sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Kuusikossa suhisee

Tervehdys taas syksyisestä metsästä. Iloksemme saimme huomata, että metsässä liikkui väkeä perhekunnittain korit kainalossa. Kuusikossa on niin paljon herkkutatteja, että jokaiselle löytyy jotakin korin pohjalle.

Syksy yllättää kirkkailla väreillään. Eihän vielä pitäisi olla ruska-aika. :)

Menninkäinenkin saa taas laskea kuukunanmunia. Näistä munista nyt vaan tulee aina mieleeni Kerttu- Kaarina Suosalmi ja Uudenkuun juhla.

Tämän herkkutatin Dalla Vallekin laskisi ykkösluokkaan. :)

Meillä keittiössä suhisee jälleen sienikuivuri.
Posted by Picasa

15 kommenttia:

  1. No voi jestas sentään kun on komea herkkutatti!
    Kaunis on myös kollaasi, sieniä on kiva kuvata.
    Myös kasvi näyttää komealta punaisessa puvussa.
    Itsekin keräsin riittävästi meille tatteja :D

    VastaaPoista
  2. seijastiina,
    nuo herkkutatit ovat oikeita sienestäjien toiveiden täyttäjiä tänä syksynä.

    olivia,
    kiitos kommentistasi. Onko sinulla oma blogi?

    VastaaPoista
  3. Meidän metsässä näkyi vain kaksi käspässientä.. Mutta komeita nekin kyllä olivat. =o)

    VastaaPoista
  4. Onhan varsinaisen komea tattiyksilö. Taas on kuivurilla käyttöä, se on verraton apuväline. Itselläni ei ollut tänään noin hyvä sienionni, ehkä taas toisen kerran. :)

    VastaaPoista
  5. Voi, miten hurmaava sienikollaasi ja kärpässienikin siinä piristää!

    Tein juuri valtaisan annoksen kantarellimuhennosta ja söimme aivan liikaa.

    Poimin kantarelleja, suppiksia, mustatorvisieniä, lampaankääpiä, suppiksia, mutta en ole oppinut vielä poimimaan tatteja. Tappio on minun!

    Harkitsen nyt ostaa kuivurin tiistaina...

    Tuo sienitaulu pitäisi laittaa seinälle, se on niin syksyn rakastajan kuva.

    VastaaPoista
  6. Upea tatti! Ja upea sienikollaasi,voi kun pääsisi sienimetsään,vaikken kauhean hyvin kaikkia sieniä tunnekaan.Mutta kauniita ovat nuo sienet kuvissasi!

    VastaaPoista
  7. KärppäNeiti,
    olisitte vaan tulleet tänne sienimetsään. :)

    Marja-mamma,
    kyllä nuo tatit tänään olivat oikeaa A-luokkaa.

    Leena Lumi,
    minullakin oli kuivuri pitkään varastossa käyttämättömänä. Nyt ihmettelen, miten ollenkaan tulin toimeen ilman sitä. :D

    Yaelian,
    olet virtuaalisesti tervetullut minun ja taatan mukaan metsäretkelle. :)

    VastaaPoista
  8. Me vain ei onnistuttu sieniä löytämään, vain kaksi tattia. Mutta keräsin suolaheinää ja ketunleipiä. Oli niillä mennossa kesän kakkosvaihe.

    VastaaPoista
  9. Unelma,
    minulla ei ole omaa suomenkielistä blogia. Ruotsalaisessa eläkeläisfoorumissa minulla on blogi "lepotilassa". Aika ei riittänyt sen ylläpitoon. Seuraan säännöllisesti muiden kirjoittajien blogeja foorumilla ja kirjoitan kommenttini tai osallistun keskusteluun. Seuraan myös muutamaa saksalaista blogia ja eräitä kotimaisia blogeja. Ehkä joskus tulevaisuudessa perustan oman kaksi- tai kolmikielisen blogin koska vanhat ystävät asuvat eri puolella Keski- ja Pohjoiseurooppaa.

    Odotan mielenkiinnolla kirjoituksiasi ja hienoja kuvia. Kuvat ovat minun heikko puoleni. Pyrin digikamerakurssille, mutta en mahtunut mukaan tällä kertaa.

    VastaaPoista
  10. arleena,
    no, ehkä sitten ensi kerralla löytyy enemmän. Tuo suolaheinän ja ketunleipien keräily onkin hyvä idea. Mukava lisä vaikkapa vihersmoothien tekoon.

    VastaaPoista
  11. Unelma,
    minulla ei ole tällä hetkellä omaa blogia. Vuosi sitten minulla oli blogi ruotsalaisessa eläkeläisfoorumissa, mutta se on nyt "lepotilassa" ajan puutteen takia. Seuraan vielä samaa foorumia ja muutamaa kotimaista ja ulkomaista blogia. Ehkä aloitan blogin kirjoittamisen uudestaan. Kuvien käsitely on heikko kohtani. Ilmoittauduin kamerakurssille, mutta pääsin ainoastaan jonotuslistalle.

    Toivotan sinulle hyviä sieniretkiä.

    VastaaPoista
  12. olivia,
    kiitos. :)
    Toivon, että vielä pääset mukaan kamerakurssille. Nykyajan peruskameratkin ovat aika hyviä. Tällainen perusmummelikin saa kuvia syntymään omiksi tarpeiksi. :)

    VastaaPoista
  13. Olette kulkeneet mielenkiintoisia ja satoisia reittejä. Minä päätin kääntyä takaisinpäin ja etsin menneitä reittejä ja karttoja. Kynä kädessä niitä etsin, joskus otan siveltimen, joskus liimapurkin. Uskallanko katsoa taaksepäin, se on eri asia. Yritän...

    VastaaPoista
  14. Unda,
    joskus on ihan paikallaan palata lähtöviivoille ja ottaa uusi startti. :)
    Uskallusta vaan!

    VastaaPoista

Kymmenen blogivuoden jälkeen jouduin ottamaan kommenttien valvonnan käyttöön.