perjantai 10. syyskuuta 2010

Olen vapauttanut itseni

TV:n orjuudesta.


Nyt on meikämamman kiintiö täynnä ikuisuussarjojen tölläämistä. Keväällä sarjojen siirryttyä kesätauolle, tunsin suurta helpotusta. Syksyn tullen huomasin ahdistuneeni ajatellessani uutta katselukautta.

Jo kauan olen tajunnut sarjojen köykäisyyden, mutta ihmeesti ne vaan ovat koukuttaneet vanhan ihmisenkin. Monta vuotta olen ottanut nauhalle Kauniit ja Rohkeat ja Emmerdalen. Olen sitten katsonut jaksot pikakelauksella, joskus kuusikin jaksoa peräperää. Mitä järkeä ? No ei mitään.

Kotikadusta luovuin jo siinä vaiheessa, kun tuotanto muuttui uuteen kuosiin. Eipä ole tullut ikävä sitäkään hömppää.
Saatan minä vieläkin joskus käydä vilkaisemmassa onko Jack Dingle jo ostanut uuden lippalakin tai onko Stefanie Forrester vielä hengissä.

Tuntuu vapauttavalta. Televisiosta olenkin katsonut nykyään usein Yle Teemaa, tuntuvat valitsevan minulle mieluisia ohjelmia.
Tanssivia tähtiäkin aion katsoa jakson tai kaksi. Härnää sekin, että laittoivat tosi ammattilaisen pois juontajan paikalta, siis en jäpitä enää ruudun äärellä jokaisella tanssahtelu kerrallakaan.

Olen joutunut muutoinkin ohjelmoimaan päiviäni uuteen kuosiin. Olen sellainen kooho, että innostuessani johonkin uuteen asiaan, niin lyön heti sata lasiin ja täysillä mukaan. Viimeksi näin kävi nyt syyskuun alussa, kun sukkasato avautui. Tikutin sukkia niin maan perusteellisesti, että kaikki muu jäi, pehva siinä vaan puutui. Keväällä oli se puutarhan tonkiminen, siinä meni mammalta melkein koko kesä. Onneksi tulivat helteet, puhti loppui. Nyt lyödään jarrua.

Olen jakanut päiväni komponentteihin. Kokonaisuuden osia ovat; kotityöt, netissä surffailua, ulkoilua, käsitöitä ja lukemista. Kahden kuukauden ajan on enemmän kutomista, koska haluan saada joululahjat ajoissa valmiiksi. Kutominen sujuukin missä vaan, varsinkin autossa, kun navigaattori on vienyt kartanlukijanvirkani. Tätä päivieni jaksotusta ei tietenkään seurata kello kourassa, mutta periaate on tämä.

Ihanan lämmin päivä, taidankin siirtyä vähän pihaa rapsuttelemaan.
Posted by Picasa

15 kommenttia:

  1. Tiedätkö: Me oltiin tarkoituksella vuosi ilman televisiota! Ei puuttunut mitään!

    Äitini katsoo KAIKKI sarjat. Hän katsoo toista kanavaa samalal kun nauhoittaa toista. Ja silti hänellä on pieni, mutta upea puutarha, hän lukee paljon ja kävelee joka päivä vähintäin 5 kilometriä.

    Minä olen Emmerdale -koukussa. se oli isäni suosikkisarja. Mutta sitähän ei tullut suvella. Sen sijaan näyttivät suvella Perhesiteet (Brothers&Sisters) joka tiistai, joka on mun addikti. Me ei katsota uutisia televisiosta ja viikonloppuisin ei koskaan tule mitään...paitsi: äitini soitti,etttä nyt on alkantu Yorkshiren etsivät uusin jaksoin la iltoina. No, huomenna istun parhaan ystäväni kanssa laaturavintolassa herkuttelemassa, kun Dalziel ja Pascoe setvivät murhia...

    Meillä on aikoja, jolloin tv ei ole auki viikkoihin. Luemme mieluummin tai olemme ulkona.

    Mitään ei oikeesti menetä ilman televisiota.

    VastaaPoista
  2. Television katselu on vuosien mittaan vähentynyt. Maalla meillä ei enää ole televisiota. Kotona näkyy kaapeliverkon kautta niin monta kanavaa, ettemme ehdi seurata mitään ohjelmaa kunnolla. Mieluisat ohjelmat nauhoitamme ja katsomme sitten kun ehdimme. Iltauutisia yritän seurata TV:stä, mutta radiosta kuuntelen iltapäivän mittaan pariakin uutislähetystä, jotan TV-uutiset eivät anna paljon uutta tietoa.

    VastaaPoista
  3. Olet priodisoinnut asiat järjestykseen. Se olisi hyvä minullekkin. Olen jonkun verran yrittänyt, mutta vakitavoista on aika hankala luopua.

    VastaaPoista
  4. Helposti jää koukkuun sarjoihin.
    Sen jälkeen kun telkkarini varastettiin(varastosta,eksän ja itseni ollessa ulkomailla)en olekaan hankkinut televisiota,vaan tietokone on teeveeni nykyään.Voin katsoa Suomenkin televisiota ilmaiseksi netin kautta:-)

    VastaaPoista
  5. Ennen digiaikaa minäkin seurasin Emmerdalea 10 vuotta, montaakaan jaksoa ei jäänyt näkemättä. Vielä en ole koukuttunut mihinkään sarjaan uudelleen ja iltoja on etten katso lainkaan telkkaria. 3 vuotta oli kuitenkin niin pitkä aika ilman televisiota, että siihen tottui.

    VastaaPoista
  6. Leena Lumi,
    Emmerdalehan se minuakin on koukuttanut vuosikaudet. Aloin sitä seurata pitkän sairauslomani aikana, ohjelma lähetettiin silloin aamupäivällä. Kesät ovat menneet hyvin ilman sarjoja, ehkä selviän talvestakin samantien.

    olivia,
    mistähän se muuten johtuu, että kauttaaltaan television katselu on vähentynyt, monet niin kertovat. Olisikohan ohjelmatarjonnalla osuutta asiaan?

    arleena,
    pakko on vähän fiksata, muutoin jämähdän liiaksi yhteen juttuun.


    Yaelian,
    Payton Place oli se ensimmäinen koukuttaja, kun se loppui, niin päätin etten koskaan enää sorru piiiitkiiin sarjoihin. Toisin kävi, mutta nyt se loppuu. Kuinkahan kauan päätös pitää?
    Palvelutalossa vanhukset katsovat paljon televisiota, heitä se viihdyttää, hyvä niin.

    tarutikki,
    en tiedä osaisimmeko olla kokonaan ilman TV:tä. Taata ainakin haluaa katsoa formulakisat, minäkin katsoin hänen kanssaan, mutta nyt en enää halua, kun Räikkönen on pois

    VastaaPoista
  7. TV-addiktiot on korvannut netti, minulla ainakin kun täällä ei muuten sosiaalinen elämä niin vilkasta ole. Telkkua katson tosi harvoin, mutta jos tulee mieleinen sarja niin kyllä siihen koukuttuu. Olet järkeistänyt tekemisesi, pitäisi itsekin aikatauluttaa ajankäyttö viisaasti..

    VastaaPoista
  8. Unelma,
    olen miettinyt, miksi television katselu on vähentynyt. Yksi syy on varmaankin netti, jonka Sirokko mainitsee kommentissaan. Siinä voi surffailla, katsella TV-ohjelmia jne. Toinen on ohjelmien suuri tarjonta. Kun oli vain kaksi tai kolme kanavaa ohjelmia katseltiin jo sen takia, että lähes kaikki muut esim. työpaikalla katselivat samaa ohjelmaa. Kahvitauolla riitti keskustelun aihetta Payton Placen käänteistä yms. Nyt kukin katsoo mitä katsoo tai jättää katsomatta. Kolmas syy on siirtyminen digiaikaan. Moni luopui vanhasta televisiosta eikä viitsinyt hankkia uutta tekniikkaa.

    VastaaPoista
  9. Sirokko ja olivia,

    olette oikeassa tämän netin kanssa. Uskon, että itsekin katselisin enemmän televisiota, jos nettiä ei olisi.
    Nuo työpaikan kahvipöytäkeskustelut olivat tavallisia. Ohjelmia arvioitiin ja arvailtiin juonenkäänteitä porukalla. Joutui suorastaan ulos piiristä, jos ei ollut katsonut puheena olevaa ohjelmaa.

    VastaaPoista
  10. Kyllä helposti jää koukkuun johonkin sarjaan, mäkin yhtenä olen ollut koukuttetuna kauniisiin ja rohkeisiin.!
    Mutta nyt on jäänyt telkkarin kattelu multa melkein niin vähiin, että voin sanoa, etten katso telkkaria juuri lainkaan.
    Joskus harvoin saatan katsoa, jos tulee jotain uutta, esim. nyt alkaa se tanssijuttu, niin sitä voin ainakin joskus katsoa.
    Mutta mulle ei sieltä tule kyllä yhtään mitään tärkeää tällä hetkellä.
    Kun sais sen vielä tolle miehenpuolikkaallekkin kerrottua.
    Hän tykkää katella kaikki poliisisarjat.
    Eli aina myöhään illalla tietenkin sitten, he!

    VastaaPoista
  11. Nuo koukkuun jäämiset kyllä tunnen, liiankin kanssa, mutta telkkarin koukussa en ole. Tulee katsottua vain uutiset noin kertaalleen päivässä jos aina sitäkään ja joskus kun hoksaa, niin Mentalist.
    Höh, silti noita koukkuja tuntuu riittävän, niin kuin tämä kirjoittaminen ja valokuvaaminen, kalastaminen ja syksyisin neuletyöt, joita en ole vielä aloittanut.

    VastaaPoista
  12. Meilla ei ollut telkkaria puoleen vuoteen remontin takia yhdessa vaiheessa. Se oli mahtavaa aikaa! Miksi en heittaisi telkkaria nytkin vaan ulos ikkunasta mietin...

    VastaaPoista
  13. Harakka,aimarii ja Tuula,

    mielelläni katson televisiota joskus, mutta kesällä huomasin, että hyvin pärjää ilmankin. Uutiset mekin taatan kanssa katsomme ainakin kerran päivässä.

    Sade ropisee, nyt voikin istua sukkaa kutomaan kaikessa rauhassa. :)

    VastaaPoista
  14. Miten herkullinen kuva. Vesi kielelle kihosi.
    Ihana kellahtaa sohvalle, katsoa TV:tä vaipuen untenmaille.

    VastaaPoista
  15. Simpukka,
    luumut ovat nyt kypsyneet, ihania ovat. Oikein joutuu kilpailemaan lintujen kanssa saaliista. :)

    VastaaPoista

Kymmenen blogivuoden jälkeen jouduin ottamaan kommenttien valvonnan käyttöön.