Viikon värikollaasi # 20

Oranssi, ruskea ja vaaleanpunainen

Täältä löytyvät toisten kollaasit.

Upea elämys.

Oltuani pari viikkoa täällä kotona flunssaa paossa, niin halusin nyt jotain kivaa tapahtuvaksi. Ehdotin taatalle elokuviin lähtöä. Olin jo valinnut elokuvan, nyt oli vaan markkinoitava idea taatallekin. En mitenkään korostanut päänäyttelijän erinomaisuutta, vaan panostin elokuvan historialliseen aiheeseen. :)

Tämä elokuva kertoo siis Englannin kuningattaren isästä Kuningas Yrjö VI:sta. Pitkään aikaan en ole niin nauttinut elokuvan katsomisesta kun tänään, myös taata piti esityksestä. Blogin kuvat ovat tästä elokuvasta, linkki alempana.

Aion tietenkin katsoa tämän vielä uudelleenkin televisiosta, sitten kun se tulee. Sitä tunnelmaa, joka syntyy teatterisalissa, jossa viisisataa silmäparia seuraa samaa ruutua, ei kotona kuitenkaan koe.

Enempää ei ole tarpeen elokuvasta kertoa, koska useimmat tuntevat jo aiheena olevan tarinan. Elokuvassa on myös hieman sellaista kuivaa brittihuumoria, josta minä nautin.

Colin Firth´in näyttelijäntyö tässä elokuvassa niin hienoa, että hänelle toivon tästä Oscar-palkintoa.

Minun suosikkini MR Darcy on nyt sitten myös kuningas.

Täällä lisää kuvia elokuvan kotisivulta, tämän kotisivun löysin Finnkinon kautta, sieltä lainasin nämä kuvat.

Kävimme myös syömässä thairuokaa, oli tulista, kevyttä ja maukasta. Valitettavasti kameran akusta loppui virta, kylmästi se rakkine vaan määräsi, että vaihda akku. Jäi maukkaat ateriat kuvaamatta. Enkö minä koskaan opi, no en. Vähän aikaa taas muistan tarkistaa ennen lähtöä akut, mutta sitten taas unohtuu ja voi kuinka se kirvelekään, kun kuvia ei tule.

Leena Lumi järjestää blogissaan 2-vuotisarvonnan, täällä.

Kevätkampa # 5

Aurinko nousi Helsingissä 8.43 ja Laski 16.24. Päivän pituus 7 h 41 min.

Tänään hain stevian, iisopin ja isolehtisen krassin siemenet postista. Itämässä on herneenversoja ja vihanneskrassia . Etualalla on kaksipäivää sitten kylvettyä versoa.Tämä itujen kasvatus on meillä varma kevään merkki. Heti kun päivä hieman pitenee otan multa ja siemenpussit esille. Toivottavasti nyt valo jo riittää.

Täällä kommenteissa löytyy lisää kevätkampoja.

Säteilevä mamma.

Päivä sydänklinikalla on nyt takana. Tämä kuva on lepopaikastani tutkimusten välillä. Mitään tuloksia tutkimuksista en saanut, lähettävät ne Porvoon sairaalalle, siellä päätetään jatkotoimista. Sain säteilytodistuksen lentokenttien turvatarkastusta varten. Mitään estettä lentämiselle ei siis ole.

Taata saattoi minut aamulla bussille ja lähti sitten työpaikalleen. Olin jo unohtanut millaista on matkustaa aamuruuhkassa pääkaupunkiin. Lähes jokaisella pysäkillä oli kyytiintulijoita, onneksi sain istumapaikan. Bussissa ihmiset olivat väsyneen näköisiä ja kovin hiljaisia. Meno muuttui, kun vaihdoin Itäkeskuksessa 58B:n. Sininen bussikin natisi liitoksissaan matkustajien paljoudesta. Nyt enemmistö matkustajista oli koululaisia, jos Porvoon bussissa oli hiljaisia lapsia, niin nyt Helsingin sinisessä meno oli toinen, kuuntelin nuorten jutustelua, jossa tehostesanana käytettiin runsaasti sitä v-krjaimella alkavaa. Vähän hävetti, kun tytötkin.

Luin tutkimusten välillä Leenalta saamaani kirjaa, keskittyminen ei ollut sataprosenttista, koska yhden pitemmän lepotauon aikana olin nukahtanut kirja kädessä ja silmälasit nokalla. Kirja vaikuttaa kiinnostavalta, siitä ei ollut kysymys. Taisi nukahtamiseen vaikuttaa aikainen herätys, vaiheikas bussimatka, jännitys ja nälkäkin tuntui jo iltapäivällä.

Kotimatkaa varten sain todistuksen taksinkäyttöoikeudesta Kelaa varten. En olisikaan rankan päivän päätteeksi jaksanutkaan "säteillä" julkisilla kulkuvälineillä kotiin. Kaksi viikkoa suunnilleen tämä säteily kestää. Vauvoja ei saa pitää sylissä, no eipä ole vauvojakaan.

Huomenna on taas tavallinen päivä, jatketaan totuttelua uusiin lääkkeisiin.

Lahja blogiystävältä.

Huomenna aamulla onkin jo noustava kukonlaulun aikaan. Tiedossa on jännittävä päivä. Muutun taas sosiaaliturvatunnuksekseni, vai miksi sitä Kelatunnusta nykyään kutsutaan.

Viimevuoden puolella minulla oli vähän yhteisiä asioita pienen vaihtokaupan merkeissä blogiystävä Leena Lumin kanssa. Jossain yhteydessä sitten kerroin hänelle tulevasta sairaalatutkimuksestani.

Leena sitten mailasi kysymyksen, että haluaisinko tämän kirjan mukaani sairaalaan. Yleensä minulla on ollut sairaalassa mukanani sukankutile, mutta se tuskin onkaan sopivaa ajankulua sydänklinikalla. :)

Kirja on ollut pöydälläni jo muutaman viikon, mutta en ole halunnut sitä vielä avata, sehän on tarkoitettu huomiseksi matkaevääksi.

Leenan ystävällinen huomaavaisuus lämmitti sydäntäni. Nyt pitkät odotuksen tunnit kuluvat huomaamatta ja ajatuksetkin lentävät muille maille, uskon niin. Parhaassakin tapauksessa tutkimukset kestävät viisi tuntia, näin minulle kerrottiin.

Kiitos ihana blogiystäväni, jos sinä et olisi puuttunut asiaan, niin olisin varmaankin taas aamulla körötellyt bussilla sairaalaan sukankutimet kassissa.

Orkidean kukat ovat avautuneet kahdessa kukkavarressa.

Toinen joulukaktus on hieman myöhässä, mutta ei haittaa. Ensimmäinen kukka avautuu tänään.

Taidanpa ottaa myös kameran aamulla mukaani.

Ompeluoppia.

Sunnuntaina sain kuulla isäni kolmannen vaimon nukkuneen pois. Isä jäi itse kaksi kertaa leskeksi, äitini oli isän ensimmäinen vaimo.

Lupasin lähettää meillä otettuja valokuvia isän lesken lapsille. Varastosta haettiin kuvalaatikoita ja yhden pohjalta löytyi vanha ompeluoppityökirja.

Taatalle jää kuvien skannaaminen ja minä innostuin tallentamaan neljätoistavuotiaana tekemääni työkirjaa.


Sivut ovat jo kellastuneet ja lyijykynän jälki vaivoin erottuu. Ensin on opeteltu ompelemaan hyöty ja koristepistot.

Mallitilkku hyötypistoista.

Koristepistoja muistan innolla ommelleeni. Halusin tehdä mallitilkustani mahdollisimman kauniin.


Tästä tilkusta löytyvät hiuslaskokset, punospistoreiät, pykäreunat ja erilaiset kukka-aiheet. Riisiryynipistot ovat somia.

Tähän reikäommeltilkkuun on käytetty varmaankin paljon aikaa.

Tässä tilkussa on erilaisia pitsien kiinnitystapoja.

Näitä erilaisia halkioita en enää taitaisi osata ommella, näitä tarvittiin paitojen ja paitapuseroiden hihoihin.

Ripustimia tarvittiin pyyheliinoihin, pölyrätteihin ja tyynyliinoihin. Tyynyliinannauhat vielä krepattiin sellaisella kreppiraudalla, jota pyöritettiin käsin. Jos kotoa ei sellaista vekkauskonetta löytynyt, niin opettaja neuvoi miten vekkauksen voi tehdä pöytäveitsen avulla. :)

Mallipaikka ruudulliseen puuvillakankaaseen. Tällaista paikkaa ei essun helmassa erottanut, essu oli kuin uusi taas.

Näytän vielä paikan nurjan puolenkin.

Näitä erilaisia paikkoja on työkirjassa useampiakin. Liinavaatteita ja muitakin vaatteita paikattiin vielä pitkään sodan jälkeen. Parsiminen oli sitten oma lukunsa.

Ja viimeiseksi lopuksi; "Kuka se kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse."
Koulun kevätnäyttelyssä opettaja esitteli ylpeänä vierailijoille tätä työkirjaani ja minä olin maailman onnellisin koulutyttö.

Kirjainhaaste VA #9

VAaleanpunaiset.

Täällä lisää VA-alkuisia kuvia.

Tunnustelen verkallensa.

Anja haastoi minut tekemään tunnustuksia täällä.

Ensimmäinen tunnustus. Koska olen syntynyt sydäntalvella, niin olen kauris ja haluaisin tehdä kaiken mahdollisimman hyvin. Haasteen tulopäivänä olin aivan tiltissä, siksi ensi reaktio oli ahdistus, en jaksanut ajatella.

Tunnustus kaksi. Rakastan koiria ja uimista. Avantoon en uskalla mennä. Sain suostuteltua viime kesänä taatan kuskaamaan minua uimarantaan, oli liian kuuma ilma kävellä.
Kuvan otti KärppäNeiti.

Tunnustus kolme. Olen ollut himomarjastaja ja sienestäjä. Olisin vieläkin, mutta vuodet ovat tehneet tehtävänsä. Vain pieniä retkiä lähimetsään sallitaan. Onneksi taatakin tykkää kulkea metsässä.

Tunnustus neljä. Olen tehnyt elämässäni virheitä ja kompastellut monissa asioissa. Nyt elämäni ehtoopuolella olen saavuttanut mielenrauhan. Uskon Isään, Poikaan ja Pyhään henkeen.

Kun elämässäni oli kaikkein vaikeinta, etsin vastauksia. Tutkin kaikki mahdolliset "huuhaa" jutut, hypnoosit, ennustajat, ufot, selvänäkijät ja unitulkit.y.m. Nyt ajattelen, että turhaa ajankulua, mutta kuitenkin on hyvä tietää näistäkin asioista, kaikkea ei kuitenkaan kannata omakseen ottaa ja uskoa.

Lopulta sitten osuin lukemaan Paavo Ruotsalaisesta ja hänen totuuden etsimisestään. Paavo tapasi yksinkertaisen seppä Högmanin, joka sanoi Paavolle jotenkin näin: " Yksi sinulta puuttuu ja sen ohessa kaikki muu on turhaa, Kristuksen sisäinen tunteminen". Siinä se on lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna.

Tämä on tunnustuksistani tärkein. Ajatuksiani en tuputa kenellekään, jokaisen on löydettävä oma tiensä.
Kuva on Liedon kirkosta.

Tunnustus viisi. Koskaan aikaisemmin ei elämäni ole ollut näin helppoa. Minulla on hyvät lapset, lastenlapset ja hyvä puoliso. Saan täällä kotini suojissa rakastaa heitä ja toivoa heille kaikkea hyvää elämänsä taipaleelle.

Tunnustus kuusi. Täällä kotona suuri ilonaiheeni on pikkuinen pihamme. Tämä on oikea unelmien täyttymys. Kaksi kesää meiltä on mennyt pihaprojektissa, nyt odotan malttamattona kevättä ja kukkien ilmestymistä. Olen kiitollinen taatalle, että hän innostui auttamaan nurmikon raivaamisessa, yksin en olisi jaksanut.

Tunnustus seitsemän. Olen koukussa blogeihin. Siinä se nyt tuli sanotuksi. Aamulla ensimmäiseksi on avattava tietokone ja kierrettävä lukemassa mahdollisimman monta postausta. Olen löytänyt uskomattoman ihania ja monipuolisia blogiystäviä. Kaikki ovat minua nuorempia, lahjakkaampia ja taitavampia, mutta iloitsen jokaisesta heistä.
Luen myös ulkosuomalaisten blogeja. Näistä nuorista ihmisistä ja vanhemmistakin Suomi saa olla ylpeä. He antavat maailmalle hyvää kuvaa isänmaastaan.

Tässä minä nyt olen kääntänyt sieluni ja sydämeni taas kerran nurin. Paljon tunnustettavaa vielä jäikin. :) Kaikki tämä on kuitenkin vain sanoja, ihmisen oppii tuntemaan vain elämällä hänen läheisyydessään. Minkähän viestin minun elämäni antaa lähimmäisilleni? Sitä sopii pohtia.

Jos joku lukija on tänne loppuun asti jaksanut lukea ja haluaa myös kääntää "nuttunsa" nurin, niin ole hyvä, päätös on sinun, nappaa haaste mukaasi.

Kukka-aakkoset

Ei tätä talvea ja pyryä kestä ilman kesän muistoja. Innostuin tekemään kollaasin kukkien nimen alkukirjaimen mukaan. Kaikki kukat ovat kasvaneet pihallamme, monta ihanaa kukkaa jouduin jättämään pois. Voisi tehdä vielä toisenkin aakkoskollaasin uusin kukin. Vieraampia aakkosia puuttuu, esim. freesian kuvaa en löytänyt kansioistani.

A. Akileija
B. Bellis
c. Clematis
D. Daalia
E. Esikko
G. Gladiolus
H. Härkäpapu
I. Illakko
J. Jaloangervo
K. Kurjenmiekka
L. Lemmikki
M. Malva / Malvikki
N. Narsissi
O. Orvokki
P. Päivänsini
R. Ruusu
S. Särkynytsydän
T. Tuoksuherne
U. Unikko
V. Varjolilja

Kevätkampa # 4 Blinilounas.

Aurinko on noussut 08.57 ja laskee 16.06. Päivän pituus täällä meillä on 7 h 8 min.

Kevättalvella tekee mieli paistaa blinejä.

Eilen tein taikinan jääkaappiin valmistumaan. Käytin pelkkiä tattarijauhoja, joissakin ohjeissa suositellaan myös vehnäjauhoja. Mielestäni oikeisiin blineihin kuuluu tattarijauhot.

Blineistäni tuli vähän epämuotoisia, kun paistoin tavallisella pannulla. En oikein tykkää sellaisista paksuista blinipannulla paistetuista.

Omalla lautasellani korvasin smetanan partaäijäjogurtilla, johon lisäsin vähän raejuustoa. Punasipulirenkaassa on siianmätiä.

Täällä lisää kevätkampoja.

Uusi tuttavuus, sushi.

Eilen luin Hannelen blogista hänen käyneen syömässä sushia, pahoittelin siellä kommenteissa, että tuntematonta herkkua minulle. Kuinka ollakaan, tänään täällä meidän lähikaupassa oli palvelutiskillä myynnissä japanilaisen sushimestarin valmistamia ihanuuksia. Uteliaisuus voitti ja ostin meille pienet näytteet kummallekin.

Näiden herkkupalojen kauneus hivelee silmää.

Kääryleiden kanssa kai kuuluisi olla jotain kastikettakin, mutta hyvin maistuivat ilmankin.

Näitä herkkupaloja meillä syödään toistekin. :)

Nyt vaan ihmettelen, miksi emme aikaisemmin ole olleet uteliaita ja kokeilleet sushia.

Tänään jo pysyi horisontti vaakatasossa minullakin,

vai nouseeko tuolla sittenkin viisi aurinkoa? :) Klikkaa kuvaa.

Viime perjantaina sydänlääkitystäni muutettiin. Lauantaista lähtien olenkin sitten asunut huojuvassa talossa. No, talo ei huojunut vaan verenpaine laski liikaa ja mammaa huippasi. Nyt huimaus on ohi ja elimistö on tottunut uuteen lääkkeeseen, olo on huomattavasti parempi.

Uskalsin lähteä taatan kanssa ulos ihastelemaan talvisen luonnon kauneutta.

Tämä kuvauskohde kuuluu kevätkampa haasteeseen, en malttanut olla kuvaamatta, oli niin kaunista.

Vaahteran "pikinokat" ovat jääneet puuhun uhmaamaan talven pakkasia.

Naapurin Terijoensalava on tänään uskomattoman kaunis.

Talvi on kietonut ihanaan valkoiseen vaippaansa puut ja pensaat.

Terveiset kaikille mamman maailman lukijoille ja toisille bloggaajille. Kommenttejakin yritän kohta sorvailla, nyt on helpompaa, kun kuvaruutu ei enää tunnu kaatuvan näpeille.

Kirjainhaaste SE # 8

SEkarotuiset.

Jostain syystä meitä etelänmatkalla lähti seurailemaan koirat. Istuessamme lepäämään penkille, niin koiraystävätkin ottivat pienet torkut. Jostakin talon nurkalta aina mukaan lähti koiruli ja häipyi sitten jonkin matkaa yhdessä kuljettuamme.

Täällä lisää SE kuvia.

Värikollaasi, harmaa, liila, turkoosi

On niin harmaa päivä, sataa jäätävää tihkua. Keräsin kollaasiin vanhoja kuviani, ei riittänyt virtaa uusien kuvaamiseen.

Täällä lisää värikuvakollaaseja.

Kevätkampa III

Sydäntalven selkä on nyt taittumassa ja valo alkaa voittaa, elimistö kaipaa valossa kasvanutta vihreää ravintoa. Aamu alkaa mukavasti vihersmoothiella.

Taatan ja minun tämän aamuisen lempeän voimajuoman koostumus on:

Tölkki kookosmaitoa (5-7 %)
Banaani
Kotona kuivattua omenaa ja yrttejä Hienon kesän ansiosta pihan yrtit ovat hyvin aromikkaita.
Vehnänorasjauhetta, tasainen ruokalusikallinen
Spirulinaa, pieni ripsaus veitsen kärjellä
Jäävuorisalaattia, pari lehteä
1-2 raetta ruususuolaa
Vettä, tarpeen mukaan juoman ohentamiseen

Jos haluaa oikein ruokaisaa juomaa, niin voi lisätä lusikallisen neitsytkookosöljyä.

Viikolla luin sellaisen artikkelin, jossa kerrottiin neitsytkookosöljyn ehkäisevän altzhaimerin tautia ja myös lievittävän jo puhjenneen taudin oireita. Kookosöljyn kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen sen sisältämien kovien rasvojen takia. Ei meilläkään kookosmaitosmoothia tehdä jokaisena aamuna.

Neitsytkookosöljyä kannattaakin käyttää myös ihonhoitoon.


Päivän pituus Helsingin korkeudella on 6 h 39 min. Aurinko on noussut 9.10 ja laskee 15.50.

Täällä on lisää Kevätkampoja.