Sata vuotta sitten

Saimi lähetti Manditädille tämän kortin.

Tämän kauniin kortin välityksellä toivon nyt teille kaikille Hyvää Uutta Vuotta ja muistelen kiitollisuudella mennyttä vuotta. Olette blogiystävät olleet minulle hyvin tärkeitä. Kiitos kaikille tästä vuodesta.

Viikon värikollaasi.

Tämä onkin nyt sellainen mitä "kaapista löytyy" kollaasi.

Hienommat kollaasit löytyvät täältä

Alkukirjain

KUvastin

Täällä lisää KUvia

Imatran Valtionhotelli,

vielä muutama kuva. Klikkailkaa näitä kuvia isommiksi.

Talossa on paljon kiinnostavia esineitä aseteltu kauniisti viihtyisiin ja kodikkaisiin seurustelutiloihin.

Oppaan mukaan talosta löytyy myös Iiris keramiikkaa.


Täällä on mukava nauttia kuppi kahvia tai teetä.


Taulujen kuvaaminen ei oikein onnistu minun taidoillani. Edellinen omistaja oli vienyt kaikki taulut mennessään, mutta nyt niitä on saatu ostetuksi takaisin kolmetoista kappaletta.

Hedelmätaulut löytyvät tarjoiluhuoneen seiniltä.







Ikkunasyvennyksissä on paljon mukavia "aarteita". Nyt jo vähän oikaisin ja tein kuvista kollaasin.

Kuvia on vielä paljon varastossa, mutta enempää en enää jaksa tänne siirtää. Suosittelen, että käytte itse paikanpäällä katsomassa. Matkatessanne Imatralle varatkaa etukäteen kaupungin matkailutoimistosta opas, saatte paljon lisätietoa Suomen ja Ruokolahden historiasta (Imatra kuului aikaisemmin Ruokolahteen). Tiesittekö muuten, että Ruokolahdella on kuusisataa järveä?

Mitä muuta tein syömisen ja kuvaamisen lisäksi? No, mehän lilluimme porealtailla ja uima-altaalla. Ulkoilukin jäi vähäiseksi kovan pakkasen takia. Luimme lahjakirjoja (kiitos poika ja Tiina) ja sain minä reissussa yhdet sukatkin kudottua. Automatkalla oli sylissä kamera ja kutile, sehän se on mamman maailmaa.

Tekisi vielä mieleni mainita, miten taatan kylpytossut saivat niinsanotusti "jalat päälleen", taata hyväuskoisena jätti tossut pesuhuoneessa naulakon alle odottamaan. Taata sitten joutuikin tassuttelemaan paljain jaloin spasta asunnolle, minä vaan iloitsin, että hänen kylpytakkinsa ei ollut saanut jalkoja alleen. :)


ps. poistin villin arvaukseni, ihan vaan joulun kunniaksi.

Sviittiin

saimme tutustua virallisen oppaan johdolla. Teille, jotka olette tarkoin lukeneet Laila Hirvisaarenne, paikka onkin jo tuttu.

Kaunista ja romanttista.

Pidin tästä tiffanylampusta erityisesti.



Sviitissä on oma parveke.

Nyt on taas laskeuduttava alas todellisuuteen. Tämä ei siis ollut taatan ja minun majapaikka.

Sotien aikana vaurioitunut linna entisöitiin vuosina 1985-1987 arkkitehti Aarne Ervin suunnitelmien mukaan entiseen alkuperäiseen asuunsa. Myös vanhat värit palautettiin. Pidän tämän portaikon väreistä ja tunnelmasta.

Pieni vilkaisu jouluruokiin

Karjalan Marjaana piirakat ovat tarjolla aamiaispöydässä, paikallisia herkkuja, joita nykyään voi ostaa muualtakin Suomesta. Olen itsekin yrittänyt näitä leipoa, mutta jotain on taikinassani ollut vikaa, kun piirakat eivät näyttäneet näin kauniilta. Hillot olivat valuneet leivinpaperille.

Näitä voilintuja en olisi hennonnut rikkoa, joku muu teki sen.



Jälkiruokia jouluisissa väreissä. Tästä brie-juustotarjottimesta nappasin idean, jota aion käyttää täällä kotonakin. Mansikoita juuston päällä.


Ruoka oli hyvää ja päätin nauttia joulusta täysin sydämin, vaikka hieman tuli ensin huono omatuntokin soimaamaan. Nyt oli kuitenkin näin, toisin oli seitsemänkymmentä vuotta sitten Suomessa, silloin olivat isämme rajaa puolustamassa.

Kaunis vanha esine

Tämä kaunis pyörillä varustettu esine kiinnitti huomioni ensimmäiseksi, kun tulimme ruokasaliin joulupuurolle.

Pyysin lupaa valokuvaamiseen ystävälliseltä talon virkailijalta. Hän vielä selvitti esineen käyttötarkoituksenkin. Tämä on siis lihan tarjoilupöytä "traseerauspöytä". Kokki on seissyt pöydän takana ja leikannut ruokailijoille sopivat viipaleet paistia tai kinkkua. Leikkuulaudan vieressä on syvennykset kastikkeelle ja hillolle. Kannen alle voi säiliöön laittaa kuumaa vettä, jos halutaan liha tarjota lämpimänä.

Tämän pöydän tarjoilut voi kattaa myös kannen alle.

Tämä hieno vanha esine ei olekaan pelkästään ruokasalin kaunistus, vaan täyttää paikkansa edelleenkin. Nyt jouluna tässä oli tarjolla noutopöydän asiakkaille kinkkua, luumuhilloketta ja talon omaa sinappia. Kokki ei nyt ollut paikalla, vaan kinkku oli valmiiksi viipaloitu jo keittiössä.

Kuva on hieman hämärä, kun yritin häiritä asiakkaita mahdollisimman vähän, piti toimia nopeasti ja huomaamatta. Tsuumaus vähän epäonnistui, mutta tästä kuitenkin selviää upean pöydän käyttötarkoitus.

Jouluna Imatralla.

Kaunis jugent rakennus on rakennettu v. 1903

Tämä kuva on otettu sillan suunnalta.

Tervetuloa

Muhkea ovi johtaa päärakennukseen. Oven molemmilla puolilla olivat kaupalliset mainokset, halusin rajata ne tästä kuvasta pois.

Tämä näkymä oli minulle erityisen mieluisa. Hotellissa on ajateltu myös nuorimpia vieraita. Lampaantaljoin varustetut pulkat odottelivat eteisessä pikkuisia mäenlaskijoita.

Lapsille oli ohjelman mukaan järjestetty myös rekiajelua, joka kuitenkin aattona peruuntui kovan pakkasen takia. Myös joulupukki saapui taloon.

Tämä kattaus on joulupäivän lounaalta, ehdin ennen ruokailijoiden saapumista. Pöytiin oli laitettu nimikortit valmiiksi, samoja paikkoja käytettiin koko vierailun ajan. Hyvä ja joustava systeemi, ei tullut mitään turhaa häslinkiä, vaan kaikki tiesivät paikkansa.

Ruokasalin pisaran muotoiset kattolamput on valmistettu Englannissa alkuperäisen mallin mukaan.

Ruokasalin kaunis takka.

On lähdettävä matkaan, että voi taas palata.

Jouluaattona lähdimme ajelemaan tuonne idän suuntaan, halki lumisten ja huurteisten metsien.

Taata ajoi ja minä napsin kuvia ikkunan läpi.


Junakin tuli vastaan, valtavasti vaunuja, lastattuna puutavaralla.


Pakkasta oli aamulla kotoa lähtiessä kaksikymmentä astetta. Nyt tuntui kuin olisimme lähestyneet Siperiaa, kun auton mittarikin näyttää jo kahtakymmentäkuutta astetta. Pöllijunakin ollaan jo melkein ohitettu.

Tavoitteenamme oli ehtiä Imatralle ennen kahtatoista, että voisimme rauhassa kuunnella televisiosta joulurauhan julistuksen huoneessamme hotellilla.

Hyvin ehdimme, juhla alkakoon. Hotellin johto toivotti vieraat tervetulleiksi joulunviettoon, saimme lämpimät glögit ja meidät ohjattiin omille paikoillemme. Pitkän ajomatkan jälkeen maistui ihana lämmin joulupuuro ja torttukahvit/teet.

Seuraavassa postauksessa merkitsen muistiin joitain asioita, jotka minua erityisesti talossa kiinnostivat. Tuota vanhaa hotellia ei minun tarvitse tarkemmin esitellä, koska netistä löytyy kaikki tärkeä asiatieto. Haluan muistaa pieniä yksityiskohtia, jotka silmääni ilahduttivat, niitä haluan muistella vielä myöhemminkin.

Tänään kotiin,

mutta ensin Virkkukoukkuseen. Olen joskus poikennut Virkkukoukkusen blogissa ja nyt huomasin tämän uuden marraskuun alussa avatun liikkeen eilisellä ulkoilulenkillämme. En halunnut lähteä Imatralta käymättä liikkeessä sisällä katsomassa niitä monia ihanuuksia, joita liike on pullollaan.

Ulko-ovella hauskat somisteet.


Erilaisia laukkuja ja pussukoita, kirkkaita värejä ja hauskoja lauseita.

Viehättävä pupupariskunta on aivan soma. Klikkaamalla kuvia näet kuinka ihanat kukkatossut toisella jänöllä on.

Täältä löytyy vaikka mitä, tosin ei niin arkista, kuin sukkalangat.

Tämä kuva on napattu ulkona lasin takaa.

Tässä osa kauniisti pakatuista ostoksistani. Vaikka minulla on jo muki (poikineen), niin tämä oli vielä saatava. Olkoon muistona tästä mukavasta joulusta Imatralla.

Laitan tämän postauksen nyt teille silmäniloksi ja itselleni muistoksi. Aloitan kohta kuvien järjestelyn kiinnostavasta Imatran Valtionhotellista.