50-luvun Robin Hood.

Viime viikolla kävimme lapsenlapsien kanssa Turussa pienellä hiihtolomalla. Oli kylmä aurinkoinen pakkaspäivä. Kävimme ajelulla sataman suunnalla.

Nappasin muutaman kuvan vanhoista rakennuksista ja Turun linnastakin vähän erilaisemmasta kuvakulmasta.

Siellä tuttuja maisemia katsellessani muistui mieleeni muutamia tarinoita. Yhden niistä merkitsen muistiin tähän.



Palataan takaisin tuohon otsikkoon ja viisikymmen luvulle. Miten tarinani liittyy Robin Hoodiin? Eipä juuri ollenkaan, tuo otsikko nyt vaan johtui mieleeni, kun tutkin Kansallisoopperan ohjelmistoa.

Tarinani Robin Hood on oikeastaan Neiti Robin H. Hän oli miellyttävä, tunnollinen, luotettava ja hyvin pidetty henkilö isäni työpaikan konttorissa.

Eräänä syksynä lähellä joulua Neiti RH pyysi isäni apua jossakin kotinsa remonttiin liittyvässä asiassa. Isäni tietenkin suostui auttamaan ja kävi muutamina iltoina maalaamassa ikkunoita tai jotain korkkimattoa liimaamassa, en muista tarkemmin. Neiti RH maksoi isälle jotain pientä korvaustakin menetetystä vapaa-ajasta. Ylimääräinen pieni tulo olikin tarpeen, kun joulukin oli tulossa.

Aattoiltana valmistauduimme vaatimattomalle illalliselle, kun ulkoeteisestä kuului kolinaa. Pikkupojat hihkaisivat, joulupukki! Isä lähti katsomaan ja tuli takaisin hämmentyneen näköisenä, kahta kassia kantaen.

Oliko se pukki, pojat kysyivät. No, ei ollut. Neiti Robin H siellä oli antanut kassit isälle, toivottaen hyvää joulua koko perheelle.

Malttamattomina ryntäsimme kassien kimppuun ja löysimme kukin nimellemme osoitetut paketit ja suurin ihme oli kaunis ihanasti tuoksuva hyasintti, joka oli istutettu pikkuruisten tulppaanien kanssa huurteiseen katotonta pohjalaislatoa muistuttavaan koriin.
Koskaan aikaisemmin meillä ei ollut ollut joulukukka-asetelmaa. Sen kukkakorin kuvan olen tallentanut sydämeeni, kameraa meillä ei ollut.

Perheemme sai lahjaksi suklaata, kahvia ja ehkä jotain muutakin. En enää muista tarkemmin, minulle tärkein oli tietokilpailupeli. Peli oli pakattu hienoon pahvilaatikkoon ja siinä oli paristo ja kaksi piuhaa, joiden päissä oli ne "töpselit". Pelaajia tarvittiin kerrallaan kaksi, toinen esitti kysymyksen ja toinen vastasi. Oikean vastauksen kohdalle syttyi pikkuruinen lamppu.

Normaalisti me lapset saimme jouluna lahjaksi jotain vihkoja, värikyniä tai alusvaatteita. Niistä ei paljoa joulun jälkeen koulussa ollut kertomista. Tänä jouluna oli toisin. Ylpeänä kerroin koulussa saamistamme lahjoista. Parasta oli se, että luokan suosituin tyttö oli saanut samanlaisen tietokonepelin, tunsin itseni tasa-arvoiseksi.

Isä sitten myöhemmin kertoi, että hän oli vähän ihmetellyt, kun Neiti RH oli kysellyt lasten nimiä ja ikiä. Neiti tasantarkkaan tiesi meidän perheemme taloudellisen tilanteen, koska hän joka viikko laski rahat isän palkkapussiin, arvasi tietenkin, ettei niillä rahoilla leveästi eletty.

Muistan vieläkin lämmöllä Neiti RH:ta, hän järjesti meille ikimuistoisen joulun. Kahteen kassiin se mahtui, mutta vaikutus oli suuri.

Vuosia myöhemmin, kun olin jo aikuinen, tarinani sai surullisen lopun. Jouduimme lukemaan paikkakunnan sanomalehdestä, että Neiti RH oli pidätetty työnantajansa varojen kavaltamisesta. Neiti RH oli auttanut lukuisia perheitä kavaltamillaan rahoilla, itse hän eli hyvin vaatimattomasti. Koskaan en saanut tietää olivatko meidänkin lahjamme maksettu väärin hankituilla rahoilla, vai alkoiko hänen kavallustoimintansa vasta myöhemmin.

Jos silloin nuorena aikuisena olisin ymmärtänyt ajatella asioita syvällisemmin, niin olisin käynyt vankilassa tapaamassa Neiti RH:ta ja kertonut hänelle minkälaisen suuren ilon hän meidän perheellemme sinä viisikymmenluvun alun jouluaattona järjesti. Ehkä se olisi antanut hänelle lohtua lukkojen takana. En tiedä, en sen onnettoman lehtijutun jälkeen enää kuullut hänestä mitään.


Jos vielä voisin, niin ojentaisin Neiti Robin Hoodille kimpun tulppaaneita.

Värikollaasi # 24

Keltainen, oranssi ja tumma oranssi.

Täällä lisää viikon värikollaaseja.

Vastauksia Itkupillin haasteeseen. :-)

Sain tämän tunnustuksen Itkupilliltä enkelten kaupunki blogista, sydämellinen kiitos.

Kivitaskun kokoelmaa pihalla viime kesänä.

1. Milloin aloitit blogisi?

Blogimaailman ihmeet ja ihanuudet avautuivat minulle maaliskuun lopulla 2009. Pian siis on blogini 2-vuotis synttärit.

2. Mistä käsittelet blogissasi?

Blogissani ei ole mitään yhtenäistä linjaa tai trendiä. Kirjoittelen mitä sattuu tapahtumaan vaatimattomassa elämässäni. Mielelläni myös lisäilen minun tai taatan ottamia kuvia, nyt on kivaa kuvata, kun blogia varten on hankittu minulle oma kamera.

Joskus haluaisin ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihinkin, varsinkin silloin, kun olen mieleni pahoittanut jostakin ymmärrykseni mukaan väärin hoidetusta asiasta. Melko hyvin olenkin onnistunut hillitsemään urputushaluni. Jos oikein jostain riemastun, niin silloin otan tuolin reunoista kiinni ja lasken kymmeneen. Se on sitten siinä...

3. Mikä tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Erityinen tämä on vain kirjoittajalle itselleen. Olen iloinen, että minulla yleensä on oma blogi ja paljon ihania blogiystäviä. Ei ole ihan tavallista, että ikäiseni mummeli surffailee tietokoneella ympäri maailmaa. Useimmat ikätoverini eivät suostu tietokonetta käyttämään, tähän pitäisi saada korjaus. Ottaisikohan joku kansanedustajaehdokas asian huolekseen. Mummoille ja papoille koneet kotiin ja alkuunpääsyyn opetusta.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin pitämisen?

Aloitin lasteni toivomuksesta kirjoitella muistiin lapsuuteni kokemuksia. Johanna auttoi minua avaamaan blogin ja senjälkeen olen yrittänyt tulla omillani toimeen. Alussa sain paljon apua toisilta bloginpitäjiltä. Kiitos heille! :-)

Ensin sainkin aikaiseksi muutamia muistelmapostauksia, mutta nyt homma on levinnyt käsiin. Joskus sentään saan jotain muistelmia "niinkuin sen muistan" aihelokerikkoon.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Luulen, että minun kykyni ja taitoni rajoittavat suurien muutosten tekoa. Jo nyt yritän tehdä kaiken niin hyvin kuin osaan. En halua kilpailla tai kopioida toisia. Haluaisin pitää blogini omani näköisenä. Toki uusia taitoja olisi mukava oppia, mieli avoinna siis..

Toivoisin, että edelleenkin blogini toisi iloa ja hyvää mieltä lukijoilleni ja kannustaisi ikäihmisiä avaamaan omia blogeja mielensä virkistykseksi. On mahtavaa saada nuoria ystäviä virtuaalimaailmassa, he tuulettavat sopivasti luutuneita ajatuksia.

Tämän palkinnon voisin antaa monellekin blogille, pelkään, että useat ovat jo tämän haasteen täyttäneet.

Jättäisin tämän haasteen Minzille, hän on minun ensimmäisiä nettiystäviäni toiselta palstalta. Minzin blogissa käyn säännöllisesti hakemassa koiraenergiaa. :)

Olen huono valitsemaan haasteen saajia, liian vaikeaa. Olen siinä asiassa onnellisessa asemassa, että ystäviä on niin paljon. Olkaa hyvät ja ottakaa tästä haaste, jos nämä esitetyt kysymykset teitä kiinnostavat. Varmasti tulen lukemaan vastauksenne. :)

Kevätkampa # 9

Ei vieläkään mitään selviä kevään merkkejä pihapiirissä. Nyt on vaan keksittävä jotain uutta täällä sisällä.

Aurinko nousi Helsingissä 7.29 ja laskee 17.38. Päivän pituus tänään on 10 h 9 min.


Turussa siemenkaupassa käydessäni huomasin siellä tämän kätevän versojen kasvatusalustan.

Jos kuvan klikkaa isommaksi voi alimmaiselta riviltä lukea käyttöohjeet. (Tosin tarvitsin lisäksi suurennuslasin apua)

Olen aamulla kylvänyt hernettä, auringonkukkaa ja isolehtistä vihanneskrassia. Krassin siemet ovat niin pieniä, että pelkäsin niihen menevän läpi ritilästä, laitoin ohuen kostutetun lautasliinan siementen alle. Ehkä ensi viikolla voin esitellä kylvökseni satoa?

Taata sai työssä joululahjaksi tämän kätevän yrttiruukun. Ruukku on kaksiosainen, alimmassa astiassa on vettä ja yläosan kahteen reikään voi laittaa kaupasta ostetut yrtit ruukkuineen, kätevää.


Ostin lisää Stevian siemeniä. Muistattehan vielä supermakean stevian? Jos Stevia kiinnostaa, niin käy katsomassa vanhaa postaustani ja klikkaa esille myös kommentit. Steviaa käyttää esim. teen makeuttamiseen blogiystävä S. , häneltä sain lisää vinkkejä. Esimerkiksi tuon ruukussa kasvattamisen.

Viime keväänä sain Anjalta neljä pikkuista stevian tainta ruukussa. Taimet ovat viihtyneet hyvin talven ajan sisällä keittiön ikkunalla. Palanen lehteä makeuttaa mukavasti vihreän teen. Olen myös kuivannut lehtiä, mutta niitä en ole vielä teessä kokeillut.

Stevian siemeniä en ole markettien siementelineissä nähnyt, mutta täällä niitä on myynnissä, myös verkkokaupassa.

Kalebassia ostin ihan vaan silmän iloksi.

Täälläkin on rapsittu kevätkamman piikkejä. Klikkaa tätä vihreää.

Kymmenen vuotta sitten

Vastaan kysymykseen, "mitä olisit kirjoittanut, jos sinulla olisi ollut blogi kymmenen vuotta sitten?" Oliko tämä haaste? Löysin tämän kysymyksen Omamaamansikkablogista.

Oli kohtalaisen helppoa muistella, kun juuri tuona vuonna 2001 helmikuussa aloitin kirjata lähes päivittäin muutamin sanoin tapahtumat Muisteriin.

Ystävänpäivänä 2001 saimme puhelimessa sukulaiselta tiedon kirjailija Kerttu - Kaarina Suosalmen nukkuneen yöllä ikiuneen. Hän olisi syksyllä täyttänyt 80 vuotta. Muistelin niitä muutamia yhteisiä marja- ja sieniretkiä, joita yhdessä teimme saareen.

Helmikuun lopulla seurasimme taatan kanssa Lahden MM-kisoja. Alussa kaikki näytti menevän hyvin, mitalisadettakin saatiin. Sitten tapahtui se kauhea grande katastrofi. Olen kirjoittanut Muisteriin 28.02. 01, "Tänään tuli lisää doupingkäryjä Harri Kirvesniemi ja Mika Myllyläkin. Tosi surullista, saa nähdä milloin Suomi tästä nousee."

Maaliskuun alussa matkasimme Anjan kanssa Tallinnaan. Viivyimme Anjan ja prinssipuolisonsa Tallinnan kodissa pari yötä. Kiertelimme vanhassa kaupungissa varmaankin kaikki antiikkikaupat. Ostin punapyökkiraamisen silhuettitaulun, mielestäni ne vanhat taidokkaasti leikatut taulut sopivat hyvin meidän silloiseen vanhaan puutaloomme. Tämä vanha maljakko on myös muisto Tallinnasta. Kotiinlähtöpäivänä kävimme vielä keskustorilta ostamassa kannuihin hapankaalia kotiin viemiseksi. Virolaiset osaavat valmistaa hyvää hapankaalia.

Maaliskuussa kävimme kaksosten kanssa Tampereella kylpylässä ja katsomassa delfiinejä Särkänniemessä.

Vappua viettämään tulimme Haukkavuoreen. Vanhaan omenapuuhun oli mukava kiivetä.

Toukokuussa matkasimme Johanna, lapset ja minä Kreetalle. Harmillista, että kuvia ei matkalta ole, vaikka nuorimmainenkin silloin 8kk:n ikäisenä ui ensimmäistä kertaa Välimeressä. Johanna otti kuvia, mutta kamerassa oli filmi juuttunut paikoilleen, voi harmi. Onneksi nykyään on digikamerat.

Heinäkuussa vietimme aurinkoisen viikon Johannan perheen luona mökillä.

Nuorimmainen on tässä kuvassa 10 kk:n ikäinen ja seisoo jo noin tukevasti omilla jaloillaan.

Taatalla on lapsille ollut aina aikaa, häneen luotetaan vieläkin.

Elokuussa aloittivat digilähetykset TV:ssä, vaikka katsojilla laitteita oli vielä melko vähän, meilläkään ei ollut.

Oli hyvä mustikkavuosi, koska Muisteriin on merkitty lähes joka päivälle pihalta kerätyn mustikkasaaliin määrä.

Syyskuussa sitten tapahtui se, mitä ei ikinä olisi saanut tapahtua.

Avasin iltapäivällä television katsoakseni kolmen uutisia, TV jäi auki. Puuhailin siinä jotain juttuja samalla. Silloin huomasin WTC-tornin olevan tulessa ja uutisissa kerrottiin lentokoneen törmänneen siihen. Soitin taatalle töihin ja kysyin onko heillä siellä televisiota ja kerroin tornitalon palavan. Samalla hetkellä suorassa lähetyksessä näin myös toiseen torniin törmäävän lentokoneen. Myöhemmin sitten selvisi, että vielä kaksi muuta konetta oli terroristien hallussa.
Kuvan lainasin netistä.

Tämä kamala uutinen pysäytti ja järkytti. Maailma ei enää koskaan voi toipua ennalleen, ajattelin.

Silloin heräsi pelko, tuleeko näitä hökkäyksiä vielä lisääkin. Johannakin oli silloin työmatkalla Lontoossa.

Syyskuussa taatalla oli muutaman päivän työmatka Budapestiin. Ostin liput samaan koneeseen ja lähdin mukaan. Taata oli päivät työssä ja minä tutustuin yksin kaupunkiin. Illalla kävimme kansantanssi ja -musikkikonsertissa. Valitettavasti en löytänyt tähän matkaan liittyviä valokuvia mistään. Lisään kuvat myöhemmin, kunhan ne nyt ensin löytyvät.

Joulukuussa kaksoset järjestivät kavereilleen pikkujoulujuhlat. Kuvassa neidot kaunistautuvat. Tipi on siinä keskellä valkoinen hiusharja kädessään.

Jouluaaton aattona taata sai puhelun veljeltään, poikien isä oli nukkunut hiljaa pois 87 vuotiaana.

Samana päivänä minun isäni tuli viettämään viimeistä jouluaan Johannan perheen uuteen kotiin. Seuraavana jouluna myös ukki oli poissa, lähtö tuli hänelle myös 87 vuotiaana. Kuvassa nuorimmainen on päässyt isoisoisänsä syliin mehuhetkestä nauttimaan.

Heidän muistonsa säilyy niin kauan, kun me heidät muistamme.

Nyt on aika laittaa taas vanhan muisterin kansi kiinni. Hymyillen sen teen, koska vuosi 2001 oli hyvin onnellinen, lähes jokaisella sivulla oli jotain kerrottavaa naapurissa asuvista lapsenlapsista. Nyt saamme nauttia kolmen nuorimman lapsenlapsen seurasta muutaman lomapäivän ajan. Lämpimin ajatuksin odotan myös vanhimman lapsenlapseni kuvakertomusta opintomatkasta Laosiin.

Kirjainhaaste # 13

Alkukirjaimet As.

Astiat

Täällä lisää kuvia.

Värikollaasihaaste # 23

Tällä kerralla onkin vuorossa viisi väriä, valkoinen, harmaa, hopea, kulta ja musta.

Pikkuinen hiihtolomalainen halusi katsoa Idolsia, mamma pääsi koneelle. :-)

Täällä lisää kollaaseja.

Hiihtoloma hiljentää blogia.

Nyt on tällä kylällä jo niin paljon lunta, että jos vielä lisää tulee, niin liikennemerkkeihin on rakennettava jatkopalat.

Yksi pieni hiihtolomalainen on jo tullut. Harmittaa tuo kova pakkanen.

Hyvää hiihtolomaa vaan kaikille koululaisille.

Kevätkampa # 8

Huolimatta siitä, että aurinko nousi jo 7.49 ja laskee 17.20, kevään tulo ei edisty toivotulla vauhdilla. Pakkasta on aurinkoisella kuistilla vieläkin 19 astetta, yöllä oli paljon enemmän. Päivän pituus on tänään 9 h 31 min. Virallinen lumensyvyys on 57 cm Helsingissä.

Kuistin pöydällä ja penkeillä on melkein metri lunta.

Pyysin taataa hieman edistämään kevään tuloa lapion avulla.

Malttamattomana odotan niitä aurinkoisia aamuja, jolloin voisin istua kuistilla teetä juomassa ja samalla aamulehden sudokua täytellen.

Täällä lisää Kevätkampoja.

Pakkaspäivä Helsingissä.

Eilen päätimme Anja-ystäväni kanssa uhmata pakkasta ja lähteä Helsinkiin teekaupoille.

Japanilainen teekauppa löytyikin helposti. Olin niin innoissani tutkimassa kaikkea hyllyiltä löytyvää jännää, että en muistanut myymälän sisällä pyytää kuvauslupaa. Uusi reissu on tehtävä. Ikkunassa alhaalla oikealla on tuo japanilaisille onnea tuova Maneki Neki kisu, täällä kerroin kisusta aikaisemmin.

Kuvat ovat myymälän ulkopuolelta kadulta kuvattu. TokyoKan sivut täällä.


Tähän kuvaan keräsin omia ostoksiani. Vihreää Sen-Cha teetä, vihreää teetä jauheena, Mizkan Yuzupon soija-sitrusetikkakastike, teesihti ja uusi kahva vanhaan Arabian teekannuuni.

Teet ovat vacumpakattuja luomutuotteita. Sadan gramman pussi Yuki Senca-teetä maksoi 4.50 € ja teejauhe 7.45 €. Teejauhe liukenee kylmäänkin veteen, varmaankin helteisenä päivän mukava janojuoma.

Yllättäen pääsimme karkkisateeseen.

Abit saivat kylmää kyytiä, mutta pakkanen ei näyttänyt riemua haittaavan.

Mukava matka meillä taas oli. Anja varmaankin kertoo lisää omassa blogissaan. Minun kamerani hyytyi pakkasessa, luulin akun tyhjentyneen, mutta kotona vähän lämmiteltyään kamera taas toimi normaalisti. Kiitos ystävälle mukavasta retkestä pääkaupunkiin.

Tämä juttukin on hieman hatusta vedetty, kun on kiire perjantaikerhoon.

Värikollaasihaaste # 22

Keltainen , vihreä ja punainen

Täällä lisää värikollaaseja.

Kirjainhaaste TO # 12

Tomerat torvisoittokunnat Tallinnan laulujuhlilla 2009

Täällä lisää TO-sanakuvia

Teetä yhdelle.

Viime syksynä sain kiinalaisen lääketieteen asiantuntijalta suosituksen vaihtaa tavallinen tee vihreään . Asiaa tarkemmin selvittelemättä vaihdoin teeni laatua. Nyt olen valintaani tyytyväinen.

Tämän teepannu-kuppi yhdistelmän olen saanut joskus USA:n tuliaisena "pikkusiskoltani". Nuo lainausmerkit johtuvat siitä, että minulla ei oikeastaan ole ollenkaan siskoa. Nuorin veljeni sitten aikanaan korjasi tämän puutteen ja nyt hänen vaimonsa on minulle pikkusisko. Tästä minun ei oikeastaan pitänyt kirjoittaa, vaan ihan toisesta asiasta.

Viikolla osuin kuuntelemaan televisiosta jotain ohjelmaa teetutkimuksista. Japanissa on paljon tutkittu juuri vihreää teetä ja todettu sen olevan erittäin monipuolisesti terveellistä.

Japanilaiset, jotka juovat paljon vihreää teetä sairastuvat harvemmin muihin kansoihin verrattuna syöpätauteihin, huolimatta heidän kiireisestä ja stressaavasta elintyylistään.

Laitan tähän nyt pari linkkiä, joista löysin monipuolista tietoa tutkimuksista. Noora, Ylen Uusi musta ohjelman toimittaja, on kerännyt hyvän koosteen tähän postaukseen. Jos teeasiat kiinnostavat, niin kannattaa klikata.

Kommenttisivulla löytyi yksi hyvä japanilainen teekauppakin (tämä on siis nettikauppa) vaativalle teen nautiskelijalle.

Mietin vaan, että löytyisiköhän Helsingistä pientä japanilaista teekauppaa? Jotkut markettien teet ovat osoittautuneet maultaan lähinnä "vihtavedeksi".

Vihreä tee virkistää ja on hyvää, jos onnistuu löytämään tuoretta laatuteetä. Teen hauduttaminen on sitten jo toinen asia, sekin on taitolaji.

ps. Lisään tämän Paulan antaman linkin tänne

Ystävän vierailu.

Olemme taas saaneet pikkuisen vieraan muutamaksi päiväksi, tuttu ystävämme Fidji.

Ulkona on kylmä, takki on puettava päälle.

Harmillista, kun pakkanen ajaa meidät nopeasti sisälle. Huomenna ulkoillaankin kahdestaan, kun taata on matkustanut Wieniin työmatkalle. Onneksi minulla on nyt kaveri täällä kotona.

Mamman on nyt hyvä olla täällä, kun vartija on paikalla. Välillä otetaan pienet nokoset.