keittoon voi laittaa kasviksia montaa sortimenttia, mitä nyt sattuu kaapista löytymään. Tässä keitossa on kukkakaalia, sipulia, lanttua, porkkanaa, perunaa ja herneen versoja. Savuporo oli jo valmiiksi murustettuna muovipakkauksessa, helppo hölväyttää puolivalmiin keiton sekaan. Koristeena auringonkukan versoja, sakeuttajaksi jääkaapista löytyi Koskenlaskijaa, viherpippurilla maustettua.

Tämä kuva on testilautasesta, jolla vahvistin itseäni matkaa varten. En kuitenkaan ehtinyt postausta laittamaan. Näin hyvää keittoa kannattaa kuitenkin mainostaa jälkeenpäinkin. ;-)

Alkukirjainhaaste # 17 LI

Linnunpesä

Lintu se on harakkakin, siispä myös harakanpesä mukaan haasteeseen.

Täällä lisää LI-kuvia.

Luulimme sitä maanjäristykseksi.

Viime yönä heräsimme kauheaan jyrinään ja kolinaan. Maanjäristys! No, ei sentään. Etelän puoleiselta lappeelta tulivat lumet rymisten alas. Tästä meidän tiilikatolta ei ole aikaisemmin lumet voimalla alas puskeneetkaan, vaan hiljaa rännejä pitkin vetenä loristelleet. Tuolla pihalla on nyt niin paljon lunta ja jäätä, että sinne ei pääse kuvailemaan.

Otetaanpa mukaan pari pientä lintukuvaa sivua somistamaan. Kuka se tuolla omenapuussa?

Näitä kesäisiä kuvia on vielä katsottava arkistoista.

Tällaiselta tiilikatolta lumi ei herkästi alas valahda omia aikojaan.

Tuleekohan tänä keväänä västäräkki meille alivuokralaiseksi?

Nyt on ryhdyttävä keittelämään taatalle savuporokeittoa, pärjäilee sen avulla sillä aikaa, kun mamma liehuu ulkomailla.

Ihan pieni reppu vaan mukaan ja pikkuisen kruunuja taskuun. Ei tule tehtyä tarpeettomia hankintoja. :-)

Värikollaasi # 27

Mukana piti olla lisänä myös pyöreitä muotoja. Täällä lisää viikon värikollaaseja.

Tämä näyttää kylläkin sushipostaukseni kertaukselta, anteeksi.

Konserttimatka Lahteen.

Lauantaina matkasimme taatan kanssa Lahteen Sibeliustalolle konserttiin. Menomatkalla tie oli kuiva ja maanjäristyksestäkin kerrottiin, emme siitä saaneet mitään havaintoa.

Klarinettitaituri soitti ihan suoraan sydämeen omassa solistiosassaan. Sitä tunnetta on mahdotonta kuvata, se on vaan koettava itse. Meitä kosketti erityisesti Mozartin klarinettikonserton adagio - osuus, se on kauneinta Mozarttia mielestäni. Konsertti on nähtävissä 25.03 - 15.05.2011 osoitteessa www.classiclive.com.

Täällä voi nauttia tästä klarinettikonserton adagio-osasta kauniiden kuvin kanssa.

Iltapäivällä alkoi pyryttää, lunta oli tullut n. viisi senttiä. Maisema muuttui talviseksi.

Kuvasin kauniita ikkunoita.

Ovia myös.

Nämäkin talot ovat hieman liipaisseet elämääni menneessä maailmassa.

Tulimme Lahteen hyvissä ajoin ennen konsertin alkua, aikaa jäi poiketa Lanttilan kirpparille.

Olen joskus aikaisemmin kertonut näistä kanoista, tästä sarjasta puuttui se ihan pieni tipu. Olen sitä yrittänyt vuosin ajan etsiä, myös ystäväni, Anja, on katsellut reissuillaan kirppispöytiä sillä silmällä, josko löytyisi kaverille pikku tipa.

Olin jo menettänyt toivoni pikkuisen tipin löytämiseen, ilo olikin suuri, kun Lanttilassa sellainen oli minua odottamassa.

Nyt tipuja on kuusi kappaletta. En ole vielä löytänyt sopivaa paikkaa kanaemolle poikasineen.

Kevätkampa # 12

Aurinko nousi 6.26 ja laskee 18.31. Päivän pituus 12 h 4 min.

Eilen lakanat kuivuivat ulkona ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Meillä tämä on varma kevään merkki. Ihanan raikas tuoksu.

Täällä lisää kevätkamman piikkejä.

Liikuttavaa ystävyyttä

Täällä kerrotaan sellaisesta todellisesta ystävyydestä, joka saa kyynelen silmiin.

Ihmisillä on Japanissa todella raskasta, mutta niin on heidän ystävilläänkin. Toivottavasti nämä videolla kuvatut kaverukset nyt saavat myös apua.

"Kaiten zushi".

Aamulla oli pikku pakkanen ja aurinko paistoi ihanasti. Lähdimme reippaalle metsälenkille, ennen kuin polut auringossa pehmenisivät.

Nälkäisinä lähdimme Itäkeskukseen täydentämään siemen- ja pähkinävarastojamme Punnitse ja Säästä kauppaan. Säästöt tosin taas hupenivat kevyesti, kun osuimme sushiradalle.

Siinä niitä herkkuja kiertää asiakkaille.

Lainasin tämän selonteon Masabin omalta sivulta.

"Masabi Itäkeskuksen erikoisuutena on sushirata, jossa liukuhihnalla kiertää sushiannoksia erivärisillä lautasilla. Asiakas istuu pöytään ja ottaa itselleen radalta mieleisensä annokset. Lasku tulee syötyjen lautasten värin ja määrän mukaan. Japanissa rataa kutsutaan nimellä kaiten zushi."


Tässä muutamia valintojamme.


Tämä lohen värinen herkkupala on marinoitua inkivääriä, otetaan pikkuinen pala aina ruokalajien välillä. Se puhdistaa ruokailun kestäessä makunystyröitä vastaanottamaan taas uusia makuelämyksiä.

Minua häiritsi näiden lautasten räikeät värit, varsinkin tuo pinkki vie herkkupaloilta värit. Eihän näistä saa tyylikkäitä kuviakaan. :(

Pikkuisessa kalavadissa on soijakastiketta, sitä sai kaataa itselleen lisää pöydässä olevasta kannusta.

Tuo kauniin vihreä pikkuinen nokare on Wasabitahnaa. Se on melko väkevää, mutta maku haihtuu suusta ihmeen nopeasti, ei siis häiritse muita makuelämyksiä.

Siinä ihaillessani kauniita pieniä sushipaloja, niin ajatukset välillä siistyivät sinne kauas Japaniin, josta sushi on kotoisin. Siellä tämä kauneuden tajuinen kansa on taas joutunut kokemaan suuren tuhon ja surun. Voimia ja kestävyyttä heille toivon.