lauantai 4. syyskuuta 2010

2010 Tattisato

Saa katsoa ja klikatakin voi kuvia.

Tarkoitus oli käydä pienellä lenkillä, kirjoittamassa nimi kuntoiluvihkoon.

Taata siinä sitten loikkasi polulta metsähallituksen puolelle ja melkein heti törmäsi jakkaran kokoiseen tattiin. Meillä ei ollut koria eikä veistä, ei mitään sienestysrekvisiittaa, ainoastaan muovikassi oli kummallakin taskussa.

Oikein innostuimme , kun iso tatti oli ihan kunnossa. Tatteja löytyi kohta lisää, minäkin jo riensin kuusikon puolelle, koska kokemuksesta tiedän taatan huomaavan vaan ne jakkarankokoiset. Sieniä oli pienellä alueella runsaasti, aivan ehjiä kivitattejakin. Voihan "dallavalle", missä olet? Mitä höpiset, kyseli taata? No, eikö sellainen Valle-niminen mies osta herkkutatteja italialaisille? Näitä herkkuja ei kuitenkaan riitä myytäväksi.

Jouduimme tuomaan sienet multaisina kotiin. Puhdistustalkoot vaan pystyyn ja sienet kuivuriin.

Kuivattavaa riitti vielä uuniinkin. Nyt on tattikeittoaineksia kuivumassa talven varalle.

Pannulla paistoin ihanat maistiaiset, voissa tietenkin.

Tätä herkkua on vaikea kuvailla. Siemenleivällä on paistettuja tatteja ja juustoraastetta päällä, sitten uuniin.

Luin viikolla, että useita italialaisia sienestäjiä oli kuollut onnettomuuksissa pimeään metsään, he pelkäsivät hyvän sienipaikkansa paljastuvan, ei siis voinut mennä päivällä metsään korin kanssa.

Onneksi kukaan ei nähnyt minun ja taatan tulevan tietopaikasta tielle. :)))))

10 kommenttia:

  1. Hieno sato :) Nyt on tattia vielä ja hyväkuntoista onkin. Kuivattamalla niistä saa hyvää talveksi NAM..

    VastaaPoista
  2. Voi onpa hieno sato. Olisinpa ollut mukana. Pitäisi lähteä metsään.
    Tatit ovat todella herkullisia.

    VastaaPoista
  3. vesi herahti kielelle.Nam!
    kyllä kelpaa.

    VastaaPoista
  4. Zilga,
    koko ilta on tässä tatteja kuivailtu. On siinä keittoaineksia talveksi.

    arleena,
    mukaan vaan, vielä ehtii. :))

    Maija,
    hyviä ovat tatit. Meillä kotona ei ymmärretty sienten päälle ollenkaan. Ainoastaan kanttarelli kelpasi.

    VastaaPoista
  5. Voi ihanuus noita lämpimiä sienileipiä. Sellaisia teimme aikoinaan miehen kanssa joka syksy ja mikä ihana maku niissä on. Voi noita italialaisia! Muuten Suomessa on koulutettu tryffelikoiria, joten pitäisiköhän lähettää omat koirat sienikurssille ;))

    VastaaPoista
  6. Herkullinen saalis:-)Tuo oopperaleipä on kyllä tosi herkullisen näköinen,nam!

    VastaaPoista
  7. Voi teitä onnenpekkoja, kun sellasen paikan löysitte! Ja vielä tunnette sienet,ettete mitään myrkkysieniä kerää koriinne!
    Kyllä olikin hyvän näkösiä teidän sienet ja voileivät, ai että, kun alkoikin tekeen mieli syödä koko leipä!!

    VastaaPoista
  8. tiuku,
    koirilla tosiaan on niin hyvä hajuaisti, että varmaan oppivat sieniä löytämään.

    Yaelian,
    maistui todellakin. Suoraan metsästä pannulle, ei kaivannut mitään mausteitakaan. Makustelimme sitä tatin omaa hienoa makua.

    Harakka,
    en muista aikaisemmin löytäneeni noin paljon herkkutatteja niin pieneltä alueelta. Ehkä huomenna lähdemme uudelleen ja nyt oikein korien kanssa.

    VastaaPoista
  9. Vitsi että olette löytäneet hienoja tatteja! Kyllä kelpaa nautiskella. En ole täältä löytänyt yhtäkään, mutta mökillä päin muutaman löysin. Tosin eilen (su) löytämistäni oli orava maistellut kummastakin, kivat viirujäljet oli molempien lakeissa! Harmitti ottaa oravalta, mutta kun muuten olivat madottomia, nyppäsin mukaan.
    Jostakin syystä tattisaaliini pienentyy, otan aina pillirivit pois. Taitaa olla hullun hommaa jos ei matosia matele!

    VastaaPoista
  10. anja,
    tatit ovat tänä vuonna hienoja. Nuorien tattien (kivitattien) pillejä ei kannata poistaa. Vanhojen isojen tattien pillit poistan tai ainakin lyhennän niitä. Jos matoja ei näy pannulle pääsevät pillitkin.

    VastaaPoista

Kymmenen blogivuoden jälkeen jouduin ottamaan kommenttien valvonnan käyttöön.