.
Joulukuun alussa saamani toinen amarylliksen kukka avautui jouluksi. Joulukorttejakin oli tullut melkoinen pino, niitä voisikin tarkastella vielä lähemmin loppiaisena. Kiitos kaikille lähettäjille.
Viimehetken sukkasatoa vajaista keristä. Tähän kirjavaan raitasukkaan sain idean
-Maijulta-. Vihreät sukat kudoin laivamatkalla Tukholmaan, mustat valmistuivat vasta aattona.
Tämä kuva on Tukholmasta, Liljeholmenista, täällä olemme usein käyneet kaupunkilähetyksen kirpparilla, nyt se on suljettu. Oli turha reissu, mutta tulipahan tehtyä.
Olen kuullut, että Tukholmassa on pulaa asunnoista. Näyttää olevan pulaa myös pesäpuista. Aina neuvokkaat harakat ovat päätyneet kerrosasumiseen. Mahtaa siinä keväällä käydä aikamoinen sätkätys.
Tukholman reissusta ei ole mitään mainittavaa kertomista. Vettä ja räntää satoi koko päivän. Siellä on kuitenkin aina mukava käydä, viihtyisi useammankin päivän.
Aattoaamuna talviuimarit järjestivät tonttu-uinnin klo 9.00. Me olimme silloin jo matkalla joulun viettoon. Minun tonttu-uintini tapahtui siis jo heti kuuden jälkeen. Valo laiturin päässä loistaa kutsuvana.
Sinne vaan reippaasti portaita alas ja pieni pulahdus virkistävään kylpyyn.
Tulimme Vierumäelle veljen perheen kanssa joulua viettämään. Tervetuliaismalja, omenamehua ja vishyvettä. Oikein hyvää, kannattaa kokeilla. Tämä on siis minun maljani, toisten lasien sisällöstä en ole täysin varma.
Minua hemmoteltiin ihanalla teellä. Tuo pieni teepallo asetettiin lasiseen kulhoon ja kiehuvaa vettä päälle.
Vähitellen kukka avautuu ja tuoksuu ihanalta. Kuvastani ei tullut täydellistä, mutta teen maku sitä oli. Kiitos teille kaikille.
Tapanin päivänä lähdimme ajelemaan kotiin. Myrskyn jälkiä oli jo ehditty raivata tieltä. Kotona meitä odotti yllätys. Koti tuntui kylmältä, sähköt olivat pois.
Lähdimme heti rantaan katsomaan tarvitseeko uimakoppi siivousta tonttu-uinnin jäljiltä. Olin luvannut huolehtia siivouksesta joulukuun loppuun asti. Siivousta ei tarvittu kaikki oli siistiä ja valotkin paloivat. Luulin sähköjen jo palanneen meillekin ja erehdyin menemään uimaan. Kotona sitten jatkuikin pimeys ja minua alkoi palella järvessä pulikoimisen jälkeen. Kuvittelin saavani kotona kuumaa teetä, no saahan sitä kuvitella, juu. Täällä meidän pitäjässä oli sähköt päällä vain osassa kylää. Tunnit kuluivat ja alkoi hämärtää. Haimme kynttilät esille ja lisäsimme päällemme villapuseroa ja sukkaa, kyllä tässä selvitään.
Taatan läppärissä oli akussa vielä vähän virtaa jäljellä, saimme lukea tietoa tilanteesta, joka tuntui varsin lohduttomalta. Vanhan patteriradion "duraselit" uupuivat hetkessä.
Meitä kutsuttiin Johannan luo yöksi lämpimään, mutta päätimme kuitenkin jäädä kotiin. Halusimme varmistaa, että kaikki koneet lähtevät käyntiin sähköjen palattua.
Onneksi olimme aamulla Vierumäellä tankanneet kunnon aamiaiset ja veljen vaimo oli vielä varustanut kylmälaukkuumme kalkkunarullaa evääksi. Nälkä ei vaivannut, mutta lämmintä teetä kaipasin.
Kun tarpeeksi tiukka paikka tulee, niin aivotkin alkavat toimia. Muistin, että meillä on jossakin otsalamput, niitä tarvittiin edellisessä asunnossa koiranpissatusreissuilla. Katovaloja ei siellä metsässä ollut. Samalla muistin, että uimakopissahan on sähköt päällä ja siellä on myös vedenkeitin. Kaivoimme yläkaapin viimeisestä nurkasta termoskannun esille, lurutimme sen vettä täyteen. Polkaisimme pienen punaisen vankkurin käyntiin ja hurautimme rantaan. Napsautimme kopissa valot päälle ja vesipannu sähköverkkoon. Hetkessä meillä oli kannullinen kuumaa vettä. Nopeasti kotiin ja teehetki olikin siellä autuas. Katsoimme huolestuneena vesitornia, joka tummana varjona heikosti häämötti korkealla mäellä. Pian loppuisi vesikin, torni oli pimeänä.
Näin se ilta kului, istuin villahuopaan kääriytyneenä kutomassa sukkaa otsalampun valossa. Olisi se kutominen onnistunut ilman lamppuakin, mutta olihan se mukava jotain nähdäkin.
Taata luki uutta joululahjakirjaa pyhistä kalliomaalauksista. Hieno kirja, kiitos pojalle.
Menimme aikaisin nukkumaan ja puolikahden aikaan sähköt palasivat ja katkeilivat vieläkin muutamia kertoja. Ja mitä tekivätkään mamma ja taata? Ryhdyimme teen keittoon.
Pakastimen lämpötila oli kohonnut miinus kahteen asteeseen, marjat olivat kuitenkin jäässä, ei hätää.
Tiistaina aamupäivällä Anja ystäväni soitti Porvoosta ja kutsui meitä heille syömään jouluruokia. Anja arvasi, että meillä ei ole mitään, kun pyhät olimme reissussa. Kylläpä maistuikin ystävän laittama lämmin ateria hyvältä. Kiitos, ystäväni.
Meillä ei ole tarkkaa tietoa sähkökatkon pituudesta, mutta uimakopilla kuulimme jollakin aluella täällä sen olleen 26 tuntia ja toisaalla 15 tuntia.
Sen tästä opimme, että kynttilöitä ja paristoja talosta on aina löydyttävä ja taata saa seuraavalla Claes Olssonin reissulla ostaa pienen retkikeittimen, kaasulla toimivan. Saa sillä sitten pihalla keitellä teevettä.
Tämän vuodatuksen jälkeen onkin mukava katsella näitä eilen kuvaamiani joulukukkia.
Jouluruusu on yksi suosikkini. Viime joulun kukan istutin keväällä pihalle, nyt pelkään sen paleltuvan, kun lunta ei ole ollenkaan.
